ISO 8859-1 tai epävirallisestiLatin-1[1] ontietokoneissa jatietoliikenteessä käytettävämerkistö, joka on laadittu erityisesti länsieurooppalaisia kieliä silmällä pitäen. Se on ensimmäinen ja suomalaisittainkin käytännössä tärkeinISO- jaIEC-järjestöjen virallistamista kieliryhmittäisistä 8859-sarjan merkistöstandardeista. Latin 1 toimii esimerkiksiverkkosivujen oletusmerkistönä, jos käytettävää merkistöä ei ole muutoin määritetty.
ISO 8859-1 on 8-bittinen eli kaikkiaan 256 merkkipaikasta koostuva merkistö, joka voidaan määritellä 7-bittisenASCII-merkistön laajennukseksi. ASCIIta vastaavat 128 ensimmäistä merkkipaikkaa sisältävät ensisijaisestiamerikanenglannissa tarvittavia kirjoitusmerkkejä sekä eräitä teknisiä ohjauskoodeja. Tähän merkkivalikoimaan ISO 8859-1 lisää etenkin länsieurooppalaisissa kielissä tarvittavia kirjaimia, kutenÅ/å:n, Ä/ä:n ja Ö/ö:n. Lisäksi ISO 8859-1:een on varattu tilaa ohjauskoodien laajennuksille, jotka standardi tosin jättää määrittämättä. Joskus ISO 8859-1 sekoitetaanWindows-1252:een eli niin sanottuun Windows Latin 1 ‑merkistöön, jossa käyttämättömille ohjauskoodien merkkipaikoille on sijoitettu vielä lisää kirjoitusmerkkejä.
YleismaailmallinenUnicode-merkistö voidaan määritellä sekä ASCIIn että ISO 8859-1:n laajennukseksi, sillä Unicoden ensimmäinen lohko elilatinalainen perusosa vastaa ASCIIta, ja ISO 8859-1:n lisäyksistä muodostuu toinen lohko eli latinalaisen merkistön täydennys Latin 1:ksi.
ISO 8859-1 ‑merkistön korvaajaksi on myöhemmin kehitettyISO 8859-15 (Latin 9), joka täydentää ranskan ja suomen tukea (mm. kirjaiminŠ/š ja Ž/ž) ja sisältää myöseuron merkin. Korvaava merkistö ei ole kuitenkaan onnistunut laajassa mitassa syrjäyttämään edeltäjäänsä. Sen sijaan kaikkien ISO 8859 ‑sarjan standardien odotetaan ajan myötä korvautuvan Unicode-merkistöllä.
Merkistön virallinen nimi on ISO/IEC 8859-1, sillä sitä ylläpitävät yhteistyössäISO- jaIEC-standardointijärjestöt.IANA:n standardoinnissa merkistöstä käytetään nimeä ISO-8859-1 (jossa ISO-nimen ja numeerisen tunnuksen väliin on siis lisätty yhdysviiva). IANA määrittelee myös ohjauskoodit 00–1F ja 80–9F, joihin ISO ei ota kantaa.
ISO 8859-1 perustuu DEC Multilanguage Character Set -merkistöön, jota käytettiin ensimmäisen kerranDEC:nVT220- ja VT240-päätteissä vuonna1982. DEC:n merkistö eroaa ISO 8859-1 -merkistöstä islantilaisten merkkien osalta.
Maaliskuussa1985ECMA (European Computer Manufacturer’s Association) standardoi nykyisin nimillä ISO 8859-1:stä ISO 8859-4:ään tunnettavat merkistöt nimellä ECMA-94. ISO-standardiksi ne hyväksyttiin kuitenkin vasta vuonna1987.
Vuonna 1987 julkaistiinMS-DOS 3.30, johon sisältyvä merkistö (tai Microsoftin termistön mukaan koodisivu,engl.code page)CP850 sisältää samat merkit kuin ISO 8859-1, mutta eri järjestyksessä. ISO-merkistöä muistuttava koodisivuWindows-1252 tuli käyttöönWindows-ympäristön myötä1990-luvulla.
Unix-järjestelmissä siirtymistä hidasti päätelaitteiden kirjavuus, ja kattavaan 8-bittisen merkistön käyttöön päästiin vasta, kun vanhat päätteet korvattiin itsenäisillätyöasemakoneilla ja pääasialliseksi yhteydeksi tuliIP-protokollan avulla toimivatelnet- taiSSH-yhteys.lähde?
| x0 | x1 | x2 | x3 | x4 | x5 | x6 | x7 | x8 | x9 | xA | xB | xC | xD | xE | xF | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 0x | ei käytössä | |||||||||||||||
| 1x | ||||||||||||||||
| 2x | SP | ! | " | # | $ | % | & | ' | ( | ) | * | + | , | - | . | / |
| 3x | 0 | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | : | ; | < | = | > | ? |
| 4x | @ | A | B | C | D | E | F | G | H | I | J | K | L | M | N | O |
| 5x | P | Q | R | S | T | U | V | W | X | Y | Z | [ | \ | ] | ^ | _ |
| 6x | ` | a | b | c | d | e | f | g | h | i | j | k | l | m | n | o |
| 7x | p | q | r | s | t | u | v | w | x | y | z | { | } | ~ | ||
| 8x | ei käytössä | |||||||||||||||
| 9x | ||||||||||||||||
| Ax | NBSP | ¡ | ¢ | £ | ¤ | ¥ | ¦ | § | ¨ | © | ª | « | ¬ | SHY | ® | ¯ |
| Bx | ° | ± | ² | ³ | ´ | µ | ¶ | · | ¸ | ¹ | º | » | ¼ | ½ | ¾ | ¿ |
| Cx | À | Á | Â | Ã | Ä | Å | Æ | Ç | È | É | Ê | Ë | Ì | Í | Î | Ï |
| Dx | Ð | Ñ | Ò | Ó | Ô | Õ | Ö | × | Ø | Ù | Ú | Û | Ü | Ý | Þ | ß |
| Ex | à | á | â | ã | ä | å | æ | ç | è | é | ê | ë | ì | í | î | ï |
| Fx | ð | ñ | ò | ó | ô | õ | ö | ÷ | ø | ù | ú | û | ü | ý | þ | ÿ |
Yllä olevassa taulukossa merkit on järjestettyheksadesimaalisen koodinsa mukaisesti. Merkki 20 (SP,engl.space) on tavallinenvälilyönti ja A0 (NBSP,engl.no-break space)sitova välilyönti. Merkki AD (SHY,engl.soft hyphen) on määriteltyHTML-kielessätavutusvihjeeksi, joka on tavallisesti näkymätön mutta mahdollistaa rivinvaihdon ja sen yhteydessä muuttuu näkyväksi tavuviivaksi. Merkkiä 7F ei ole ISO 8859-1 -merkistössä määritelty, muttaASCII-merkistössä se on ohjauskoodi DEL, jota on eri tietokonejärjestelmissä käytetty vaihtelevasti (vaikka ohjauskoodin nimi tulee englannin sanastadelete ’poista’, se ei nykynäppäimistöissä kytkeydyDelete-näppäimeen).
ISO 8859-1 -merkistön avulla voi kirjoittaaalbanian,baskin,englannin,espanjan,fäärin,gaelin,hollannin,iirin,islannin,italian,katalaanin,norjan,portugalin,ranskan,retoromaanin,ruotsin,saksan,suomen jatanskan kieliä (vaikkei näistä kaikkia aivan puhdasoppisesti). Lisäksi sitä voi käyttää ainakinafrikaansin,eteläsaamen jaswahilin kirjoittamiseen.
ISO 8859-1:stä puuttuu eräitä verrattain yleisiätypografisia erikoismerkkejä, kuten kaarevalainaus- jaheittomerkki sekäajatusviiva.