Lefkaksen pohjoisrannikkoa jaLefkaksen kaupunki. Taustalla Manner-Kreikka.
Lefkaksen erottaa mantereesta salmi, joka on kapeimmillaan vain noin 250 metriä leveä. Salmen yli kulkee Lefkaksen kaupungin kohdalla noin 2,5 kilometriä pitkä pengertie. Saaren eteläisin kärki onLefkátaksen eli Doukáton niemi, joka työntyy kohti Kefaloniáa.
Lefkaksen sisäosassa on vuoristoa, jonka korkein huippu onEláti eli Stavrotá (1 158 metriä).
AntiikinLeukaksen kaupunkivaltio elipolis perustettiin 600-luvulla eaa.Korintin siirtokuntana. Saari oli alun perin yhteydessä mantereeseen kapean kannaksen kautta, mutta korinttilaiset kaivoivat kannaksen poikki kanavan noin vuonna 650 eaa. Näin Leukaksesta tuli saari. Legendan mukaan runoilijatarSapfo teki itsemurhan Lefkaksella hyppäämällä alas jyrkänteeltä saaren eteläkärjessäLeukataksen (nyk. Lefkátas) niemellä.[2][3]
Lefkas joutui frankkivallan alle vuonna 1204 ja sisilialaisten haltuun vuonna 1294. Sitä hallitsivat eri suvut, kunnes se joutui turkkilaisvallan alle vuosiksi 1479–1684. Tämän jälkeen se oli venetsialaisvallan alla vuodet 1684–1797. Vuosina 1797–1810 oliNapoleonin sotien seurauksena Ranskan hallussa ja vuosina 1810–1864 brittivallan alla. Vuosina 1815–1864 saari oli osaJooniansaarten yhdysvaltoja, joka oli Britannian protektoraatti. Lefkaksesta tuli osa itsenäistynyttä Kreikkaa vuonna 1864.[3]
1800-luvulla saksalainen arkeologiWilhelm Dörpfeld esitti teorian, että Lefkas olisiHomeroksen eepoksissa kuvattuOdysseuksen kotisaari Ithaka nykyisenIthakan saaren sijasta. Teorian mukaan saarelaiset olisivat myöhemmin muuttaneet nykyiselle Ithakalle ja vieneet saaren nimen mukanaan. Homeroksen kuvaama Odysseuksen palatsi olisi sijainnut lähelläNydrín kylää. Teoria on myöhemmin kumottu. Dörpfeld kuitenkin löysi Lefkakselta muutamiamykeneläisaikaisia hautoja.[2][4]
↑Pentreath, Guy: ”In Search of Odysseus in Corfu and Ithaca”, Hellenic Traveller, s. 151–157. (A Guide to the Ancient Sites of Greece and the Aegean) London: Faber and Faber, 1964.