| Kyme | |
|---|---|
| Κύμη | |
| Sijainti | |
  Kyme | |
| Koordinaatit | 38°45′34″N,26°56′08″E |
| Valtio | Turkki |
| Paikkakunta | Çakmaklı,İzmir |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Aiolis |
| Aiheesta muualla | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Kyme (m.kreik.Κύμη,Kymē,lat.Cyme) eliFrikonis (Φρικωνίς,Frikōnis, lat.Phriconis) oliantiikin aikainen kaupunki jakaupunkivaltio (polis)Aioliissa nykyisenTurkin alueella.[1][2][3] Se sijaitsi lähellä nykyistä Çakmaklıa, noin viisi kilometriä lounaaseen nykyisestä Aliağasta.[4]
Kyme sijaitsi Aioliin rannikolla noin 40 kilometriä pohjoiseenSmyrnasta.Stefanos Byzantionlaisen mukaan Aioliissa oli myös toinen Kyme, joka tunnettiin nimelläFrikonitis.Herodotos tunsi kuitenkin juuri tässä käsitellyn Kymen myös nimelläFrikonis.[2][3][5]
Kymen kaupunkivaltion hallussa ollut alue tunnettiin nimelläKymaia (Κυμαία). Sen kooksi on arvioitu noin 25–100 neliökilometriä.[1] Kymen lähellä sisämaan kukkuloilla sijaitsivat poliksetAigai jaTemnos. Kaupungin lähellä virtasi Ksanthos-virta. Kauempana kaupungin eteläpuolella virtasiHermos-joki.[3]
Strabonin kertoman kreikkalaisen perinteen mukaan Kymen perustivataiolialaiset kreikkalaiset siirtokuntalaisetTroijan sodan jälkeen, sen jälkeen kun nämä olivat vallanneetLarissan seutua asuttaneiltapelasgeilta. Strabonin mukaan asuttajat tulivatOpuntian Lokriista Frikion-vuorelta läheltäThermopylaita. Nämä huomasivat, että pelasgit, jotka olivat kärsineet Troijan sodasta, pitivät edelleen hallussa Larissaa. Kreikkalaiset perustivat ensinNeonteikhoksen noin 30stadioninmitan eli noin viiden kilometrin päähän Larissasta, ja hyökkäilivät sieltä pelasgien alueelle. Kyme perustettiin tämän jälkeen, ja se sai nimenFrikonis asuttajien kotiseudun vuoren mukaan. Ainakinkreikkalaisessa mytologiassa kaupunki sai myöhemmän nimensä amatsoni Kymestä. Siksi kaupunkia kerrotaan kutsutun myös nimelläAmazoneion.[2][3] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiäKymaios (Κυμαῖος).[3]
Kyme oli osa Aioliindodekapolista eli kahdentoista kaupungin liittoa. Strabon kuvasi kaupungin Aioliin suurimmaksi ja merkittävimmäksi.[3] Kyme löi omaa hopearahaa 500-luvulta eaa. lähtien.[1] Sen tiedetään perustaneen neljä omaa siirtokuntaa, joihin kuuluivat ainakinKebren jaSide.[1] Kyme tuliPersian vallan alle sen kukistettuaLyydian kuningaskunnan. Kaupunki osallistui laivoillaDareioksen sotaretkeen vuonna 512 eaa. Dareioksen aikana Kymen tyranniksi mainitaan Aristagoras. Kyme liittyiJoonian kapinaan, jonka kreikkalaiset hävisivät. Tämän jälkeen se joutui osallistumaanKserkseen sotaretkeenpersialaissodissa vuonna 480 eaa. Siinä kymeläisiä johti Sandokes. Persialaisten kärsittyä tappionSalamiin taistelussa näiden jäljelle jäänyt laivasto talvehti Kymessä.[2][3][6]
Klassisella kaudella 400-luvulla eaa. Kyme kuuluiAteenan johtamaanDeloksen meriliittoon.[1]Thukydides mainitsee Kymen vain muutaman kerran.[7]Rooman voitettuaAntiokhoksen Kyme saiKolofonin tavoin vapauden verotuksesta.[8] Tämän jälkeen se kuului roomalaiseenAsian (Vähän-Aasian) provinssiin. Kaupunki kärsi suuresta maanjäristyksestäTiberiuksen aikana.[9]Plinius jaPtolemaios mainitsevat kaupungin olemassaolon.[10] Kyme löi omaa rahaa ainakin 200-luvulle jaa. saakka. Varhaisbysanttilaisella kaudella kaupunki oli piispanistuin.[2][3]
Hesiodoksen mukaan hänen isänsä tuli Kymestä ja asettuiBoiotianAskraan.[11] Hesiodos itse ei kuitenkaan välttämättä ollut kymeläinen. Kymestä oli kotoisin myös historioitsijaEforos. Antiikin ajan kaskuissa (mm.Filogelos) kymeläiset esitettiin jostakin syystä tyhminä.[3]
Kyme oli rakennettu kahdelleakropolis-kukkulalle, joista ainakin etelänpuoleinen oli ympäröity muurein. Muureista vain pieni osa on näkyvissä. Kymessä on ollut suunniteltu asemakaava. Kaupungin paikalta on löydetty muun muassakreikkalainen teatteri, joka sijaitsi pohjoisemman kukkulan juurella, sekä pieniIsikselle (mahdollisesti myösKybelelle,Artemiille jaAfroditelle) omistettujoonialaista tyyliä edustanut temppeli. Kaupungin sataman paikalta on löydetty aallonmurtajien jäänteitä.[1][2][12]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaKymeWikimedia Commonsissa