| Lasse Pihlajamaa | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. elokuuta1916 Jämijärvi |
| Kuollut | 14. marraskuuta2007 (91 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | muusikko, musiikkipedagogi |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Lasse Pihlajamaa |
| Aktiivisena | 1920-luvun loppupuoli – 1990-luku |
| Tyylilajit | viihdemusiikki, konserttimusiikki |
| Soittimet | harmonikka |
| Yhtyeet | Swing-Pojat (1939-1940), Jamsessio (per. 1946), Pihlajamaan Pelimannit (per. 1952)[1] |
| Levy-yhtiöt | Decca, Triola, Cupol, Leijona, Rytmi, Scandia, Blue Master, Sauna[1] |
| Infobox OK | |
Lauri ”Lasse” Armas Pihlajamaa (1. elokuuta1916Jämijärvi –14. marraskuuta2007Helsinki)[1] oli suomalainenharmonikkataiteilija,säveltäjä,pedagogi,musiikkineuvos ja soitinrakentaja[2]. Hän oli suomalaisen harmonikkamusiikin tärkeimpiä hahmoja 1900-luvulla toimien alalla monipuolisesti suomalaisen harmonikansoiton opetuksen ja harmonikkamusiikin pioneerina sekä pienten harmonikkamallien ja melodiabassoharmonikan kehitystyössä.[3]
Lasse Pihlajamaa syntyi Pohjois-Satakunnassa Jämijärvellä kahdeksanlapsiseen perheeseen. Perheen isä kuoli lasten ollessa pieniä ja Hilma-äiti elätti suurta perhettä yksinhuoltajana köyhissä oloissa. Perheen kotina ollut pieni torppaIkaalisten jaKankaanpään välisen vilkkaan maantien varrella oli useiden kauppamatkustajien ja pelimannien vierailupaikka ja myös Lassen vanhemmat veljet alkoivat harrastaa musiikkia.[3][4] Lassenkin muusikonura alkoi yksirivisellä harmonikalla, johon soittamisen alkeet omaksuttiin isoveljiltä[3][1]. Pihlajamaa sai ensimmäisen viisirivisen harmonikkansa 1920-luvun lopulla 12-vuotiaana, millä tuli olemaan suuri merkitys hänen muusikonuralleen soittajana ja myöhemmin harmonikkamusiikin säveltäjänä ja sovittajana.[3] Hän elätti itsensä jo 14-vuotiaana itseoppineena pihasoittajanaPorissa. Itseopiskelleen muusikon ura johti1930-luvulla tivoliin soittajaksi, jonka ohella hän myös esiintyisteppaajana jajonglöörinä[1] tehden yhteistyötä monenlaisten varietee- ja sirkustaiteilijoiden kanssa[3]. Hän muutti sittemmin Porista Tampereelle[3].
Pihlajamaan haaveena oli tulla hyväksi ravintolamuusikoksi, ja opeteltuaan myöstrumpetin jakontrabasson soiton hän oli päässyt jo Porissa asuessaan mukaan ravintolaorkestereihin.Radiossa hän soitti ensimmäisen kerran vuonna 1939. Sotavuodet kuluivat viihdytysjoukoissa muun muassaEugen Malmstenin yhteistyökumppanina.[1][5]
Sävellystyössä Pihlajamaa alkoi kehittää harmonikalle uudenlaista soittokulttuuria, yhdistellen suomalaisiin sävelmiin erilaisia ulkomaisia virtauksia. Useat virtuoosikappaleet syntyivät 1940-luvulla. EsimerkiksiNoiduttu hanuri oli mukana joTukholmassa vuonna 1945 äänitetyllä ensilevytyksellä.[3] Levytysmahdollisuus avautui Tukholmassa pidetyssä Ruotsin ja Suomen välisessä harmonikkamaaottelussa, jossa hän oli esittänyt juuri Noiduttu hanuri -kappaleensa. Esitys herätti suurta huomiota ja kappale päätettiin ikuistaa välittömästi myös äänilevylle. Levyn kääntöpuolelle valittiin niin ikään oma sävelmäTampereen polkka.[1]
Sodan jälkeen Pihlajamaa perusti TampereellaJamsessio-yhtyeen harmonikansoittajaArvo Nyströmin kanssa. Yhtyeessä oli mukana myös laulaja-kitaristiJorma Ikävalko ja se oli eräs hänen uransa tärkeimpiä kokoonpanoja etenkin 1940-luvulla. Ohjelmistoon oli valittu myös runsaasti humoristisia numeroita, joissa koomikontaidot pääsivät hyvin esille.[1] Lasse Pihlajamaa muutti Maire-vaimonsa kanssa Tampereelta Helsinkiin vuonna 1949.[3]
Helsinkiin muuton jälkeen alkoi useita vuosia kestänyt kiertueyhteistyöViljo Vesterisen kanssa[3] ja parivaljakko teki myös yhteisiä levytyksiä. Erkki Pällin mukaan Pihlajamaan osaksi jäi usein vaativampien harmonikkaosuuksien soittaminen halvauksen jälkiseurauksista kärsineen Vesterisen toimiessa muutoin esiintymisten keulakuvana ja yleisövetonaulana.[1] Toinen tärkeä tuon ajan laajojen kiertueiden kumppani oliEugen Malmstén. Pihlajamaan Pelimannit -yhtye sai myös alkunsa samoihin aikoihin ja siinä soittivat vuosien varrella muun muassa Arvo Nyström,Veikko Kiehelä,Matti Viljanen,Veikko Huuskonen jaPaavo Tiusanen. Pianistina ja vibrafonistina toimiJaakko Salo. Yhtyeen parhaana kokoonpanona pidetään ehkäpä aikaa, jolloin kanssapelimanneina toimivat veljenpoikaRaimo Pihlajamaa sekäTaito Vainio. 1940- ja 1950-luvun taitteessa Pihlajamaa osallistui myös Pohjoismaisen harmonikkaparhaimmiston kiertueille, joilla hän tutustui nuoreen tanskalaiseen harmonikkataiteilijaMogens Ellegaardiin, joka puolestaan sai monia vaikutteita Pihlajamaan esityksistä ja sävellyksistä.[3] Vuonna 1949 Pihlajamaa oli lyhyen aikaa myösReino Helismaan jaTapio Rautavaaran muodostaman "Iloiset trubaduurit" -duon säestäjänä.[6]
| ” | Aloin olla kyllästynyt siihen turneehommaan ja kun tulin johonkin paikkakunnalle, niin heti soitettiin hotelliinkin, että saiskos vähän oppia. Ne halusivat kaikkia kikkoja oppia. | ” |
– Lasse Pihlajamaa[7] | ||
Ura harmonikkapedagogina käynnistyi, koska opetusta tultiin pyytämään kiertueiden yhteydessä monilla paikkakunnilla. Jo Tampereella 1940-luvun alussa oppilaina olivat muun muassa Niilo Koivisto, Toivo Marjamäki ja Toivo Honkonen. Ajatus oman harmonikkaopiston perustamisesta syntyi Helsingissä ja Pihlajamaan harmonikkaopisto alkoi joulun alla vuonna 1957 hänen ostamassaanLönnrotinkadun kiinteistössä.[8] Harmonikkaopisto toimiHelsingissä vuosina1957–1972. Vuonna 1960 julkaistuLasse Pihlajamaan Harmonikkakoulu -teos vaikutti laajalti harmonikansoiton perusopetukseen Suomessa.[8] Harmonikkaopisto kasvatti ja nosti esiin useita nuoria lupaavia viihde- ja konserttiharmonikan soittajia, kutenMerja Ikkelän,Matti Rantasen[1] – koulua kävi myös myöhemmin oopperalaulajana tunnetuksi tullutRaimo Sirkiä[9]. Harmonikkaopiston kirjoilla oli viidentoista toimintavuoden aikana yli 500 oppilasta ja se oli toiminta-aikanaan maan suurin.[3] Pihlajamaa konsertoi oppilaineen Suomen ulkopuolella useissa Euroopan maissa, Pohjois-Amerikassa sekä Japanissa. Hän toimi myös Suomen Harmonikansoittajain Liiton puheenjohtajana 1967-1970.[2]
Lasse Pihlajamaa suunnitteli ahkerasti parannuksia harmonikkaan instrumenttina ja vaikutti myösitalialaisten harmonikkojen, erityisestiPigini-harmonikkatehtaan valmistaman Convertor-melodiabassoharmonikkasarjan, kehitykseen vuodesta 1965 alkaen.[2] Pienten lapsille tarkoitettujen harmonikkamallien kehitystyö Pigini-tehtaan kanssa vaikutti merkittävästi opetusolojen kehittymiseen ja melodiabassoharmonikan kehittämistyö laajensi puolestaan merkittävästi harmonikan musiikillisia mahdollisuuksia soittimena klassisen taidemusiikin ja nykymusiikin suuntaan.[3] Pihlajamaa aloitti Pigini-harmonikkojen maahantuonnin Suomeen 1960-luvun alussa[3] ja harmonikkamyynti tapahtui paljolti myös opetustoiminnan yhteydessä[8]. Ensimmäisiä Piginin valmistamia kolmirivisiä melodiabassoharmonikkoja alettiin tuoda maahan 1960-luvun lopulla.[8] Harmonikkojen kehitystyön ohessa syntyi myös useita keksintöjä, joista eräät olivat myös sangen hullunkurisia. Koomikkoesityksiä varten suunniteltiin muun muassa soiva tuoli, jossa oli palje sekä näppäimet.[3]
Lasse Pihlajamaa oliIkaalisissa vuosittain järjestettävienSata-Häme Soi -musiikkijuhlien keskeinen esiintyjä ja vaikuttaja[1] 1970-luvun alusta lähtien[3]. Hän saimusiikkineuvoksen arvonimen vuonna1988[2]. Hän korosti usein äitinsä merkitystä elämässään ja vuonna 1975 synnyinkodin paikalle Jämijärvelle pystytettiin Äiti-muistomerkki, jolla hän on halunnut kunnioittaa sekä omaa äitiään että kaikkia äitejä, jotka ovat tehneet työtä vaikeissa olosuhteissa.[3]
Viimeisinä vuosinaan Lasse Pihlajamaa kärsi sydänvaivoista ja kuoli vuonna 2007. Hän oli kuollessaan 91-vuotias. Hautapaikka onHietaniemen hautausmaanTaiteilijainmäellä.[10]
Lasse Pihlajamaa kirjoitti noin 200 sävellystä. Sävellystyön ohella hän tuotti varsin runsaasti harmonikkasovituksia sooloharmonikalle sekä harmonikkatriolle. Hänen sävellyksensä edustivat ja edellyttivät aikanaan aivan uudenlaista harmonikan soittokulttuuria. Monet jo 1940-luvulta alkaen sävelletyistä virtuoosikappaleista, kutenTuulen tanssi,Sudenkorento sekäNoiduttu hanuri, olivatKimmo Mattilan mukaan paljon aikaansa edellä. Monet sävellykset ovat syntyneet luonnon ja sen erilaisten ilmiöiden innoitamana ja sävellykset ovat usein pieniä tunnelmatuokioita, jotka ovat syntyneet kappaleen nimen tai tietyn tunnelman ympärille. Oma virtuoosimainen soittotaito, musiikin tuntemus, harmonikan tekninen hallinta sekä mielikuvitus toimivat monipuolisen sävellystyön pohjana. Sävellyksissä on usein käytetty erityisesti harmonikan rakenteesta kumpuavia "hanuristisia" tyylikeinoja, joiden imitointi muilla soittimilla on varsin hankalaa.[3]
Pihlajamaa sekoitti sävellyksiinsä jo varhain myös ulkomaisia vaikutteita ja tyylilajeja, joista tärkeimpiä lienevätargentiinalainentango jaranskalainenmusette. Tangosävellyksistä tärkeimpiä ovatHanurini kertoo Argentiinasta,Kuhertelevat hanurit,Revontulten alla sekäPikku ystävä, jotka ovat suomalaisessa tangomaisemassa varsin omaleimaisia teoksia. Musettevalsseista tunnetuimpia ovatPariisin pyörteissä,Pariisi yöllä,Pääskyset sekäUtupilviä. Ulkomaisia vaikutteita on selkeästi nähtävissä myös teoksissaRomanialainen rapsodia sekäMustalaisinspiraatio. Suomalaista perinnettä enemmän myötäilevät polkat, jenkat sekä masurkat kuvastavat synnyinseudun pelimanniperinteitä. Kansanomaisuudestaan huolimatta ne ovat soittajalle usein teknisesti varsin vaativia.[3]
Pihlajamaan suosituimpia sävellyksiä lienee valssi ”Nuoruusmuistoja”, johon hän teki myös sanoituksen.[2] Hän levytti valssin itse vuonna1961, ja ensimmäisinä laulajina sen tallensivatErkki Junkkarinen vuonna1976 jaVilho Vartiainen vuonna1978. Harmonikalla sen ovat Pihlajamaan itsensä lisäksi levyttäneet mm.Esko Könönen,Jorma Juselius jaTaito Vainio.[11] Sävellystyö jatkui aina 1990-luvun lopulle saakka. Monia teoksia kantaesitettiin muun muassa Sata-Häme soi -juhlien konserteissa.[3]
Lasse Pihlajamaan vaikutus suomalaiseen harmonikkamusiikkiin on ollut valtaisa ja häntä pidetään alallaan eräänä tärkeimmistä 1900-luvun suomalaisista hahmoista.[12] Yllättävää kyllä, omien levytysten suosio jäi hänen muuhun maineeseensa ja muihin aikalaisiinsa verrattuna suhteellisen vähäiseksi. Sitä vastoin kehitystyö harmonikan parissa laajensi soittimen musiikillisia mahdollisuuksia, vaikuttaen harmonikan hyväksymiseen soittimena myös konserttinäyttämöllä sekä suomalaisen harmonikansoiton tason nostamiseen myös kansainvälisesti korkealle tasolle. Pihlajamaa toimi myös pitkän aikaa Suomen Harmonikansoittajien Liiton puheenjohtajana ja vaikutti aktiivisesti Ikaalisten Sata-Häme Soi -musiikkijuhlien aloittamiseen. Elämäntyön suurin painoarvo jälkipolville lienee kuitenkin hänen uutteran ja pitkäaikaisen opetustyönsä hedelmissä ja hänen oppilaansa ovat vaikuttaneet suomalaisen harmonikkamusiikin kehittämiseen edelleen merkittävästi hänen antamansa perusopetuksen pohjalta.[13][1][3]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
