| Limaskasaniaiset | |
|---|---|
 Nyppylimaskasaniainen (Azolla filiculoides) | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Luokka: | Polypodiopsida |
| Lahko: | Salviniales |
| Heimo: | Kellussaniaiskasvit Salviniaceae |
| Suku: | LimaskasaniaisetAzolla Lam., 1783 |
| Synonyymit | |
| |
| Katso myös | |
| |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Limaskasaniaiset (Azolla) onkellussaniaiskasveihin kuuluvasaniaisten suku. Limaskasaniaiset ovat pieniä veden pinnalla kelluviavesikasveja.[1][2] Ne ovat suvulliselta lisääntymiseltäänerilaisitiöisiä, mutta lisääntyvät suotuisissa olosuhteissa nopeiten kasvullisesti jakautumalla. Suvun saniaisilla onsymbioottisiasyanobakteereja, jotka sitovat ilmastatyppeä, mikä mahdollistaa nopean lisääntymisen myös vähätyppisessä vedessä.[3]
Vanhimmat limaskasaniaistenfossiilit ovat peräisinmyöhäisliitukaudelta.[4] Erään teorian mukaan suuret limaskasaniaiskasvustot aiheuttivat ilmaston äkillisen viilenemiseneoseenilla varastoimalla suuria määriähiilidioksidia merenpohjaan.[5]
Limaskasaniaiset ovat hyvin pieniä kelluvia vesikasveja. Lyhyet ja ohuet varret kohoavat enintään viisi senttimetriä vedenpinnan yläpuolelle. Ruodittomatlehdet ovatvuorottain kahdessa rivissä. Lehdet jakautuvat veden pinnalla kelluvaan ylempään puikeaan tai pitkänpyöreäänlehtivihreälliseen liuskaan ja veden alle jäävään alempaan kalvomaiseen lehtivihreättömään liuskaan. Yhdestäisoitiöpesäkkeestä ja useista pikkuitiöpesäkkeistä koostuvat sporokarpit sijaitsevat pareittain tai nelittäin varren sivuhaarojen tyvellä. Sekä kasvien lehtien onteloissa että itiöpesäkkeiden joukossa kasvaa symbioottisten syanobakteerien yhdyskuntia.[1]
Limaskasaniaisiin kuuluu seitsemän nykyisin eläväälajia.[1][6]
Limaskasaniaiset ovat suvulliselta lisääntymiseltään erilaisitiöisiä.[1] Yleensä ne kuitenkin lisääntyvät kasvullisesti. Saavutettuaan tietyn koon kasvin varren haara irtoaa, jolloin siitä tulee uuden kasviyksilön varsi. Jakautuvien limaskasaniaistenbiomassa kaksinkertaistuu kolmesta kymmeneen päivän välein kasvuympäristöstä riippuen.[3]
Limaskasaniaisia kasvaa kaikkialla maailmassalauhkealtatrooppiselle vyöhykkeelle.[1] Limaskasaniaiset kasvavat parhaiten kelluessaan vapaasti vedessä, mutta voivat elää myös märällä maalla. Ne kuolevat joutuessaan kuivalle maalle. Useimpien limaskasaniaisten ihanteellinen kasvulämpötila on noin 25 celsiusastetta.[3]
Limaskasaniaisilla on symbioottisia syanobakteereja.Anabaena azollae -lajin syanobakteerit auttavat saniaisia sitomalla typpeä ilmasta.[3]
Limaskasaniaisia käytetäänkotieläintenrehuna. Niiden 19–30 prosentinproteiinipitoisuus on suhteellisen korkea vihreäksi rehukasviksi. Limaskasaniaisia käytetään typpipitoisuutensa vuoksi myöslannoitteena.[3]
Vanhimmat limaskasaniaisten fossiilit ovat peräisin myöhäisliitukaudelta, aikana jolloin ne erosivat niiden lähimmistä elävistä sukulaisista,kellusaniaisista. Esihistoriallisina aikoina limaskasaniaiset olivat levinneet laajalle alueelle, ja niiden fossiileja on löydetty myös hyvin korkeilta leveysasteilta. Suvusta tunnetaan yli 50 fossiilista lajia, joista suurin osa on kuvattu pelkästään itiöiden perusteella. Vain 11 lajista on löydettyitiöpolven varsia, juuria tai lehtiä.[4]
Fossiilisia limaskasaniaisia on löydettyPohjoisen jäämeren merenpohjansedimenttikerroksista. Osittain näiden fossiilien perusteella on esitetty Pohjoisen jäämeren olleen eoseenilla ainakin joiltakin osinmakeavetinen.[5]
Erään teorian mukaan limaskasaniaisilla olisi ollut huomattava rooli ilmaston jäähtymisessä eoseenin lämpöhuipun jälkeen. Teorian mukaan Pohjoisen jäämeren pinnalla suurina lauttoina kasvaneet saniaiset varastoivat sisältämänsä hiilidioksidin vajotessaan kuolleina merenpohjaan, jonka hapettomissa oloissa saniaiset fossilisoituivat maatumisen sijaan. Tällöin merenpohjaan olisi saniaisten mukana varastoitunut eoseenin aikana huomattava määrä ilmakehän hiilidioksidia, mikä olisi käynnistänyt ilmaston kylmenemisen.[5]
