| Lewisiitti | |
|---|---|
 | |
 | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 541-25-3 |
| PubChem CID | 5372798 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C2H2AsCl3 |
| Moolimassa | 207,32 g/mol |
| Ulkomuoto | öljyinen neste. |
| Sulamispiste | –18 °C |
| Kiehumispiste | 190 °C |
| Tiheys | 1,89 g/cm3 |
| Infobox OK | |
Lewisiitti on orgaaninenarseeniyhdiste, jota voidaan käyttääkemiallisena aseena taistelukaasuna. Se kuuluu kemiallisten aseiden ryhmään "Ihoa ja limakalvoja vahingoittavat aineet" yhdessäsinappikaasun (HD, HN) kanssa. (Naton käyttämä lyhenne; lewisiiti on "L")
Senkemiallinen kaava on C2H2AsCl3 ja aineesta käytetään myös nimiä2-kloorivinyylidiklooriarsiini jalewisiitti 1. Lewisiitti on usein sekoitus 2-kloorivinyylidiklooriarsiinia (lewisiitti 1), bis(2-kloorivinyyli)klooriarsiinia (C4H4AsCl3, lewisiitti 2) ja tris(2-kloorivinyyli)arsiinia (C6H6AsCl3, lewisiitti 3).
Huoneenlämmössä lewisiitti on öljyinen neste, joka on helpommin haihtuva ja vähemmän pysyvä ympäristössä kuin sinappikaasut. Altistuminen sille tapahtuu levittämällä nestettä tai suihkulevityksenä joko lentolevityksenä tai räjähteinä. Lewisiittiä ei ole käytetty aiemmissa sodissa. Lewisiitti on nimetty Yhdysvaltain armeijan palveluksessa olleen kemistin ja sotilaan Winford Lee Lewis'n (1878–1943) mukaan, joka löysi tieteellisestä tutkielmasta aineen teko-ohjeen ja vaikutuksen sen löytäjään, katoliseen pappiin Julius Arthur Nieuwland'iin[1].
Arsenikkiyhdisteet, joihin lewisiitti kuuluu, aiheuttavat samankaltaisen kliinisen kuvan kuin sinappikaasut, mutta oireet alkavat nopeammin kuin sinappikaasusta johtuvat oireet, ja ne saavuttavat maksiminsa 4–8 tunnin jälkeen. Lewisiittiä varten on kehitetty vasta-ainedimerkaproli (C3H8OS2), BAL, mutta muitakin arseenia kelatoivia tioliyhdisteitä voi käyttää.[2]
