”Rankelainen” tutkimussuunta korosti lähdekritiikkiä ja objektiivisuuden vaatimusta historiantutkimuksen metodissa.[2] Ranken kuuluisa formulointi historiantutkimuksen tehtävästä oli lauseWie es eigentlich gewesen.
Ranken tutkimusalueet olivat laajoja, ja hän julkaisi tieteellisiä tutkimuksia, jotka liittyivät muun muassa Saksan,Ranskan,Serbian jaPreussin historioihin. Lisäksi hän käsitteli esimerkiksipaaviuden historiaa teoksessaanDie römischen Päpste in den letzen vier Jahrhunderten (Roomanpaavit viimeisen neljänsadan vuoden aikana, 1834–1836).
