| Leo Kanner | |
|---|---|
 Leo Kanner (1955). | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. kesäkuuta1894 |
| Kuollut | 4. huhtikuuta1981 (86 vuotta) |
| Infobox OK | |
Leo Kanner (13. kesäkuuta1894 –4. huhtikuuta1981) olijuutalaissyntyinenitävaltalainenlastenpsykiatri. Kannerin perhe muutti vuosisadan alussaBerliiniin, jossa Kanner valmistuilääketieteen tohtoriksi vuonna 1921. Kanner emigroitui vuonna 1924Yhdysvaltoihin[1] ja oli vuonna 1930 perustamassa Yhdysvaltojen ensimmäistä lastenpsykiatrian osastoabaltimorelaiseen Johns Hopkinsin yliopistosairaalaan. Kanner nimettiinpsykiatrian apulaisprofessoriksi vuonna 1933, ja julkaisi ensimmäisen englanninkielisen lastenpsykiatrian oppikirjanChild Psychiatry vuonna 1935 .
Jälkipolvet muistavat Leo Kannerin etenkin hänenvarhaislapsuuden autismin eli Kannerin oireyhtymän parissa tekemästään työstä. Kanner julkaisi vuonna 1943 tapaustutkimuksen yhdestätoista autistisesta lapsesta, joista suurimman osan tulkittiin olevan kehitysvammaisia[2]. Kannerin tutkimus loi yhdessä Grunja Suharevan jaHans Aspergerin tutkimusten kanssa pohjanautismin kirjoa koskevalle tutkimukselle.
Kanner alkoi tutkimaan autismia ehkä siksi, että hänen lähisuvussaan esiintyi autistisia piirteitä. Kanner kuvaili sekä itseään, isäänsä että isovanhempiaan sosiaalisesti kömpelöiksi ihmisiksi. Hänen isällään oli lisäksi ilmiömäisen hyvä muisti ja hänellä olikin tapana opetella ulkoa suuria määriä hyödyttömänä pidettyä tietoa mitä erilaisimmista elämänilmiöistä. Kannerin isällä oli myös tapana opiskella juutalaisten yhteiskunnallisten ja lainopillisten kirjoitustenTalmud-kokoelmaa "suorastaan pakkomielteisellä vimmalla".
