Alkuperältään L-kirjain on peräisin muinaisseemiläisestä kirjainmerkistälamed. Tästä kehittyi puolestaan kreikanlambda, josta taas syntyi latinan l-kirjain.[2]
L-kirjaimella merkitään suomen kielessälateraalikonsonanttia[l]. L ääntyy periaatteessa samalla tavalla kaikissa asemissa, mutta vokaaliympäristö vaikuttaa sen laatuun ja paikkaan jonkin verran. Eräissä murteissa l on vahvasti palataalistunut (i- tai j-värinen).[3]
Suomen kielessä on joitain l-kirjaimeen päättyviä sanoja.lähde?
