Laplace-muunnos (Laplacen muunnos) on eräs yleisimmin käytetyistäintegraalimuunnoksista. Muunnoksella on käytännön sovelluksia monillafysiikan osa-alueilla, erityisestielektroniikassa sekä matematiikassatodennäköisyyslaskennassa. Laplace-muunnosta voidaan käyttää myösdifferentiaaliyhtälöidenalkuarvotehtävien ratkaisemiseen.[1]
Mielivaltaisen funktion f(t), joka on määritelty kaikilla t>0, Laplace-muunnos määritellään integraalina:
,
missä
.[1] Joskus käytetään myös kaksipuolista muotoa:

Yleisessä tapauksessa muunnoksen argumentti
onkompleksiluku:
, missä
onimaginääriyksikkö ja
. Laplace-muunnoksen käänteismuunnos tunnetaanBromwichin integraalina. Se on kompleksinen integraali:



- Signaalinkäsittelyssä käytännöllinen onalku- ja loppuarvoteoreema:


- Erityisen kiintoisa on funktionderivaatan Laplace-muunnos:
[2]
Tämän ominaisuuden avulla differentiaaliyhtälö voidaan muuttaa algebralliseksi yhtälöksi, jonka ratkaiseminen on tyypillisesti paljon differentiaaliyhtälöä yksinkertaisempaa.
Yleensä on Laplace-muunnosta käytettäessä kätevää käyttää valmiita muunnoskaavoja, joita on taulukoitu erilaisille funktioille. Seuraavassa on keskeisimpiä:[2],[3]
- ↑abKekäläinen, P.: ”3. Toisen kertaluvun lineaarinen yhtälö”, Differentiaaliyhtälöt, s. 72. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, matematiikan laitos, 2000. ISBN 951-39-0810-0
- ↑abKekäläinen, P.: ”3. Toisen kertaluvun lineaarinen yhtälö”, Differentiaaliyhtälöt, s. 73. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, matematiikan laitos, 2000. ISBN 951-39-0810-0
- ↑Valtanen, E.: ”20. Laplace-muunnokset”, Matematiikan ja fysiikan käsikirja, s. 152–153. Genessis-Kirjat Oy, 2007. ISBN 978-952-9867-28-8
- Väisälä, Kalle: Matematiikka V: Laplace-muunnos. Espoo: Otakustantamo, 1980 (1965). ISBN 951-671-020-4
- Oppenheim, Alan V.; Willsky Alan S.; with Nawab, Syed Hamid: Signals and Systems, s. 1–957. Prentice-Hall Signal Processing Series, 1997 (1983). ISBN 0-13-651175-9