Liepājan joukkomurhat olivat sarja etukäteen suunniteltujajoukkotuhonnan kaltaisia teloituksia (saks.Aktion), jotka tapahtuivatLiepājassa 1941–1942, kunSaksa miehittiLatviaatoisessa maailmansodassa osanaoperaatio Barbarossaa. Latvian alueella sattuneista sotarikoksista Liepājan joukkomurhat on dokumentoituRiian murhien ohella kaikkein parhaiten.
Surmien päätekijöinä oli useita yhdessä toimineita tahoja, joita käskyttivätnatsit:Einsatzgruppen osastot,SD:n miehet, järjestyspoliisi (ORPO) ja Latvian avustavan poliisin joukot johtajanaanViktor Arājs. MyösWehrmachtin jaSaksan merivoimien sotilaita osallistui teloituksiin. Tavoitteena oli Latvian (jaBaltian) täydellinen puhdistaminenjuutalaisväestöstä.
Liepājan joukkomurhissa ei tuhottu ainoastaan kaupungin juutalaisyhteisö, vaan surmattujen joukossa olikommunisteja, vähemmistökansallisuuksia (romanit), mielenvikaisia javastarintatoiminnasta kostotoimenpiteenä ammuttuja. Murhat kohdistuivat aikuisten miesten lisäksi naisiin, lapsiin ja vanhuksiin erottelematta.
Joukkomurhissa kaupungin juutalaisyhteisö lähestulkoon lakkasi olemasta, sillä Liepājaan saarroksiin joutuneista 5 700 juutalaisesta asukkaasta ja pakolaisesta noin viisi tuhatta koki loppunsa ammuttuna, useimmat näistä vuonna 1941. Heinäkuussa 1942 enää 832 juutalaista oli elossa, kun Liepājanghetto perustettiin.[1]
Toisin kuin muissa vastaavissa kansanmurhatapauksissa Latviassa, Liepājassa teloitukset tehtiin avoimesti näkyvällä paikalla silminnäkijätodistuksin. Surmatyöt tapahtuivat useissa eri paikoissa kaupungin sisällä ja sen ulkopuolella: keskuspuistossa Rainisissa, alueilla sataman, urheilukentän ja majakan läheisyydessä. Suurin yksittäinen joukkomurha, jossa kuoli 2 749 juutalaista, suoritettiin joulukuun 15. ja 17. päivien välisenä aikana vanhalla Latvian armeijan harjoitusalueellaŠķēden dyyneillä[2].