Tämä artikkeli käsittelee kuuloharhoja psykoakustisena ilmiönä. Psyykkisistä aistiharhoista kerrotaan artikkelissahallusinaatio. Kuuloharha onkuuloaistiin liittyvä aistiharha, jossa kuulija joko havaitsee ärsykkeitä, joita ei oikeasti ole olemassa tai tulkitsee niitä epätäydellisesti. Niiden tutkiminen on osapsykoakustiikkaa.
Kuuloharhailmiöitä käytetään hyväksi esimerkiksi häviöllisessääänenpakkauksessa, jossa digitaalinen äänidata pyritään tiettyä algoritmia käyttäen pakkaamaan pieneen tilaan siten, että se kuulostaa mahdollisimman tarkasti alkuperäiseltä äänitteeltä. Tämä tapahtuu poistamalla ne osat äänestä, joita ihmisen kuulon on vaikea havaita. Näitä ovat esimerkiksi hyvin korkeat taajuudet ja voimakkaampien osuuksien allepeittyvät äänet.
Tällaisten säännönmukaisten harhojen lisäksi kuuloharhoina voidaan pitää myös erilaisiahallusinaatioita.
Kuuloharhoja ovat esimerkiksi:
- McGurkin ilmiö, jossa aivot muodostavat huulten liikkeen näköaistimuksesta ja samanaikaisesta eri äänteen kuuloaistimuksesta näiden välisen äänteen.
- Harha äänen jatkuvuudesta, jossa ääni havaitaan jatkuvaksi, jos sen lyhyt tauko peitetään taustahälyllä.
- Äänestä keinotekoisesti poistetunperussävelen kuuleminen senyläsävelsarjojen perusteella.
- Shepardin asteikko, jossa äänen korkeuden havaitaan nousevan tai laskevan loputtomasti.
- Deutschintritonusparadoksi, jossatritonuksen välein soivien Shepardin sävelten korkeuksien havaitsemiseen vaikuttaa tilastollisesti esimerkiksi kuulijan äidinkieli.
- Deutschin asteikko, jossa oikean ja vasemman korvan havaitsemat irtonaiset sävelet yhdistyvät yksinkertaiseksi sävelkuluksi. Oikea- ja vasenkätiset ihmiset yhdistävät äänet eri tavalla.
- Glissandoharha, jossaglissandona nouseva ja laskevasiniaalto ja sen kanssa soitettu ääni havaitaan eri tavoilla, kun niitä vaihdellaan oikean ja vasemman korvan välillä.
