| Lev Gumiljov | |
|---|---|
| Лев Гумилёв | |
 Gumiljov vuonna 1934. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. lokakuuta (J:1. lokakuuta)1912 Pietari,Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 15. kesäkuuta1992 Pietari,Venäjä |
| Vanhemmat |
|
| Infobox OK | |
Lev Nikolajevitš Gumiljov (ven.Лев Никола́евич Гумилёв;14. lokakuuta(J: 1. lokakuuta)1912Pietari –15. kesäkuuta1992Pietari) olivenäläinenhistoriantutkija,maantieteilijä,etnografi japaleografi. Hänen ajatuksensa etnisten ryhmien syntymästä ja häviämisestä ovat synnyttäneet poliittisen ja kulttuurisen liikkeenuus-eurasianismi.
Gumiljovin "myönteinen uudelleenarvioMoskovan suuriruhtinaskunnan jaKultaisen ordan välisestä liitosta" on sanottu tekevän hänestä merkittävän viitekehyksen myöhemmille eurasianisteille.[1] Gumiljov uskoi venäläisten ja mongoli-turkkilaisten kansojen ”veljeyteen”.Tatarstanin pääkaupunkiinKazaniin pystytettiin vuonna 2005 Gumiljovin patsas, jossa lukee: "Minä, venäläinen, olen koko ikäni puolustanut tataareita".KazakstaninAstanassa puolestaan on Gumiljovin mukaan nimetty yliopisto. Maantieteilijä Mark Bassin on todennut sittemmin miljoonia kirjoja myyneen Gumiljovin vaikutusvaltaisuuden olevan verrattavissaHerodotokseen,Karl Marxiin,Oswald Spengleriin jaAlbert Einsteiniin[2].
Vladimir Putinin "euraasialaisen vision", jonka hän toi julki astuttua uudelleen ehdolle vuonna 2011, väitetään saaneen inspiraatiota Gumiljovin ideoista. Eurasianistien ja lopulta myös sen uudisliikkeen keulahahmon Lev Gumiljovin mukaan "valistus, eurooppalaisten yhteiskuntateorioiden muodossa, oli vienyt Venäjän kansanmurhaan ja tuhoon, kun taas hunnien, turkkilaisten ja mongolien aikana vallitsi harmonia. Sisämantereen aromaat ja metsät olivat perinteisesti olleet alttiita yhden valloittavan keisarillisen lipun hallitsevaan alaisuuteen. Venäjä täten, heidän mukaansa, olisi tämän ajattoman mantereen yhtenäisyyden viimeisin inkarnaatio."[3]
Lev Gumiljovin vanhemmat olivat kuuluisia runoilijoita:Nikolai Gumiljov jaAnna Ahmatova, jonka on väitetty olleenAhmat-kaanin jälkeläinen[4]. Vanhemmat erosivat, kun hän oli lapsi. Hänen isänsä ammuttiin vuonna 1921, eikä hän yhteiskunnallisen taustansa takia päässyt aluksi opiskelemaan yliopistoon. Hän toimi aluksi tutkimusretkien nuorempana avustajana. Hän pääsi opiskelemaan yliopistoon vuonna 1934, mutta pidätettiin ensimmäisen kerran vuonna 1935. Hänet vapautettiin pian, mutta häneltä kiellettiin paluu opiskelemaan yliopistoon, joten hän jatkoi opintojaan yksityisesti opiskelemalla vanhojaturkin- ja itämaisia kieliä.lähde?
Kun Lev Gumiljov pääsi taas opiskelemaan, hänet erotettiin jälleen Leningradin yliopistosta vuonna 1938 äitinsäAnna Ahmatovan poliittisen epäsuosion takia. Hän sai viiden vuoden tuomion, jonka hän kärsi vankilassaNorilskissa. Vapauduttuaan hän jatkoi oleskeluaan Siperiassa toimimalla tutkimusretkikunnassa. Vuonna 1944 Gumiljoville myönnettiin lupa ilmoittautua vapaaehtoisena sotaan ja mennä rintamalle. Hän liittyipuna-armeijaan ja osallistuiBerliinin taisteluun.[5]
Sodan jälkeen Gumiljov suoritti loppututkinnon ulkopuolisena opiskelijana ja aloitti jatko-opinnot. Mutta ongelmat jatkuivat Ahmatovan jouduttua jälleen viranomaisten silmissä "häpeään".lähde?
Vuoden 1949 alussa Lev Gumiljov aloitti työnNeuvostoliiton kansojen etnografisessa museossa, mutta pidätettiin jälleen marraskuussa 1949 ja tuomittiin kymmenen vuoden tuomioon vankileireillä, ensinKaragandassa ja sittenOmskissa.[5]
Josif Stalinin kuoleman jälkeen Gumiljov palasi Leningradiin vuonna 1956, jossaEremitaašin johtajaMihail Artamonov palkkasi hänet kirjaston henkilökuntaan. Artamonov sai hänet kiinnostumaantataareista ja hän alkoi opettaa yliopistossa vuodesta 1960 alkaen. Kaksi vuotta myöhemmin hän väitteli tohtoriksi antiikinturkkilaisista.1960-luvulta lähtien Gumiljov työskenteli Maantieteen instituutissa ja laati toisenväitöskirjan, tällä kertaamaantieteestä. Hänen sallittiin julkaista töitään, mutta joutui taas julkaisukieltoon 1970-luvullaBrežnevin hallintoaikana.[5]
Vaikka neuvostoviranomaiset olivat torjuneet Gumiljovin ajatukset ja useimmat hänen teoksistaan olivat julkaisukiellossa, Gumiljovin kirjat, radio- ja televisio-ohjelmat ja haastattelut tulivat suosituiksi erityisestiperestroikan vuosina.[5]
Gumiljovin pääteorian keskiössä on "etnoksen" konsepti, joka hänen mukaansa on "kuin ihminen; sillä on oma luonteensa, lapsuus, aikuisuus ja hiipumisaika. Koska ihmiset ovat osa luontoa, ihmisten on myös noudatettava luonnonlakeja". Etnoksen "elintärkeä energia",passionarity, olisi sidoksissa maantieteeseen.Tarton yliopiston tutkija Aimar Ventsel: "Toisin sanoen siis, tietyissä ilmastollisissa ja maantieteellisissä olosuhteissa kehittyneet etniset ryhmät "sopeutuvat" ympäristöönsä, löytävät "ekologisen markkinarakonsa" ja tulevat osaksi elinympäristönsä energiaa. Jokaisella etnosella on oma "käyttäytymis-stereotyyppinsä", joka periytyy vanhemmilta lapselle ja jota voitaisiin pitää kansallisena mentaliteettina. Nämä stereotypiat ovat kuin eläinten refleksit, jotka varmistavat etnoksen säilymisen. Ajan myötä etnos kehittää oman sivistyksensä, joka sisältää uskonnon, tavat ja normit. Gumiljov ei koskaan kyennyt selittämään, onko sivilisaatio biologinen ilmiö vai ei, mutta hän väitti, että eri rotuihin kuuluvat ihmiset voivat olla osa samaa sivilisaatiota". Etnos ei Gumiljovin mukaan voi suoranaisesti kadota, koska se on sidottu maantieteeseen ja energiaan.[2] Jokaisella etnoksella hänen mukaansa on luonnostaan oma kultuurinsa, eikä täten olisi olemassa vain yhtä "universaalia ihmiskulttuuria" jota kohti kaikkien kuuluisi tavoitella[6]. Historijoitsija G. Tihanovin mukaan Gumiljovin konseptiin etnoksesta vaikutti enitenNikolai Danilevski jaOswald Spengler.[7]
Gumiljovineurasianismista aloitettiin puhua ja kirjoittaa ensimmäistä kertaa 1970-luvun lopulla. Hän myös kutsui itseään useissa haastatteluissa 1980-luvulla mielellään "euraasialaiseksi". Siitä huolimatta monien nykyaikaisten tutkijoiden mukaan Gumiljovin ja muiden euraasialaisten näkemykset poikkesivat jokseenkin. Esimerkiksi kysymys valtiojärjestelmästä ja hallintomuodosta ei yleensä kiinnostanut häntä. Gumiljov ei käytännössä koskenut euraasialaisten poliittisiin näkemyksiin. Gumiljov ei myöskään ottanut kantaa katolisuuden kritiikkiin siinä missä muut euraasialaiset.[8]
S. Beljakovin mukaan Gumiljovia voidaankin pitää euraasialaisena sanan kirjaimellisessa merkityksessä; "Venäläis-turkkilais-mongolialaisen veljeyden" kannattajana. Gumiljoville euraasialaisuus ei ollut poliittinen ideologia, vaan ajattelutapa. Hän yritti todistaa, että Venäjä on"Kultaisen ordan jatkumo", ja että monet venäläiset olisivat kristittyjen tataarien jälkeläisiä. Tätä ideaa hän kehitti viimeiset viisitoista vuotta elämästään.[8]
Gumiljov "alleviivasinestorialaisten vaikutustatataareihin" ja koki ruhtinasAleksanteri Nevskin jaBatu-kaanin pojan Sartaqin välisen ystävyyssuhteen olevan tärkein esimerkki teoriastaan. "Heidän vannomansa ikuinen veljeys muodosti liiton pysäyttääkseen saksalaisten etenemisen, jotka halusivat kaventaa muinaisen Venäjän väestön jäännökset orjuuteen". Täten, venäläisten ja tataarien vuorovaikutus pitäisi nähdä enemmänkin "etnisenä symbioosina", eikä kuten "Romanovin hallituksen kehittämä länsimainen historia" kertoo. "Venäjä aloitti sen modernin olemassaolon venäläis-tataarilaisena valtiona, jona se on pysynyt sittemminkin".[1] Marraskuussa 2023Vladimir Putin viittasi puheessaan Aleksanteri Nevskiin samaan sävyyn kun totesi muun muassa, että "ordan kaanien antaman luvan ansiosta hän sai hallita ruhtinaana jotta pystyi tehokkaasti vastustamaan läntisiä valloittajia".[9]
Gumiljov, jonka äidillä tiettävästi oli tataarijuuria, totesi muun muassa seuraavasti: ”Tataarit ovat veressämme, historiassamme, kielessämme, maailmankuvassamme. Olivatpa todelliset erot venäläisten kanssa mitkä tahansa, tataarit eivät ole kansa, joka on ulkopuolellamme, vaan sisällämme".[10] Hän uskoi, että entisen Venäjän keisarikunnan alueella asuvat etniset ryhmät kuuluvat yhteen "etnogeneesin väistämättömien lakien perusteella".[2]Tataaria Gumiljov kutsui "ylpeäksi etnonyymiksi", jota ei pitäisi hävetä.[11] Tataarilainen historijoitsija Gali Rašitovitš Jenikejev muiden muassa on jatkanut Gumiljovin ideoita.[12]
Lev Gumiljovin nimeä kantavan voittoa tavoittelematon yhdistyksen päämaja sijaitseeMoskovassa. Sillä on myös jaostojaPietarissa,Bakussa (Azerbaidžan) jaBiškekissä (Kirgisia).[2]Elistassa on Gumiljovin mukaan nimetty katu.[2]
Tatarstanin pääkaupungissaKazanissa on Gumiljovin patsas, jossa lukee: "Minä, venäläinen, olen koko ikäni puolustanut tataareita". Se pystytettiin vuonna 2005.[13] Avajaisiin osallistui presidenttiVladimir Putin. Tatarstanin nykyinen johtajaRustam Minnihanov on todennut Gumiljovin "ansaitsevan valtavan kunnioituksen ja syvän kiitollisuuden tataarikansalta".[1]
KazakstaninAstanassa on presidenttiNursultan Nazarbajevin toimesta perustettu Gumiljovin mukaan nimetty yliopisto[14][1].Altai -vuoristossa puolestaan on vuoren huippu, mikä on nimetty hänen mukaan.[2]
PoliitikkoAnatoli Lukjanov kuvaili Lev Gumiljovia seuraavasti: "Gumiljovin teoriat edustivat jotain täysin omaperäistä: ei nationalismia, ei marxismia, vaan pikemminkin kolmatta vaihtoehtoa – nationalismin ja internationalismin synteesiä, joka korosti Neuvostoliiton kansan tiedostamatonta myötätuntoa, sisä-Euraasian vuosituhansia vanhaa yhtenäisyyttä sekä piilevää epäluottamusta länttä kohtaan. Hän katsoi, että kaikki venäläisiin kohdistuneet vaikutteet -kiptšakeilta, kiinalaisilta ja mongoleilta - vain rikastivat meitä". Toimittaja Charles Cloverin mukaan Lukjanov näki Gumiljovin eurasianismin omanlaisena Neuvostoliiton jatkeena.[3]
