Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Tarkennus:Paljon vuonna 2013 kirjoitettuja tietoja, joten monessa kohtaa käytetään esim. vuoden 2011 dataa.
Liettua mainitaan ensi kerran historiassa vuonna 1009. Tuohon mennessä alue oli ollut jo vuosisatoja eri balttilaisten kansojen asuttama. Ensimmäinen yhtenäinen Liettua syntyi 1253, kunMindaugas kruunattiinLiettuan kuninkaaksi. Seuraavan sadan vuoden aikana se kohosi Euroopan suurimmaksi valtioksi liittoutuen lopulta Puolan kanssa. Vuonna 1569 liiton pohjalta syntyi vapaaehtoisestiPuola-Liettuan kansainyhteisö, joka kesti aina vuoden 1795 Puolan jakoon asti, jolloin liettualaisalueet joutuivat Venäjän keisarikunnan alaisuuteen. Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa Liettua itsenäistyi Venäjästä 16. helmikuuta 1918. Maailmansotien välisen ajan vuosina 1926–1940 maa oliAntanas Smetonan autoritaarisesti johtama tasavalta. Kesäkuun puolivälissä 1940 Neuvostoliitto kuitenkin miehittiBaltian maat, mukaan lukien Liettuan, josta se muodostiLiettuan SNT:n. Vuonna 1941natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon alkoi saksalaismiehitys, joka päättyi neuvostomiehityksen palauttamiseen 1944. Liettua palautti itsenäisyytensä ensimmäisenä Baltian maana ja neuvostotasavaltana 11. maaliskuuta 1990. Vuonna 2004 Liettua liittyiNatoon jaEuroopan unioniin. Vuoden 2015 alusta alkaen maa otti käyttöön yhteisvaluuttaeuron.[11]
Liettua rajoittuu pohjoisessaLatviaan, idässäValko-Venäjään, etelässäPuolaan jaVenäjään (Kaliningradin alue). Länsiraja kulkee Itämerellä. Liettua on pinta-alallaan 65 300 km² suurinBaltian maista. Tämä vastaa noin viidesosaaSuomen pinta-alasta. Merenrantaa Liettualla on tarkastelutavasta riippuen 90 kilometriä[9][12] tai enemmän.[13][14] Liettuan korkein kohta,Aukstojas, on 293,8 metriä merenpinnan yläpuolella.[12] Liettuan pisin joki on Valko-Venäjän puolelta alkava 917 kilometriä pitkäNemunas (Niemen).[15]
Liettua on suurimmaksi osaksi alankoja, soita ja metsiä.[16]Liettuan järvet sijoittuvat suurimmalta osin ylänköalueille. Yli 0,5 hehtaarin kokoisia järviä on yhteensä 2 830 ja ne peittävät 880 neliökilometrin alueen. Järvistä suurin on 44,79 neliökilometrin laajuinenDruksiai.[12] Suurinsaari on Kaliningradin alueen pohjoispuolella Nemunasin suiston suojelualueella sijaitseva, tulvistaan ja linnustostaan tunnettuRusnė (noin 48 km²).[17]
Trakain historiallinen kansallispuisto ympäröiTrakain linnan ympäristöä.
Liettua kuuluu luonnonmaantieteellisestilauhkean vyöhykkeen sekametsäalueeseen. Metsät peittävät 31,3 prosenttia maa-alasta.[18] Noin 70 % metsistä on talousmetsää. Havupuiden osuus metsien puustosta on hiukan yli puolet, yleisimpänä puulajina mänty.[19]
Palangan uimarantaa. Liettuan rannikkoseudulla aurinko paistaa useammin kuin maan itäosissa.
Liettuan ilmasto on lauhkea. Kesällä on lämmintä, eniten sataa elokuussa. Talvella saattaa olla purevan kylmää, jos vallitseva ilmavirtaus tulee Venäjän sisäosista.[21]
Vuoden keskilämpötila oli vuosien 1961–1990 mittausten mukaanVilnassa 6,0 °C. Keskilämpötila on korkeimmillaan rannikon Kuurinkynnäällä (Nidassa runsas 7,2 °C) ja sisämaassa se vaihtelee välillä 5,5–6,5 °C. Kuurinkynnään Nidassa tammikuun keskilämpötila oli −3,2 °C ja heinäkuun 17,2 °C, Vilnassa on taas tammikuussa keskimäärin −6,1 °C ja heinäkuussa 16,9 °C.[22][23][24] Kylmimmillään Liettuassa on ollut 42,9 astetta pakkasta (Utena 1.2.1956) ja kuumimmillaan lämpöä on riittänyt 37,5 celsiusastetta (Zarasai 30.7.1994).[25]
Keskimääräinen vuosisademäärä oli vuosien 1961–1990 havaintojen perusteella välillä 550–850 millimetriä. Rannikolla ja maan länsiosissa satoi keskimäärin 700–850 ja maan keski- ja itäosissa 550–750 milliä vuodessa.[26] Enimmillään vuorokaudessa on satanut 250 millimetriä (Dusetos 2.7.1980) ja vuodessa 1 109,2 millimetriä (Šilutė, 1981).[25] Aurinko paistaa tilastojen valossa rannikolla enemmän (keskimäärin 1 800–1 900 tuntia vuodessa) kuin maan itäosissa (1 650–1 700 tuntia).[27]
Vanhimmat merkit ihmisasutuksesta Liettuassa ovatKernavėn alueella, varhaiselta kivikaudelta 8000–9000 eaa.[28] Balttilaiset heimot asettuivat nykyisen Liettuan alueelle 600–100-luvuilla eaa. Nykyiset latvialaiset ja liettualaiset ovat heidän jälkeläisiään. Ensimmäinen maininta Liettuasta sen omalla nimellä on vuodelta 1009Quedlinburgin luostarin aikakirjoissa.[29]
Liettuan kehitysvaiheita. Jo 1260-luvulla Liettua käsitti suuret osat Liettuan ja Valko-Venäjän nykyalueista. 1400-luvunLiettuan suuriruhtinaskunta oli myöhäiskeskiajan suurvalta. Vuoden 1569 tienoilla laajat eteläiset osat siirtyivät Puolalle.Liettuan kartta Gerardus Mercator, 1609
Liettuan valtion historia alkaa 1260-luvulta, jolloin heimot yhdistyivät kuningasMindaugasin johdolla vastustamaanSaksalaisen ritarikunnan hyökkäyksiä.[30]Liettuan suuriruhtinaskunta kasvoi ajan myötä merkittäväksi monikulttuuriseksi valtioksi, joka kattoi suuria osia Itä-Euroopasta.[30] Liettua säilytti muinaisuskoaan pisimpään Euroopan valtioista. Valtiosta tuli kristillinen vasta 1300-luvun lopulla, kun suuriruhtinasJogaila nousi vuoden 1385Krevan unioniin liittyvän avioliiton kautta Puolan kuningas Jagelloksi ja määräsi oman kansansa ottamaan kristillisen kasteen.[31] Kansan pariin kristinusko levisi laajemmin parin seuraavan vuosisadan kuluessa. Jogailan seuraaja, suuriruhtinasVytautas Suuri voittiSaksalaisen ritarikunnan vuonna 1410Tannenbergissa, ja maa välttyi saksalaisvallalta. Nyky-Liettuan lounaiskulma oli Liettuan suuriruhtinaskunnan suuruuden vuosina kuitenkin osaPreussia.
Uusi aika: Puola-Liettuan ja Venäjän keisarikunnan aika
Liettuan alueellinen jako Venäjän keisarikunnan aikana 1867-1914.
Puolan kuningasSigismund II pyrki siirtämään Liettuan suuriruhtinaskunnan eteläosia osaksi Puolaa sopimalla tästä paikallisten ruhtinaitten kanssa.Lublinin unionissa vuonna 1569 Liettua jaPuola yhdistyivät myös juridisesti ja muodostivatPuola-Liettuan valtioliiton. Valtioliiton pääkaupunki oliKrakovassa, mutta siirtyi 1500–1600-lukujen taitteessaVarsovaan. Katolinen kirkko ja puolalaistuva aatelisto levittivät puolalaista kulttuuria ja yhteiskuntajärjestystä. Liettuan kieli menetti asemaansa ja länsieurooppalaiset kulttuurivaikutteet levisivät maahan.[30]
Pohjan sodan aikana (1655–1661) Liettua ja sen talous kärsivät Ruotsin armeijan tuhoista. Ennen kuin niistä ehdittiin toipua, alkoisuuri Pohjan sota (1700–1721). Sota, rutto ja nälänhätä surmasivat merkittävän osan maan väestöstä.[32]
Puolan ja Liettuan unioni säilyiPuolan kolmanteen jakoon vuoteen 1795, jolloin Liettua liitettiin pääosinVenäjän keisarikuntaan. Lounaisin osa eli nykyisenKlaipėdan ympäristö liitettiin Preussiin. Liettuaa venäläistettiin 1863–1904, jolloin muun muassaVilnan yliopisto suljettiin, liettuankielinen lehdistö ja kirjallisuus kiellettiin. Venäläistoimia vastustettiin ankarasti, ja lapsia opetettiin salaa liettuan kielellä kotikouluissa.[33] Monet lähtivät ulkomaille: vuosina 1868–1914 maasta muutti noin 635 000 henkeä eli viidennes väestöstä.[34]Vuoden 1905 vallankumouksen aikana Vilnaan valittu Liettuan kansalliskokous vaati turhaan itsehallintoa.[30]
Ensimmäisessä maailmansodassasaksalaiset valloittivat suurimman osan Liettuaa vuonna 1915.[35] Helmikuussa 1918Liettuan kuningaskunta julistautui itsenäiseksiVenäjän vallankumouksen jälkeen. Liettuasta tuli kuitenkin jo marraskuussa tasavalta.[36] Liettua puolusti vuosina 1918–1920 itsenäisyyttään sotimalla Puolaa, Venäjää ja Saksan tukemaaBermondt-Avalovin armeijaa vastaan. Liettua ja Neuvosto-Venäjä solmivat Moskovassa 12. heinäkuuta 1920,Puolan–Neuvosto-Venäjän sodan ollessa vielä käynnissä,rauhansopimuksen ja tunnustivat toisensa. Liettua menetti Venäjän sille luovuttamanVilnan ympäristöineen, kun alue liitettiin Puolaan vuoden 1920 lopulla.[37] Kaunasista tuli Liettuan tilapäinen pääkaupunki.[29]
Aikaisemmin Saksaan kuulunut Klaipėdan eliMemelin alue oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ranskan hallinnassa.[37]Liettua lähetti 1 400 miehen armeijan rauhoittamaan alueen järjestettyään siellä ensin kapinan, ja Ranska ja Liettua sopivat alueen siirtymisestä Liettualle v. 1924.[38]
Maailmansotien välisen Liettuan tärkein poliitikko oliAntanas Smetona, joka toimi maan ensimmäisenä presidenttinä vuosina 1919–1920, ja uudelleen vuoden 1926 sotilasvallankaappauksesta aina vuoteen 1940 asti.[39]
Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti Liettua kuului aluksi Saksan etupiiriin, mutta 28. syyskuuta tehdyn lisäsopimuksen nojalla Liettua siirtyi Neuvostoliiton etupiiriin.[29] Neuvostoliitto pakotti syksyllä 1939 Liettuan luovuttamaan sotilastukikohtia, joihin sijoitettiin 20 000 sotilasta. Vastineeksi sopimuksesta Liettua sai takaisin Vilnan Saksan ja Neuvostoliiton jakaessa Puolan. Vilnasta tuli taas pääkaupunki, ja maa sai nykyisen itärajansa.[40]
Neuvostovallassa Liettuassa ehdittiin toteuttaa viljelymaiden ja yritysten kansallistaminen ja kyydittää vastustelijatSiperiaan.[42] Presidentti Antanas Smetona pakeniYhdysvaltoihin, ja hänen Liettuaan palannut vastustajansaAugustinas Voldemaras vangittiin ja kuljetettiin Venäjälle.[39][43] On arvioitu, että vuosina 1940–1954 natsien ja neuvostojoukkojen miehitysten aikana Liettua menetti yhteensä 780 000 kansalaistaan. Saksalaiset lähettivät liettualaisia työleireille ja surmasivat 91 % maan juutalaisista. Neuvostojoukkojen vuoden 1944 valtauksen jälkeen 120 000–300 000 liettualaista surmattiin tai lähetettiin Siperiaan. Osana Liettuan integrointia Neuvostoliiton viranomaiset rohkaisivat muuttoliikettä muista neuvostotasavalloista Liettuaan.[29]
Gorbatšovin kaudella Neuvostoliitossa alkaneenperestroikan jaglasnostin myötä Liettuassa vahvistuivat kansallistunne ja itsenäisyyspyrkimykset. Kesäkuussa 1988 perustettiin kommunismin ja neuvostovallan vastainen uudistusliikeSąjūdis.[29][31] Joulukuussa 1989Liettuan kommunistinen puolue sanoutui irti Neuvostoliiton kommunistisesta puolueesta ja antoi kaiken vallan parlamentille. Helmikuun 1990 vaaleissa Sąjūdiksen edustajat saivat ylivoimaisen enemmistön parlamentissa. Maaliskuussa 1990 Liettua julistautui ensimmäisenä neuvostotasavaltana itsenäiseksi. Neuvostoliitto yritti tukahduttaa itsenäisyysliikettä muun muassa talousboikotilla ja viimein 13. tammikuuta 1991 valtaamalla Vilnan televisiokeskuksen, jossa 14 ihmistä sai surmansa.[44] Venäjän presidenttiBoris Jeltsin tuomitsi hyökkäyksen, ja Venäjä tunnusti Baltian maat itsenäisiksi 7. syyskuuta 1991.[45]
Uudelleen itsenäistyneen Liettuan historian alkuvaiheen näkyvimpiä poliitikkoja oliVytautas Landsbergis, joka johtiSajudis-liikettä ja toimi Liettuan itsenäiseksi vuonna 1990 julistaneen parlamentin puhemiehenä. Toinen itsenäisyyden alkuvaiheen keskeinen poliittinen vaikuttaja oliAlgirdas Brazauskas, joka johti vuoden 1992 vaaleissa Sajudiksen voittanutta kommunistipuolueen seuraajaa Demokraattista työväenpuoluetta. Brazauskas oli Liettuan presidentti vuosina 1993–1998 ja pääministeri 2000-luvun alussa.[46]Valdas Adamkus toimi Liettuan presidenttinä vuosina 1998–2003 sekä 2004–2009.[46]
Liettua otettiinYhdistyneiden kansakuntien jäseneksi 17. syyskuuta 1991. Tämän jälkeen maa lähestyi Länsi-Eurooppaa. Viimeiset Venäjän armeijan joukot poistuivat maasta vuonna 1993.[29] Liettuasta tuli sekäEuroopan unionin ettäNaton jäsen vuonna 2004.[35] 1. tammikuuta 2015 maa otti kansallisen valuuttansalitin sijaan käyttööneuron.[47]
Liettuan tasavalta on parlamentaarinen demokratia, jonka päämies onLiettuan presidentti.[9] Hänet valitaan vaaleissa viiden vuoden kaudeksi. Liettuan presidentti on ensisijaisesti edustuksellinen, seremoniallinen ja symbolinen valtionpäämies. Hänellä on silti ulkopoliittista valtaa ja hän nimittääpääministerin, mutta tämä tarvitsee myös parlamentin hyväksynnän. Presidentti nimittää pääministerin esityksen pohjalta muutministerit, ja lisäksi johtavat virkamiehet,tuomarit japerustuslakituomioistuimen jäsenet.[48]
Liettuan presidentiksi valittiin toukokuun 2019 presidentinvaaleissa puolueisiin sitoutumaton ekonomistiGitanas Nausėda.[49]
Lainsäädäntövaltaa käyttää yksikamarinen eduskuntaSeimas, johon valitaan 141 jäsentä neljän vuoden kaudeksi. 71 edustajaa valitaan yhden edustajan vaalipiireistä, lisäksi 70 edustajaa valitaan kansallisilta listoilta.[9] Puolueilta vaaditaan 5 prosenttia maan kaikista äänistä, että ne saavat ehdokkaansa eduskuntaan.[50] Liettuan vaalijärjestelmä on erikoislaatuinen. Parlamentin 141 paikasta 70 täytetään suhteellisen vaalitavan perusteella ja loput 71 niin, että kustakin vaalipiiristä valitaan vain eniten ääniä saanut edustaja.[51]
Ylintä tuomiovaltaa käyttävät perustuslakituomioistuin, korkein oikeus ja vetoomustuomioistuin. Presidentti nimittää kaikki tuomarit.[9] Presidentti Algirdas Brazauskas määräsi kuolemantuomioiden täytäntöönpanon lopetettavaksi heinäkuussa 1996. Maassa oli teloitettu vuoden 1991 jälkeen seitsemän murhasta tuomittua. Odottamassa tuomion täytäntöönpanoa oli yhdeksän.[53] Kuolemanrangaistus poistettiin v. 1998.[54]
Liettua on jaettu kymmeneenlääniin (apskritys, yksikkö –apskritis), jotka on nimetty suurimman kaupungin mukaan. Läänit on jaettu kuntia vastaaviin 43kunnallispiiriin sekä kuntia vastaaviinkaupunkikuntiin ja kuntiin. Näitä yksiköitä on yhteensä 60.[58]
Klaipėdan aallonmurtaja ja majakka 200 litin setelissä, joka vastaan arvoltaan 57,93 euroa.ORLEN Lietuva -yhtiön Mažeikiain öljynjalostamo on Baltian ainoa öljynjalostamo. Merkittävä osa yhtiön tuotannosta viedään ulkomaille.
Liettuan talous on siirtynytsuunnitelmataloudestamarkkinatalouteen ja kasvanut nopeasti viime vuosikymmenenä. Maa liittyiWTO:hon jaEU:hun vuonna 2004. Maan bruttokansantuote on kasvanut vuosina 2002–2011 keskimäärin 4,5 %, joka oliSlovakian jälkeen Euroopan yhteisömaiden suurin kasvuprosentti. Lamavuonna 2009 kansantuote laski kuitenkin −14,8 %, muina jakson vuosina BKT kasvoi.[59] Vuonna 2012 BKT:n on raportoitu kasvaneen 4,1 %. Vuoden 2012 lopussa työttömyysaste oli 12,3 % (toisella tilastointitavalla 13,0 %), mikä oli runsaan prosentin edellisvuotta vähemmän.[60] Keskimääräinen kuukausipalkka oli 2 232 LTL eli 647 euroa (2012 lopussa).[61]
Liettuan rahayksikkö oneuro vuoden2015 alusta alkaen. Siihen asti rahayksikkönä oliLiettuan liti (valuuttakoodi LTL).[62] Litin arvo sidottiineuroon vuoden 2002 helmikuussa vaihtokurssilla 1,00 EUR = 3,4528 LTL.[63] Maan keskuspankki päätti jo vuonna 2005liettualaisten eurokolikoiden ulkoasusta.[64] Huhtikuussa 2014Liettuan parlamentti päätti kannattaa euroon liittymistä.[65] Kesäkuussa 2014Euroopan keskuspankki arvioi, että Liettua täyttää eurojäsenyyden vaatimukset jaEuroopan komissio ehdotti, että Liettua voisi liittyä valuuttaliittoon vuoden 2015 alusta lähtien. EU:n jäsenmaat päättivät Liettuan eurojäsenyydestä heinäkuussa 2014.[66]
Suuri osa Liettuan kaupasta suuntautuu edelleen itään ja Keski-Eurooppaan. Vuonna 2011 tuonnin määrä oli yhteensä 78,8 miljardia litiä. Liettuan suurimmat tuontimaat olivatVenäjä (osuus 32,1 %),Saksa (10,0 %),Puola (9,1 %),Latvia (6,6 %) jaAlankomaat (5,0 %).[67]
Liettuan kauppatase oli vahvasti alijäämäinen, sillä vuoden 2011 vienti oli suuruudeltaan vain 69,6 miljardia litiä. Maan vienti kohdistui erityisesti Venäjälle (16,6 %), Latviaan (10,2 %), Saksaan (9,3 %), Puolaan (6,9 %),Viroon (6,6 %), Alankomaihin (6,1 %) jaValko-Venäjälle (5,2 %).[67] Viennin merkittävimmät tuoteryhmät ovat poltto- ja voiteluaineet (26,0 mrd. litiä eli 33,0 %), koneet ja kulkuneuvot 21,3 % sekä kemikaalit ja niihin liittyvät tuotteet 12,9 %.[67]
Suomen osuus Liettuan ulkomaankaupan tuonnista oli 2,1 % (1 644,1 milj. LTL) ja viennistä 1,3 % (931,2 milj. LTL).[67] Suomalaisyritykset ovat toimineet erityisesti tukku- ja vähittäiskaupan sekä valmistusteollisuuden aloilla. EsimerkiksiNesteellä on maassa yli 50 huoltamoa,Rautakesko omistaa liettualaisenSenukai-rautakauppaketjun ja S-ryhmänPrisma-tavaratalot ovat merkittävä vähittäiskaupan toimija.
Vuonna 2011inflaatio 4,1 %.[9] Maatalous työllistää 14 % työvoimasta ja tuottaa 3,3 % kansantuotteesta. Sen tuotteita ovat vilja, peruna, sokerijuurikas ja vihannekset.[9]
Fossiilisia polttoaineita käyttävä 1 800 MW:n Elektrėnain voimala on Liettuan suurin voimalaitos. Se on osa Lietuvos Energija -yhtiötä.
Liettuan sähköntuotanto koki suuria muutoksia, kun keskeisessä asemassa ollutIgnalinan ydinvoimala suljettiin vuoden 2009 lopussa.[68] Vielä vuonna 2004 maa oli Euroopan 27 maasta toiseksi hiilidioksiditehokkain. Silloin ydinvoimalla tuotettiin 78 % ja uusiutuvilla lähteillä 15 % maan omasta energiantuotannosta. Maa tuo öljyä ja maakaasua Venäjältä.[69] Nykyisin maan suurin voimala on raskastapolttoöljyä jamaakaasua käyttäväElektrėnain voimala (1 800 MW). Ignalinan sulkemisen jälkeen Liettua on myös tuonut sähköä ulkomailta. Liettuan vuonna 2010 hyväksytyn, vuoteen 2050 ulottuvan energiapoliittisen strategian tavoitteena on saavuttaa energiaomavaraisuus vuoteen 2020 mennessä. Strategiapaperin mukaan energian maahantuontia monipuolistetaan, markkinoita vapautetaan ja kotimaan energiatarpeiden täyttämiseksi luodaan riittävä tuotantokapasiteetti. Tarkoituksena on strategiapaperin mukaan ryhtyä tuottamaan sähköä uudellaVisaginasin ydinvoimalalla ja uudistuvilla energianlähteillä.[70] Vuonna 2013 avattiin esimerkiksiFortumin toimittama,yhdyskuntajätettä hyödyntämään pystyvä Klaipėdan voimalaitos.[71][72] Liettua sopi myös sähkönsiirronkantaverkon yhdistämisestä Puolan kantaverkkoon vuoteen 2015 mennessä LitPolLink-siirtoyhteydellä. Tällä parannetaan sähkövarmuutta. Ennestään Liettuasta oli kantaverkkoyhteys pohjoiseen (Latviaan ja Viroon) sekä itään (Valko-Venäjän ja Venäjän suuntaan).[73]
Strategian mukaisesti Liettua allekirjoitti vuonna 2011 yhteistyösopimuksen amerikkalaisen energiayhtiön kanssa maakaasun toimittamisesta vuodesta 2015 alkaen 30 % maakaasun tuontia ja jakelua hallinneen venäläisyhtiöGazpromin hintatasoa edullisemmin. Kaasu tuotaisiin maahan nesteytettynä meriteitse. Tätä varten Klaipėdaan on rakenteillaLNG-terminaali, joka on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2014 loppuun mennessä.[74] Liettuan parlamentti päätti kesällä 2012 myös velvoittaa maakaasun maahantuojat ohjaamaan vähintään 25 % Liettuassa käytettävän kaasun tuonnistaan uuden kaasuterminaalin kautta. Osin Gazpromin omistama kaasun myynti- jakeluyhtiöLietuvos Dujos päätettiin lain voimalla jakaa vuonna 2014 aikana erillisiksi jakelu- ja myyntiyhtiöiksi. Näin useat kaasuntoimittajat voivat jatkossa käyttää samaa maakaasun siirtoputkistoa.[75]
Liettuassa on kuusieurooppatietä.Liettuan rautateiden sähköjunayksikköjä Kaunasin rautatieasemalla (2010).Klaipėdan satamanostureita ja irtolastialus. Klaipėdassa laivataan vuosittain esimerkiksi useita tonneja ensin rautateitse Liettuan läpi kuljetettua valkovenäläistä lannoitetta.Valtatien A1 (E 85) osuus Kaunasista Vilnaan on Liettuan tärkeimpiä valtatieosuuksia. Tätä kautta kulkee rekkaliikenne myös Vilnasta Klaipėdan satamaan.
Liettuassa on 86 lentokenttää[9], joista kolme on kansainvälistä siviililentoasemaa:Vilna (2 029 tuhatta matkustajaa vuonna 2012),Kaunas (830 tuhatta matkustajaa / 2012) jaPalanga (128 tuhatta matkustajaa / 2012).[76][77][78]
Rautatietä on 1 767 km.[9] Kotimaanliikenteestä vastaaLiettuan rautatiet, joka liikennöi tiheästi esimerkiksiVilnan jaKaunasin asemien väliä. Liettuan rautateiden henkilöliikenteessä matkusti vuonna 2011 kaikkiaan 4,7 miljoonaa matkustajaa. Tästä 3,9 miljoonaa oli kotimaan liikenteen ja 0,9 miljoonaa ulkomaanliikenteen matkustajia.[79] Ulkomaanliikennettä Liettuaan tai sen kautta esimerkiksiMoskovaan,Pietariin jaKaliningradiin liikennöi lisäksiVenäjän rautatiet.Valko-Venäjän rautateiden ajaa muutamia junavuorojaMinskiin. Junamatka Vilnasta Moskovaan voi kestää 15 tuntia, Pietariin 20 tuntia jaVarsovaan 12 tuntia.[80] EU-maiden välistä junaliikennettä Varsovan, Kaunasin,Riian jaTallinnan välillä pyrkii merkittävästi nopeuttamaan ja lisäämäänRail Baltica -ratahanke 2020-luvulle tultaessa; hankkeen suunnittelu on meneillään.
Liettuassa rautateitse kuljetettu rahtimäärä ylittää vuositasolla maantiekuljetusten määrän. Vuonna 2011 Liettuan rautatiet kuljetti yhteensä 52,3 miljoonaa tonnia rahtia. Rahdista 36 % liittyi tuontiin, 29 % maan sisäiseen liikenteeseen, 25 % kauttakulkuliikenteeseen, ja 10 % vientiin. Liettuan ohella maan rautatieverkko on merkittävä kuljetusväylä myös Valko-Venäjän, Venäjän, Ukrainan, Puolan ja Kazakstanin kaupalle.[79]
Maantieverkko on pääosin hyväkuntoinen. Päällystettyä maantietä 71 563 km.[9] Kaupungeissa, sekä suurimpien asutuskeskusten välillä toimii linja-autojen reittiliikenne.[81] Henkilöautoistumisaste on silti korkea. Asukaslukuun suhteutettuna Liettuassa oli vuonna 2009 enemmän henkilöautoja kuin missään sen naapurimaissa taiPohjoismaassa: 537 kappaletta tuhatta asukasta kohden eli hieman Suomea enemmän.[82] Valtatieyhteyksistä kuusi keskeisintä kuuluueurooppatieverkkoon. Näistä väylistäHelsingin,Tallinnan jaRiian kautta Kaunasiin johtavaVia Baltica (E67) on monelle suomalaiselle tuttu reitti Liettuaan ja edelleenVarsovaan. Muita eurooppateitä ovat esimerkiksiE28 (Berliini–Gdańsk–Kaliningrad–Kybartai–Vilna–Minsk) jaE85:Klaipėda–Kaunas–Vilna–Lida–Bukarest).[81]
Liettuan suurin satamaKlaipėda kuuluu rahtimääriltään Itämeren kymmenen suurimmansataman joukkoon. Merkittävä on myösBūtingėn öljyterminaali, jonne tuotu öljy jatkaa öljyputkea pitkin noin 90 kilometriä sisämaahanMažeikiain öljynjalostamolle. Vesiväyliä on 441 km[9],Neumunasin varrella on muutamia jokisatamia, esimerkiksi Kaunasissa.
Kansallispukuun ja meripihkakoruihin pukeutuneita tyttöjä Kaunasissa.Koululaisia alueensa kansallispuvuissa.
Liettuan vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan maassa asui yhteensä 3 043 429 henkeä. Naisia väestöstä oli 53,9 ja miehiä 46,1 prosenttia. Kaupunkilaisiksi heistä luokiteltiin 66,7 % (2 031 211 henkeä) ja maaseudun asukkaiksi 33,3 % (1 012 218). Väestönlaskennan mukaan 99,3 prosenttia maan asukkaista oli Liettuan kansalaisia.[7]
Vuoden 2013 maaliskuussa Liettuan väestö oli vähentymässä vauhdilla 1,0 % edellisvuoteen verrattuna. Väkiluvuksi arvioitiin tuolloin 2,972 miljoonaa.[83] Negatiivinen kehitys on jatkunut useiden vuosien ajan.[84] Suhteellisen korkean syntyvyyden takia väestön ikääntyminen ei ole samanlainen ongelma kuin muissa Baltian maissa. Tätä on selitetty katolisuudella ja etnisellä yhtenäisyydellä.[85] Vuonna 2012 maassa syntyi 9,34 lasta tuhatta asukasta kohti.[9] Maastamuutto on yleistä: viimeisten sadan vuoden aikana vain yhdestä Euroopan maasta eliIrlannista on muuttanut väkilukuun suhteutunutta enemmän ihmisiä ulkomaille kuin Liettuasta. Liettuan EU-jäsenyyden vuoksi onkin vähintään puoli miljoonaa koulutettua ja kielitaitoista liettualaista muuttanut erityisestiBritanniaan jaIrlantiin.[86]
Liettualaisten elinajanodote vuonna 2012 oli 75,55 vuotta, naisilla selvästi korkeampi (80,66) kuin miehillä (70,72 vuotta).[9] Vuosina 2001–2003 Liettuassa tehtiin suhteellisesti enitenitsemurhia Euroopassa.[87] Itsemurha on viidenneksi yleisin kuolinsyy erilaisten sydänvaivojen, keuhkosyövän ja maksasairauksien jälkeen.[88]
Kaikkiaan 86,7 % Liettuan väestöstä on kansallisuudeltaanliettualaisia. Suurimmat etniset vähemmistöryhmät ovatpuolalaiset (5,6 %),venäläiset (4,8 %),valkovenäläiset (1,3 %) jaukrainalaiset (0,7 %).[89] Puolalaiset ovat keskittyneet Liettuan kaakkoisosiin,Vilnan lääniin. Venäläiset, valkovenäläiset ja ukrainalaiset ovat keskittyneet Vilnaan,Klaipėdaan sekäUtenan lääniin.[7] Utenan lääninVisaginasin kaupungissa he ovat muodostaneet jopa enemmistön työväestöstä; tähän Ignalinan ydinvoimalan henkilöstölle perustettuun kaupunkiin muutti Neuvostoliiton aikana runsaasti ydinvoimalatyöntekijöitä.[90]
Vilnan katedraali kellotorneineen.Vilnan yliopiston (1579) kirkko muistuttaa oppilaitoksen katolisesta syntyhistoriasta.
Liettuan uskonnollisista ryhmistä suurin onkatolilaisuus, johon kuului vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 77,2 prosenttia väestöstä.Uskonnottomia oli 6,1 %,ortodokseja 4,1 %,vanhauskoisia 0,8 %,luterilaisia 0,6 %,reformisteja 0,2 % ja muihin uskontokuntiin kuului 0,9 % väestöstä. 10,0 prosenttia väestönlaskentaan osallistuneista ei kertonut uskontoaan. Etninen tausta näkyi uskonnollisessa suuntautumisessa selvästi. Liettuan puolalaisista 88,6 % oli katolisia. Venäläisistä taas 51,5 % oli ortodokseja, 11,9 % katolisia ja uskonnottomia 11,6 %.[7] Liettuassa toimii myös esikristillistä uskontoa elvyttävä,uuspakanallinenRomuva-liike.[91]
Liettuassa oli ennen toista maailmansotaa suuri juutalaisväestö. Ennen toista maailmansotaa Vilnan väestöstä kolmannes oli juutalaisia. Saksan miehityksen aikana yli 90 prosenttia Liettuan juutalaisista tapettiin. Nykyisin Liettuassa on noin 3 100 juutalaista.[92]
Liettuassa koulunkäynti alkaa seitsemänvuotiaana neljävuotisessa alakoulussa ja jatkuu kuusivuotisessa yläkoulussa, joka jakaantuu kahteen kolmevuotiseen osaan. Alakoulussa ei anneta numeroarvosanoja. Yläkoulussa opiskellaan kahta vierasta kieltä, joista yleisimpiä ovat englanti, saksa ja ranska. Esikoulun käyminen kuusivuotiaana ei ole pakollista mutta valtio takaa siihen mahdollisuuden. Maassa toimii 21 yliopistoa, joista 15 on valtion rahoittamia.[93]
Yliopistoista vanhin ja Liettuan historiassa keskeisin on vuonna 1579 perustettuVilnan yliopisto. Sen taustalla oli 1569 Vilnan katolisen piispan kutsumienjesuiittojen vuonna 1570 käynnistämä jesuiittakollegio. Jesuiitat kutsuttiin maahanuskonpuhdistuksen vastavoimaksi. Maahan oli jopa yritetty perustaa protestanttista yliopistoa. Jesuiittakoulussa sadat aatelisperheiden lapset (1587 jo 700 opiskelijaa) saivat katolisen pohjakoulutuksen. Tämän täydentämiseksi jesuiitat kysyivät Puolan kuningas jaLiettuan suuriruhtinasStefan Batoryltä luvan yliopiston perustamiseen. Paavi vahvisti kuninkaan luvan ja Vilnan yliopisto sai alkunsa.[94]
1500-luvulla vain vähemmistöLiettuan suuriruhtinaskunnan väestöstä oli etniseltä taustaltaan liettualaisia.Prahassa ensimmäiset kirjansa painanut valkovenäläinenFrantsysk Skaryna muutti vuonna 1520 Vilnaan. Vuonna 1522 hän perusti kaupunkiin Liettuan ensimmäisenkirjapainon, jossa painettiin Liettuan ensimmäinen kirja,vanhavalkovenäjänkielinen rukouskirja nimeltäänPieni matkakirja.[96][97] Ensimmäinen liettuan kielellä painettu kirja oli (Catechismusa Prasty Szadei, Katekismus, 1547). Sen laatiMartynas MažvydasKönigsbergin protestanttisessa yliopistokaupungissa[94]Martti Lutherin kirkkokansalle tarkoitetunVähä Katekismuksen pohjalta.Mikalojus Daukšan kääntämä, katoliseen alkuteokseen pohjautuva, papeille ja opettajille kohdistettuIso Katekismus ilmestyi puolestaan 1595.
Maallinen kirjallisuus kehittyi 1700-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen ilmestyi joukko sotakuvauksia, tunnetuimpanaBalys Sruogan keskitysleirikuvaus.[98]Justinas Marcinkevičiusta on sanottu Liettuan kansallisrunoilijaksi.[99]
Liettuan kylmä ilmasto heijastuu ruokakulttuuriin, koska talvella vihannesten saati on vaikeaa ja kansa syö mielellään lämmintä ja tukevaa ruokaa. Ruokavalion perustana ovat sianliha ja savustettu liha, perunat, kaali ja punajuuret. Perinneruokiin kuuluvat kylmä punajuurikeittošaltibarščiai ja perunasta tehdyt,raviolin tapaisetcepelinai-nyytit.[98]
Liettuan jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt lajin arvokisoihin.Vuoden 1924 olympialaisten jalkapalloturnaukseen maa kuitenkin osallistui.[105] Nuori Liettua ehti osallistua kaikkiaan kaksiin kesäkisoihin ja talvikisoihin vuosina 1924 ja 1928.[106]
Neuvostovuosina liettualaisten olympiamitalitili aukesi vuonna1952 Helsingissä, kun kolmeNeuvostoliiton koripallomaajoukkueen liettualaista jäsentä sai omathopeamitalinsa. Vuosien 1952 (Helsinki) ja 1988 (Soul) välisenä aikana liettualaiset urheilijat voittivat kaikkiaan 25 kultaista, 19 hopeista ja 16 pronssista olympiamitalia osana Neuvostoliiton joukkuetta.[105]
Vuoden 1990 itsenäisyysjulistuksen jälkeenLiettua on osallistunut yhteensä kuudesti kesäolympialaisiin ja viidesti talviolympialaisiin (vuoteen 2013 mennessä). Talvikisoista maa ei ole voittanut mitaleita. Sen sijaan kesäolympialaisista on tuomisina ollut 21 mitalia, joista 6 on kultaa, 5 hopeaa ja 10 pronssia.[105][106] Liettuan tasavallan aikana menestyneimmät olympiaurheilijat ovat kolme mitalia voittaneet koripalloilijaGintaras Einikis ja kiekonheittäjäVirgilijus Alekna.[106] Kolme muutakin liettualaista koripalloilijaa on voittanutkolme olympiamitalia.lähde?
↑abcGeneral statistics - Geographical data Lietuvos statistikos departamentas (Statistics Lithuania), stat.gov.lt. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 9.1.2013, päivitetty 24.5.2013. (englanniksi, liettuaksi)
↑13. Lithuania (pdf) (Merenrannan pituus 98 km tai 262 km mainittu kappaleen 13.1. alussa) The economics of climate change adaptation in EU coastal areas, Final report. 2009. European Commission, Directorate-General for Maritime Affairs and Fisheries, ec.europa.eu. Viitattu 9.1.2013. (englanniksi)
↑Jáger, L. (Ed.): COST E30 Economic integration of urban consumers' demand and rural forestry production. Forest sector entrepreneurship in Europe: Country studies. Lithuania. (Jáger, L. (Ed.)) Joensuu: Joensuun yliopisto, 2005. ISSN 1787-064X(englanniksi)
↑Exchange rates of the Litas (Maininta litan ja euron vaihtokurssin sitomisesta vuonna 2002 sivun alalaidassa) Bank of Lithuania, lb.lt. Viitattu 24.5.2013. (englanniksi)
↑abcLithuania in the Olympic games (Huom! Lähteessä on mainittu liian vähän olympialaisia, vuoden 1990 jälkeen ollut kuudet kesäkisat ja viidet talvikisat) The Official Gateway of Lithuania, lietuva.lt. Arkistoitu 24.4.2013. Viitattu 25.5.2013. (englanniksi)
_(cropped).jpg)
.svg)
.svg)
.svg)
_v2.png)
.svg)
.svg)
.svg)
.svg)
