Lahoamiseksi kutsutaan tapahtumaa, kunbakteerit jasienet hajottavat kuollutta eliötähapellisessa ympäristössä. Toisin kuinmätäneminen, lahoaminen ei tuota voimakasta hajua. Lahoaminen luokitellaan hitaaksipalamiseksi, eli aineen reaktioksi hapen kanssa ilman liekkiä.
Lahoamalla hajoavaa ainesta ovat luonnossa tyypillisestipuu sekälehdistä,neulasista ja muusta kasviaineksesta muodostuvakarike. Puun lahotessa kaarna lahoaa ensimmäisenä, jolloin lahottajina ovat kaarnakuoriaiset. Pari vuotta myöhemmin puuta alkavat lahottaa sienet. Lopulta sammalet peittävät puun ja vähitellen puuaines maatuu kokonaan.[1]
Puulla lahot voidaan hajoamistavan mukaan jakaa kolmeen lahotyyppiin eliruskolahoon,valkolahoon jakatkolahoon. Puun lahoamista on perinteisesti torjuttutervalla ja nykyisin myös erilaisilla pintakäsittely- ja kyllästysaineilla. Nämä pintakäsittelyaineet suojaavat puuta kosteudelta ja samalla estävät lahoamista aiheuttavien homeiden ja sienten pääsyä vaikuttamaan puuhun.[2]
Puun kasvunaikaisina lahottajina toimivatjuurikäävät jamesisienet kutenpohjanmesisieni. Puun pintavaurioihin pesiytyy helpostiverinahakkasieni (Stereum sanguinolentum) alkaen lahottaa puuta. Rakennuksissa lahottajina esiintyviälahottajasieniä ovat esimerkiksilattiasieni (Serpula lacrymans),kellarisieni (Coniophora puteana) jakelokääpä (Antrodia sinuosa).
Moneteliölajit tarvitsevatlahopuuta elääkseen. Lahoamisen edetessä eri lahottajaeliöt seuraavat toinen toistaan muodostaenekologisen sukkession ja tämän seurauksena lahoamisen eri vaiheissa lahopuulla elävät eri eliöt. Lahopuilla esiintyvistä lajeista monet ovatmetsätalouden tehostuessa harvinaistuneet. Lahopuissa elävät useat hyönteislajit.[3] Jotkut hyönteislajit ovat erikoistuneet tietyssä lahoamisvaiheessa olevaan puuhun. Myös valkoselkätikka elää lahopuumetsissä.[4]