| Leivut Koiva maarahvas | |
|---|---|
 Etelä-virolaisten murteiden historiallinen puhuma-alue, leivut Latvian pohjoisosassa | |
| Väkiluku | ei tiedossa |
| Asuinalueet |  Latvia |
| Kielet | viro,latvia |
| Uskonnot | Luterilaisuus |
| Infobox OK | |
Leivut ovatLatviassaGulbenen jaAlūksnen kunnissa lähelläViron rajaa elänytvirolaisten ryhmä. Heidän itsestään käyttämänsä nimitysKoiva maarahvas tuleeGaujajoenvironkielisestä nimestäKoiva.[1]
1100-luvulta on mainintoja Adzelen maakunnassa eläneistätšuudeista. Myöhemmin heidän asuinalueenaan mainitaan Gaujajoen varsi. Ensimmäiset kirjalliset tiedot, joissa käytetään termiä leivut, ovatAugust Wilhelm Hopelin kirjastaTopographische Nachrichten von Lief und Ehstland vuodelta 1777. Hopelin arvion mukaan leivuja olisi tuolloin ollut muutama tuhat.Anders Johan Sjögrenin vuonna 1849 esittämän arvion mukaan heitä oli 2 600.Heikki Ojansuu laski vuonna 1911 enää 116 leivua. Ojansuun teorian mukaan leivut olivat 1600–1700-luvuilla virolaisten asuinseutujen eteläosasta sotaa tai kulkutauteja paenneita. Tämä teoria on nykyisin kiistanalainen. Sen ovat kyseenalaistaneet esimerkiksi Harri Moora ja Paul Ariste. Nykykäsityksen mukaan leivut olivat alueensa alkuperäisasukkaita.[2]
Leivujen murteessa oli voimakkaita ääntämyksellisiä ja kieliopillisia vaikutteitalatvian kielestä, sekä mahdollisesti myösliivin itämurteista[3]. Viron murteista leivu oli lähinnä eteläisiä murteita. Viimeinen leivun murretta puhunut leivu Anton Bok kuoli 20. huhtikuuta 1988.[1]