Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen suhteet olivat kireät. Yhdysvallat ja senNato-liittolaiset katsoivat Neuvostoliiton uhkaavan niitä sotilaallisesti. Sen vuoksi pyrittiin estämään Neuvostoliiton vaikutusvallan lisääntyminen, jonka tavoitteena pidettiinkommunististamaailmanvallankumousta. Neuvostoliitto taas tulkitsi länsivaltojen sotilaallisen yhteistyön uhkaksi itselleen.[1]
NeuvostojohtajaJosif Stalinin kuoleman jälkeen elettiin ensimmäinen sovinnollinen kausi,suojasää vuodesta 1956 noin vuoteen 1964. Tällöin päästiin sopuunItävallan puolueettomasta asemasta. Vuonna 1962Kuuban kriisin jälkeen Neuvostoliitto lievensi politiikkaansa ja alkoi käyttää länsisuhteistaan termiärauhanomainen rinnakkaiselo. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt jännitteiden laukeamista, vaan suurvaltojen välistä voimatasapainoa elikauhun tasapainoa. Suurvallat yrittivät välttää tilanteita, joissa niiden joukot joutuisivat taistelemaan toisiaan vastaan. Suurvaltakilpailu siirtyi asevarustelusta muille aloille kutenavaruuskilpailuun, urheiluun ja vaikutusvallan hankkimiseenkolmannessa maailmassa.[1]
Huomattava askel liennytyksessä otettiin, kun kaksi Saksaa,Länsi-Saksa jaItä-Saksa, tunnustivat toistensa olemassaolon vuonna 1972. Tämän sopimuksen välivaiheita olivat neljän vallan sopimus Berliinin asemasta ja Länsi-Saksan sopimukset Neuvostoliiton jaPuolan kanssa vuonna 1972.[1]
Liennytyksen aikaan kuuluivat muun muassa:
Vuonna 1968 solmittuYdinsulkusopimus, jonka mukaan maat, joilla ei oleydinasetta eivät saa sellaista hankkia.
Vuonna 1968 alkaneetSALT-neuvottelut, joissa rajoitettiin ydinaseiden määrää.
ETYK, Helsingissä 1975 järjestetty kokous johon osallistuivat Nato-maat,Varsovan liiton maat sekä suurin osa Euroopan puolueettomista valtioista.
Liennytyksen keskeisiä saavutuksia olivat: (1) Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen väliset sopimukset suursodan vaaran vähentämiseksi ja ydinaseistuksen valvomiseksi, (2) useiden toisen maailmansodan synnyttämien kiistakysymysten ratkaiseminen Euroopassa ja (3) Euroopan valtioiden kahdenvälisen yhteistyön käynnistyminen ja vakiintuminen rautaesiripun yli.[1]
Liennytyksen aika päättyi, kun Neuvostoliittomiehitti Afganistanin vuonna 1979 ja Yhdysvaltain presidentiksi valittiinantikommunistinenRonald Reagan vuonna 1981. Nämä seikat johtivat Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välien kiristymiseen.lähde?