Liftaaminen elipeukalokyyti on matkustusmuoto, jossamatkustaja saa maksuttoman kyydin toiselta, samaan suuntaan kulkevalta ja useimmitenautoilevalta henkilöltä. Yleisimmät liftauspaikat ovat teiden varsilla,linja-autopysäkeillä, levähdyspaikoilla,huoltoasemilla ja risteysalueiden lähettyvillä. Liftaaja osoittaa kyydin tarpeensa nostamalla peukalonsa pystyyn ohikulkeville autoille.
Autoistumisen ensimmäisinä vuosikymmeninä peukalokyyti oli hyvin suosittu matkustusmuoto etenkin nuorille. 1980-luvulla se kuitenkin alkoi nopeasti vähetä vaurastumisen myötä, nuorten siirtyessä bussien ja junien tai oman auton käyttäjiksi.[1]
Liftaamiseen on monia syitä. Niitä voivat olla rahan puute, myöhästyminenjulkisen liikenteen kulkuneuvosta, oman kulkuneuvon rikkoutuminen, syrjäseuduilla julkisen liikenteen puuttuminen, halu minimoida matkustuksesta muodostuvia päästöjä tai vain halu tavata uusia ihmisiä.
Asenteet liftausta kohtaan vaihtelevat paljon. Monissa länsimaissa on vallalla käsitys, jonka mukaan liftaaminen on vaarallista sekä kyytiin ottajalle että liftaajalle. Nämä käsitykset johtuvat useimmiten median esille tuomista, sensaationhakuisista yksittäistapauksista.[2]
Liftaaminen Euroopassa on suhteellisen helppoa.[2] Tietyissä maissa, esimerkiksiUudessa-Seelannissa, jossa julkinen liikenne ei kata läheskään koko maata, kulttuuri on liftausystävällinen ja ihmiset luottavat toisiinsa, liftaus on erityisen yleistä. Suomalaiset liftarit ovat kirjoittaneet kokemuksistaan sekä suomeksi että englanniksi.[3][4]
