Liettuan itsenäisyysjulistus (liett.Lietuvos Nepriklausomybės Aktas) on 16. helmikuuta 1918Liettuan neuvoston allekirjoittamaitsenäisyysjulistus. Lain allekirjoittivat kaikki kaksikymmentä edustajaa neuvostosta, jonka puheenjohtajana toimi Jonas Basanavičius. Itsenäisyysjulistuksesta uskotaan tehdyn viisi kopiota, mutta ainoa alkuperäinen löytyy enääBerliinin arkistosta.[1]
Itsenäisyysjulistus julisti itsenäisenLiettuan valtion palauttamisen, jota hallitsevat demokraattiset periaatteet ja jonka pääkaupunki onVilna.[2] Julistuksen aikaanVenäjän keisarikuntaan kuulunut Liettua oli Saksan miehityksen alla[3] ja julistuksella ei ollutkaan todellista merkitystä ennenSaksan tappiotaensimmäisessä maailmansodassa saman vuoden marraskuussa, jolloin Liettuan itsenäisyydestä vasta tuli todellisuutta.[4][5]
Itsenäisyysjulistus on kuitenkin nykyaikaisen Liettuan olemassaolon oikeusperusta sekä sekäsotien välisenä aikana että vuodesta 1990 eliNeuvostoliiton hajoamisesta lähtien. Laissa muotoiltiin perustuslailliset perusperiaatteet, joita noudatetaan edelleen Liettuan perustuslaissa. Itse laki oli keskeinen tekijä Liettuan itsenäisyyden palauttamisessa vuonna 1990. Neuvostoliitosta irtaantuva Liettua korosti, että se yksinkertaisesti perusti uudelleen itsenäisen valtion, joka oli maailmansotien välillä ja ettei laki koskaan menettänyt laillista voimaa.[6]
Itsenäisyysjulistuksen ratifioinnin päivästä 16 helmikuuta tuli sittemminLiettuan itsenäisyyspäivä.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaLiettuan itsenäisyysjulistusWikimedia Commonsissa