Lesothon kuningaskunta eliLesotho on vuoristoinensisämaavaltioeteläisessä Afrikassa. Maa on kokonaanEtelä-Afrikan ympäröimäenklaavi. Suurin osa kuningaskunnan yli kahdesta miljoonasta asukkaasta onsothoja.Moshoeshoe yhdisti sothokansat 1800-luvulla, mutta vuonna 1868 alueesta tuli Britannianprotektoraatti. Itsenäisyyden se sai vuonna 1966. Lesothonvaltionpäämies on kuningas, jonka asema on kuitenkin seremoniallinen.
Lesothon talous perustuukaivannaistoimintaan, veden vientiin,omavaraisviljelyyn, tekstiileihin ja rahalähetyksiin, ja maa on monella tavalla Etelä-Afrikasta riippuvainen. Monet lesotholaiset työskentelevät Etelä-Afrikassa, ja maan tärkeimmät luonnonvarat ovat vesi ja timantit. Lesotholainen kulttuuri on melko yhtenäinen sen homogeenisen väestön takia.
Lesotho on vuoristoinen valtio, jonka korkeita huippuja erottavat toisistaan syvät laaksot. Se on maailman ainoa valtio, joka on kokonaan yli tuhannen metrin korkeudessa.[5] Lesothon itärajalla kohoaaLohikäärmevuoret.[6] Siellä on myös maan korkein kohtaThabana Ntlenyana, joka on 3 482 metriä merenpinnan yläpuolella.[7] Matalin kohta on puolestaan 1 388 metrin korkeudessa.[5]
Lesothon keskiylängöltä saavat alkunsa kaksi Etelä-Afrikan merkittävää jokea.Oranje virtaa länteen jaTugela itään. Muita merkittäviä jokia ovatSenqunyane Lesothon keskiosissa,Kometspruit lounaassa jaMatsoku koillisessa.[6]
Lesothon ilmasto muistuttaa Etelä-AfrikanHighveldiä, mutta lämpötilat ovat selvästi alempia. Kesät ovat lämpimiä, mutta harvoin tukalan kuumia.[8] Vallitsevien tuuliolojen seurauksena suurin osasadannasta tulee lokakuun ja huhtikuun välisenä aikana. Kesälämpötilat nousevat alavilla mailla 32 asteeseen ja talvella laskevat jopa seitsemään pakkasasteeseen. Vuoristoissa lämpötila voi olla jopa −18 astetta.Lumisateet ovat talvella yleisiä, jaMalotivuoret ovat lumihuippuisia.[6]
Lesothon kasvillisuus on suurimmaksi osaksi ruohikkoa, vaikka joitakin puuvartisia kasvejakin kasvaa siellä täällä.[6] Eliömaantieteellisesti Lesotho voidaan jakaa Highveldin ruohomaahan, afromontaaniseen ruohomaan ja afroalppiniseen ruohomaahan.[9] Monet maan isoimmista nisäkkäistä on kaadettu, ja esimerkiksi viimeinenleijona kuoli 1870-luvulla. Lesothossa elää edelleen muun muassa monia pienempiä antilooppeja, jäniseläimiä jakalliotamaani. Lesotho on myöspartakorppikotkan viimeisiä eteläisen Afrikan elinalueita.[6] Lesothossa on kaksikansallispuistoa,Sehlabathebe jaTs’ehlanyane.[10]
Sothot tulivat alueelle osanabantuekspansiota. Maataloutta harjoittaneita sothoja muuttiCaledonjoen laaksoihin 1500-luvulta lähtien, ja he syrjäyttivät alkuperäiset metsästäjä-keräilijät. Sothot jakautuivat moniin klaaneihin, joista tuli päällikkökuntien perusta.[14] Lesothon kuningaskunta syntyi zulu-kuningasShaka Zulun valloitusten aiheuttamanmfecaneliikkeen seurauksena. Shakan aikalainenMoshoeshoe perusti eteläiselleHighveldille voimakkaan sothokuningaskunnan 1820- ja 1830-luvuilla. Hän linnoitti vahvastiThaba Bosiun ylängön ja käyttäen sitä tukikohtanaan rakensi suuren kuningaskunnan. Moshoeshoen kuningaskunta veti puoleensa ympäröivien aluiden nälänhädän ja sotien vaivaamia ihmisiä, jotka integroituivat yhteiskuntaan ja joiden tämän jälkeen katsottiin olevan sothoja. Moshoeshoe vahvisti valtakuntaansa myös sotilaallisesti hankkien aseita ja hevosia Kapmaasta. Moshoeshoe säilytti diplomatian keinoin ystävälliset välit naapurikuningaskuntiin ja ajoittain maksoi Shakalle suojelurahaa välttääkseen sotaa. 1830-luvun puoleen väliin mennessä valtion väkiluku oli kasvanut 30 000 ihmiseen, ja se oli eteläisen Highveldin suurin kuningaskunta.[15]
Kapmaanbuureja alkoi vuodesta 1834 asettua sothojen alueen länsirajalle, mikä johti useisiin konflikteihin.[16] Moshoeshoe menetti toistuvissa sodissa suuren osan kuningaskunnastaan buureille. Hän pyysikuningatarViktorialta, että hänen maansa saisi ”levätä hänen majesteettinsamahtavan lipun laskosten suojissa.”[17] Viktoria suostui tähän, ja Lesothosta tehtiinBritannianprotektoraatti vuonna 1868.[18]
Moshoeshoen kuoltua vuonna 1870 maa liitettiin seuraavana vuonnaKapmaahan.[16] Vuonna 1880 puhkesi sota, jonka päätteeksi maa alistettiin suoraan brittien siirtomaaksi.[12] Britit kehittivätBasutomaahan kaksoishallinnon ja jätti kuninkaalle huomattavaa valtaa, jota jaettiin eteenpäin heimopäälliköille.[19] Vuonna 1910 heimopäälliköt perustivat kansallisen neuvoston, joka sai valtaa paikallishallinnon asioissa.[12]
Siirtomaahallinnon vastustus kasvoi 1900-luvulla, ja toisen maailmansodan jälkeen perustettiin useita nationalistisia puolueita.[19] Vuonna 1952 perustettiin radikaaliBasutomaan Kongressipuolue (BCP), jota johtiNtsu Mokhehle. Se ajoi täydellistä itsenäisyyttä ja vastustirotusortoa. Puolueella oli yhteyksiä Etelä-AfrikanANC:hen. Vuonna 1958 perustettiin maltillisempiBasutomaan kansallinen puolue (BNP), jota johtiLeabua Jonathan.[12]
BCP voitti vuoden 1960 vaalit ja aloitti heti itsenäisyysneuvottelut Britannian kanssa. Maan itsenäistyessä 4. lokakuuta 1966 sitä tuli perustuslaillinen monarkia. Kuninkaaksi kruunattiin Moshoeshoen pojanpojanpoikaMoshoeshoe II. Pääministeriksi nousi BCP:n aiemmasta vaalivoitosta huolimatta maltillisen BNP:n johtaja Leabua Jonathan.[18][12]
Ensimmäisissä itsenäisyyden jälkeisissä vaaleissa vuonna 1970 BCP näytti nousevan valtaan, mutta BNP:n hallitus mitätöi vaalitulokset ja julisti poikkeustilan. BCP:n johtoa vangittiin, ja kuningas lähti tilapäisesti maanpakoon. Vuosina 1970–1986 maassa oli käytännössä BNP:n yksipuoluevalta.[20] Leabua Jonathan muutti kurssia, tarjosi suojapaikan eteläafrikkalaisille ANC:n sisseille ja lähestyiKuubaa. Etelä-Afrikka asetti maan saartoon.[12] Se alkoi myös tukea BCP:n aseellista siipeäLesothon vapautusarmeijaa.Etelä-Afrikan puolustusvoimat iski joulukuussa 1982Maseruun väitettyys sissitukikohtaan, jossa kuoli yli 40 ihmistä.[21]
Tammikuussa 1986 sotilaskaappaus lopetti Leabua Jonathanin valtakauden siirtäen valtaa kuninkaalle jaJustin Lekhanyan sotilashallinnolle. Lekhanya poisti kuninkaan valtaoikeudet vuonna 1990, Moshoeshoe II lähti maanpakoon ja hänen pojastaan tuli kuningasLetsie III, jolla oli vain seremoniallisia tehtäviä. Lekhanya joutui seuraavana vuonna uuden sotilaskapinan syrjäyttämäksi. Sitä johtanut kenraalimajuriElias Phisoana Ramaema kutsui vanhan kuninkaan kotiin ja lupasi järjestää demokraattiset vaalit.[20]
Vuoden 1993 parlamenttivaaleissa BCP sai ylivoimaisen voiton saaden kaikki parlamentin 65 paikkaa, jaNtsu Mokhehle nousi pääministeriksi. Vuonna 1995 Letsie III luovutti vallan isälleen, mutta tämä kuoli onnettomuudessa vuonna 1996 ja poika nousi jälleen valtaistuimelle.[12]
BCP hajosi kahteen osaan, ja sen enemmistön perustama uusi puolueLesothon demokraattinen kongressi (LCD) voitti vuoden 1998 vaalit, mutta tulosta väitettiin epärehelliseksi. Opposition väkivaltaiset mielenosoitukset ja sotilaskapina elo–syyskuussa 1998 johtivat siihen, että hallitus kutsuiSADC:n joukkoja tuekseen.[12]
Sittemmin maan tilanne rauhoittui ja LCD uudisti vaalivoittonsa toukokuussa 2002. Vaalilakia oli uusittu, joten pienetkin puolueet saivat äänensä kuuluviin parlamentissa. Kansainväliset tarkkailijat pitivät vaaleja rehellisinä, mutta oppositio ei.[22]
Vaikka polittinen kenttä rauhoittui 2000-luvun alussa, Lesothoon iski monia suuria ongelmia. Maataloustuotanto heikkenimaaeroosion jakuivuuksien sekätyövoimaan vaikuttaneenAIDS-epidemian takia.[23] Vuosina 2004 ja 2007 maahan julistettiin hätätila pitkään jatkuneen kuivuuden aiheuttaneen ruokapulan vuoksi.[22]
Vuonna 2006 LCD:stä irtaantui merkittävä joukko kansanedustajia ja ministereitä, jotka perustivat oman puolueensa. Parlamentti hajotettiin, mutta LCD voitti ennenaikaiset vaalit. Kolmea poliitikkoa vastaan tehtiinattentaatteja. Huhtikuussa 2009 pääministeri selvisi murhayrityksestä.[22]
Thomas Thabane nousi pääministeriksi vuoden 2012 vaalien jälkeen. Elokuussa 2014 hän pakeni Etelä-Afrikkaan syyttäen asevoimia kaappausyrityksestä. Ennenaikaisten vaalien jälkeen muodostettiin koalitiohallitus, jota johtaa pääministeriPakalitha Mosisili.[22] Thabane oli uudestaan pääministerinä vuosina 2017–2020, mutta hän erosi vaimonsa murhaajien palkkaamisesta epäiltynä. Hänen seuraajakseen nousiMoeketsi Majoro.[23]
Kuningas nimittää pääministerin valtioneuvoston suosituksesta, ja tämän on nautittavaparlamentin luottamusta. Pääministeri suosittelee, ketkä kansanedustajat kannattaisi nimittää ministereiksi, ja kuningas noudattaa hänen neuvoaan.[25] Parlamentin alahuoneeseen elikansalliskokoukseen valitaan 80 edustajaa vaalipiireistäpluraliteettijärjestelmän mukaan ja 40 edustajaasuhteellisesti. Senaattiin kuuluu 22 päällikköä ja 11 jäsentä, jotka kuningas nimittää valtioneuvoston suosituksen mukaan. Sekä kansalliskokouksen että senaatin kausi on viisi vuotta.[26]
Vuoden 2022 vaaleja pidettiin vapaina, mutta vaalikomissiolla ei ole silti tarvittavia resursseja valvoa yli 50 puolueen toimintaa.[26] Lesothon puolueet on vahvastiklientelistisiä, eikä niillä ole ruohonjuuritason ohjelmaa. Puoluekenttä on niin vahvasti hajautunut, että koalitiohallitukset ovat usein olleet epävakaita.[27]
Lesothon laki perustuuroomalais-hollantilaiseen oikeuteen, joka on saanut vaikutteita myös brittiläisestä oikeusjärjestelmästä jamaan tavoista.[24] Oikeuslaitoksen ylimmällä tasolla ovat vetoomustuomioistuin ja korkein oikeus, joka toimii myös perustuslakituomioistuimena.[28]
Oikeuslaitos on itsenäinen, mutta järjestelmä on alirahoitettu. Lisäksi tuomareita pidetään useinkorruptoituneina ja politisoituneina.[28]
Freedom House pitää Lesothoa vapaana valtiona, jonka vuoden 2022 vaalit olivat ulkomaalaiten tarkkailijoiden mukaan rauhalliset, rehelliset ja turvalliset.Lesothon puolustusvoimien sisäisillä kiistoilla on ollut usein politiikkaa epävakauttava voima, mutta vuoden 2022 vaaleissa turvallisuusjoukkojen vaikutusta ei havaittu. Korruptio on laaja ongelma, jota tavataan erityisesti julkisissa hankinnoissa, tullipetoksissa ja julkisten varojen väärinkäytössä.[26]
Kansalaisvapaudet on taattu Lesothon laissa.[29] Erilaiset tapaoikeudelliset tekijät kuitenkin rajoittavat esimerkiksinaisten oikeuksia. Naisilla ei ole samanlaisia omistusoikeuksia eikä mahdollisuutta periä päällikkyyttä. Yhteiskunnan normit japatriarkaattiset asenteet vaikuttavat naisten oikeuksiin avioliitossa ja erossa, ja esimerkiksiYK:n World Population Review’n vuoden 2022 julkaisun mukaan 86 prosenttia lesotholaisnaisista on kokenut sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa.[26]
Lesothon hallitus sanoi olevansa järkyttynyt siitä, kunYhdysvaltain presidenttiDonald Trump sanoi, että "kukaan ei ole koskaan kuullut"eteläisen Afrikan valtiosta. PalattuaanOval Officeen puhuttuaanYhdysvaltain kongressille, hän viittasi Lesothoon luetellessaan tehtyjä leikkauksia, jotka hänen mukaansa ovat turhia menoja. "Kahdeksan miljoonaa dollariaLGBTQI:n edistämiseen afrikkalaisessa Lesothossa, josta kukaan ei ole koskaan kuullut", Trump sanoi herättäen naurua joidenkin Yhdysvaltain lainsäätäjien keskuudessa. Lesothon ulkoasiainministeriön tiedottaja kertoiBBC:lle, että Lesotho nautti "lämpimistä ja sydämellisistä" suhteista Yhdysvaltoihin. Lesotho on yksi suurimmista edunsaajista Yhdysvaltain Afrikan kasvua ja mahdollisuuksia koskevasta laista (Agoasta), joka helpottaa kaupankäyntiä joidenkin maiden kanssa edistääkseen niiden talouskasvua. Yhdysvaltain hallituksen mukaan näiden kahden maan kauppa käytiin 240 miljoonan dollarin arvosta vuonna 2024, joka oli pääasiassa vientiä Lesothosta Yhdysvaltoihin, erityisesti tekstiilejä ja vaatteita. Lesothon ulkoministeri sanoi, että oli "järkyttävää" kuulla valtionpäämiehen "viittaavan toiseensuvereeniin valtioon tällä tavalla". "Yllätyksekseni "maa, josta kukaan ei ole kuullut" on maa, jossa Yhdysvalloilla on pysyvä edustusto".[30]
Lesotholla ei ole veden jatimanttien lisäksi juurikaan luonnonvaroja, ja se joutuu tuomaan suurimman osan kauppatavaroista ja ruoasta ulkomailta. Lesothon talous on myös huomattavasti sidottu Etelä-Afrikkaan.[36] Monet lesotholaiset ovat töissä Etelä-Afrikassa. Lesotholaismiehistä 1990-luvun puolivälissä Etelä-Afrikassa työskenteli joka neljäs, 2000-luvun alussa luku oli enää joka viides.[37] Ulkomailla asuvien lesotholaisten rahalähetykset olivat vuonna 2022 yli 570 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria eli noin 25 prosenttia bruttokansantuotteesta.[34] Lesothon rahayksikköloti on myös sidottukiinteästiEtelä-Afrikan randiin.[38]
Lesothon talous 2020-luvulla kasvanut erityisestiLesothon ylängön vesiprojektin seurauksena. Se on ajanut myös kuljetuksen, logistiikan ja finanssipalvelujen kehitystä.[3] Projektin tavoitteena on ohjata Oranjen latvavesiä Etelä-Afrikan puolelleVaaljokeen sekä taata vesivaroja Etelä-Afrikkaan ja vesivoimaa Lesothoon.[39]
Lesotho kuuluuEteläisen Afrikan tulliliittoon, jonka avulla viisi sen jäsenmaata pystyy käymään tullivapaata kappaa keskenään.[40] Lesothon selkeästi tärkein kauppakumppani on Etelä-Afrikka, josta tuli vuonna 2022 yli 78 prosenttia tuonnista. Viennistä 37 prosenttia suuntautui Etelä-Afrikkaan, 28 prosenttia Yhdysvaltoihin ja 19 prosenttia Belgiaan.[41] Lähes kaikki perheet kasvattavat kotitarpeiksi maissia, vehnää, herneitä ja papuja, mutta sato ei riitä omavaraisuuteen. Karjankasvatus on tärkeä elinkeino, ja lampaiden ja vuohien villa jamohair antavat raaka-ainetta pienimuotoiselle tekstiiliteollisuudelle.[18] Timanttien ja veden lisäksi maasta viedäänkin vaatteita.[41]
Lesothon asukasluku oli vuonna 2021 maan tilastokeskuksen arvion mukaan 2 076 669. Vuoden 2016 väestönlaskennassa asukkaita oli ollut 2 007 201.[33]Väestönkasvu on 1980-luvun jälkeen laskenut selvästi, sillä vielä vuonna 1986 kasvu oli 2,81 prosenttia vuodessa. Vuonna 2021 kasvu oli enää 0,68 prosenttia.[42] Väestö on nuorta, ja 10–14-vuotiaat olivat vuonna 2021 suurin ikäryhmä. Sitä nuorempien osuus on kuitenkin ollut laskussa matalankokonaishedelmällisyysluvun ja korkeanimeväiskuolleisuuden takia.[43] Kokonaishedelmällisyysluku on vain hieman maailman keskiarvon yläpuolella, mutta imeväiskuolleisuus on puolestaan selvästi yli keskiarvon.[44]
Yli 99 prosenttia Lesothon väestöstä on etnisestibasothoja. 80 prosenttia on uskonnoltaan kristittyjä. Viralliset kielet ovatsesotho jaenglanti, vähemmistökielinä ovatphuthi,zulu jaxhosa.[45]
Lesothonväestöntiheys on afrikkalaisittain melko korkea, vaikka maan väestö on keskittynyt pienelle alueelleCaledonjoen laaksoon. Vuoristoissa asutus on vähäistä.[46] Vuoden 2016 väestönlaskennan mukaan 34,2 prosenttia asukkaista eli kaupungeissa. Osuus oli ollut 15,8 prosenttia 20 vuotta aiemmin. PääkaupunkiaMaserua ympäröivänMaserun alueen väestö on kasvanut vuodesta 2006 vuoteen 2016 yli 20 prosentilla.[47]
LesothonHI-viruksen kantajien määrä on maailman suurimpia. Virus levisi maahan 1980-luvun puolivälissä. Valtio vastasi haasteeseen hitaasti, ja jo vuonna 2001 lähes kolmannes kantoi virusta. Sen jälkeen osuus on hieman laskenut.[48] 19 prosenttia 15–49-vuotiasta kantoi HI-virusta vuonna 2022.Aids-orpoja maassa oli samana vuonna 93 000.[49] Lesotho saavutti vuonna 2020UNAIDSin 90-90-90-tavoitteen, eli HI-viruksen kantajista yli 90 prosenttia tietää infektiostansa, 90 prosenttia niistä saaantiretroviraalilääkitystä ja lääkityistä 90 prosentilla viruksia on alle havaitsemisrajan.[50] Aidsin lisäksi Lesothossa ovat yleisiä aliravitsemukseen liittyvät sairaudet,seksitaudit,reuma jatuberkuloosi.[48]
Alle viisivuotiaista lapsista 13,5 prosenttia on alipainoisia. Yleisimpien rokotusten kattavuus on 2010-luvulla ollut hyvä: 92–96 prosenttia lapsista saapolio-,tuhkarokko- jaDTP-rokotteet.[51]
Lesothon kansallinen yliopisto toimii Roman pikkukaupungissa noin 30 kilometriä maan pääkaupungista Maserusta. Se on alkujaan Etelä-Afrikan katolisen kirkon perustama oppilaitos vuodelta 1945. Vuonna 2000 siellä oli yli 2 800 opiskelijaa.[52]
Edes peruskoulun käyminen ei ollut 1900-luvulla Lesothossa pakollista eikä ilmaista. Nykyisin oppivelvollisuus koskee 6–13-vuotiaita, ja koulumaksut poistettiin asteittain vuosina 2000–2006.[53] Vuonna 2021 arvioitiin, että yli 15-vuotiaista miehistä 72,9 prosenttia ja naisista 66,8 prosenttia osasi lukea.[1] Vuonna 2019 vain 85 prosenttia pojista ja 96 prosenttia tytöistä kävi ala-asteen loppuun, yläasteen vastaavat luvut olivat 39 ja 56 prosenttia. Opetuksen laadussakin on puutteita, edes kaikki koulua käyvät kymmenvuotiaat eivät osaa lukea.[54]
Miesten vähäisempi koulunkäynti on epätavallista Afrikassa, ja sen selityksenä on poikien käyttö paimenina. Useat järjestöt ovat perustanett paimenille suunnattuja iltakouluja.[55][56]
Lesotholaisten kulttuuri on homogeenisempaa kuin monessa Afrikan maassa, sillä maa on kansallisesti melko yhtenäinen. Elämä vuoristossa erottaa sen monista Afrikan lämpimämpien osien kulttuureista. Esimerkki tästä on lesotholaiset huovat: itäafrikkalaistenkangojen sijasta lesotholaiset kääriytyvät lämpimämpiin peitteisiin.[57] Perinteinen lesotholainen ruohosta kudottu hattu muistuttaa muodoltaan Mokorotlo-vuorta.[58]
Perinteisesti lesotholaiset miehet vastaavat karjasta ja naiset hoitavat kodin ja viljelykset, kantavat veden kylän kaivolta ja polttopuut pitkänkin matkan päästä. Pojat aloittavat paimentamisen usein viisi–kuusivuotiaina ja viettävät kuukausiakin lauman mukana poissa kotoa.[18]
Kansankulttuurissa tanssi, laulu ja kansantarut kietoutuvat yhteisesitykseksi, jossa yleisö elää mukana ja osallistuu lauluin ja taputuksin vanhojen kansantarinoiden kertaamiseen.[18]
Tunnetuin lesotholainen kirjailija onThomas Mofolo, joka kirjoitti sothon kielellä.[59]
↑Lara Mallen ym: The Rock Arts of Metolong: Paintings, Archaeology and Cultural Resource Management in Western Lesotho. Journal of African Archaeology, 8.6.2022, 20. vsk, nro 2, s. 176–201. Brill.Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.11.2024. (englanniksi)
.svg)
