Pääosa eli noin kolme neljäsosaa Kuubasta on loivasti kumpuilevaa tasankomaata. Maassa on myös vuoristoja, joista suurin on saaren itäpuolella sijaitsevaSierra Maestra, jonka korkein huippu onPico Real del Turquino (1 974 m). Saaren itäosissa myös sijaitsevat pienemmät Nipen ja Cristalin vuoristot.[6] Kuuban keskiosassa sijaitsevaEscambrayn korkein vuori on Pico San Juan, 960 m korkea. Maan länsipäässä,Pinar del Ríon provinssissa sijaitsevatSierra de los Órganosin jaSierra del Rosarion kumpuilevat alueet.[7]
Ilmasto on trooppinen, mutta sitä viilentävätpasaatituulet. Sadekausi kestää toukokuusta lokakuuhun. Itärannikolle iskeehurrikaaneja elokuun ja marraskuun välisenä aikana suunnilleen joka toinen vuosi.[1]
Kuubanamatsoni
Kuuban luonto on säilynyt paremmin kuin muualla Karibialla. Kestämättömät metsänhakkuut ja kosteikkojen raivaus sokeripelloiksi ovat tosin tehneet tuhojaan myös Kuubassa, mutta maassa on edelleen myös koskematonta sademetsää ja kosteikkoja sekäkoralliriuttoja. Talouskasvun pelätään kuitenkin jatkossa lisäävän luonnon kulumista.[9]
Noin viidesosa saaresta, 200 metrin yläpuolella, on ollut alkujaan kosteiden metsätyyppien:sademetsän,vuoristometsän japilvimetsien peitossa. Niistä on löydetty noin 30 kotoperäistä lajia. Vuonna 1995 arvioitiin, että 75 % metsätyypistä on tuhottukahvin jakaakaon viljelyn takia, mutta jäljellä on edelleen yksi luonnontilainen yli 500 neliökilometrin laikku.[10] Yli puolet maan pinta-alasta on ollut kuivaa metsää, mutta 80 % siitä on raivattu viljelyksiksi,laitumeksi jasavanniksi.[11] Vuoristoissa on kasvanuthavumetsää, josta on jäljellä kolme yli 250 neliökilometrin laikkua. Metsän päälajina onkaribianmänty (Pinus caribaea), jonka suojissa elää monia kotoperäisiä lintu- ja kasvilajeja.[12]
Kuuba asutettiin arkeologisten löytöjen perusteella viimeistään 4000-luvullaeaa. Isojen Antillien varhaisimpia asukkaita on kutsuttu casimiroidisiksi Casimiran löytöpaikan mukaan ja he levisivät alueelleJukatanin niemimaalta. Casimiroidista väestöä seurasivat niin sanotut saladoidiset ihmisetVenezuelata taiPieniltä Antilleilta ensimmäisellä vuosituhannella eaa. He olivat vuorovaikutuksessa ja mahdollisesti myös sekoittuivat aikaisempaan väestöön. Ajan myötä heistä muodostuitainojen kulttuuri. Eurooppalaisten saapuessa Kuubaan tainot asuttivat saaresta noin kahta kolmasosaa ja läntisintä kolmasosaa asuttivat kulttuuriltaan alkukantaisempina pidetytguanahatabeyt.[14]
Kristoffer Kolumbus saapui Kuuban saarelle ensimmäisenäeurooppalaisena 1492.[15] Espanjalaiset alkoivat kuitenkin asettua saarelle vasta 20 vuotta myöhemminDiego Velázquezin johdolla. Espanjalaiset alistivat tainotencomienda-järjestelmään. Tainot nääntyivät pakkotyöhön viljelmillä ja kaivoksissa, ja eurooppalaisten tuomat taudit jylläsivät. Vuonna 1550 tainoja oli alle viisituhatta. Espanjalaiset toivat saarelleafrikkalaisia orjia vuodesta 1526 alkaen.[16]
1500-luvun puolivälistä 1700-luvun puoliväliin Kuubassa oli jatkuvia yhteenottoja varakkaiden espanjalaisten kauppiaiden ja merirosvojen välillä. Espanjalaiset yrittivät turhaan suojata omaisuuttaan rakentamalla linnoituksia saaren satamien ympäristöön. Vuonna 1762 Espanja liittyiseitsenvuotiseen sotaan Ranskan puolelle Britanniaa vastaan. Britit näkivät mahdollisuuden vallata Espanjan tuottoisat omistukset Karibialla ja valtasivatHavannan. Brittien valtakaudellasokeriruo'on viljely kukoisti, varsinkin kun vuonna 1790 saarelle pakeni ranskalaisia plantaasinomistajiaHaitin orjakapinan tieltä. Vuoteen 1820 mennessä Kuubasta kehittyi maailman johtava sokerintuottaja, ja vastamuodostunut Yhdysvallat oli sen suurin asiakas.[17]
Kuuba pysyi pitkään Espanjalle uskollisena, ja siirtokunnassa ei syntynytkään itsenäisyysaatetta 1800-luvun alussa, kun muut Espanjan siirtomaat pyrkivät itsenäisyyteen.[17] Orjuutta kannattanutkreolieliitti alkoi kuitenkin pitää itseään syrjittynä, ja vuosisadan puoliväliin mennessä Kuubassakin alkoi viritä toiveet itsenäisyydestä. Rinnalla heräsi myös ajatus liittymisestä Yhdysvaltoihin, jonka etelävaltioissa orjuus oli sallittua. Ensimmäinen laajamittainen yritys itsenäistymiseen alkoi lokakuussa 1868, kunCarlos Manuel de Céspedesin plantaasilla käynnistyikymmenvuotinen sota.[18] Espanjalaiset solmivat rauhan keskenään riitautuneiden kapinallisten kanssa 1878.[19]
Itsenäisyystaistelun marttyyriksi nousiJosé Martí, joka perusti 1892New Yorkissa itsenäisyysjuntan.Kuuban itsenäisyyssota käynnistyi helmikuussa 1895, ja Martí kuoli jo sen ensimmäisissä taisteluissa. Sota levisi pian maan itäosista muualle maahan. Yhdysvallat ei halunnut puuttua maan tilanteeseen, mutta se julisti sodan Espanjalle, kun Havannan satamassa vierailulla ollutUSS Maine (ACR-1) räjähti helmikuussa 1898 ja vei mukanaan 266 yhdysvaltalaista. Molemmat maat syyttivät räjähdyksestä toisiaan.[20]Espanjan ja Yhdysvaltain sota kesti huhtikuusta elokuulle, ja sen seurauksena Espanja joutui vetäytymään Kuubasta sekä luovuttamaanPuerto Ricon jaFilippiinit Yhdysvalloille, joka ei kuitenkaan antanut itsenäisyyttä Kuuballe vaan asetti johtoon oman sotilashallintonsa.[21] Vaikka miehityshallinto onnistui kehittämään yhteiskuntaa, enemmistö kuubalaisista ei hyväksynyt maan siirtymistä uudelle isännälle.[22]
Kuuba itsenäistyi vuonna 1898. Yleislakko vuonna 1933 syöksi presidenttiGerardo Machadon vallasta ja nosti armeijan kersanttiFulgencio Batistan maan johtoon. Maan presidenttinä oliFederico Laredo Brú, mutta todellinen johto oli Batistan käsissä. Vuonna 1940 Batista nimitettiin presidentiksi.[15] Batista joutui kuitenkin syrjään vuonna 1944, kun presidentiksi valittiin Ramon Graú. Vuonna 1948 presidentiksi tuliCarlos Prío Socarrás, jonka Batista syrjäytti vuonna 1952.[23] Niin sanottuPlattin lisälauseke rajoitti Kuuban itsenäisyyttä ja Yhdysvallat piti oikeutenaan puuttua halutessaan Kuuban asioihin[24].
Vuonna 1959Fidel Castro syrjäytti Batistan epäsuositun ja korruptoituneen hallinnonvallankumouksessa. Batista pakeni Yhdysvaltoihin, jonne hän siirsi myös huomattavan määrän rahaa. Lisäksi Kuubasta lähti noin 700 000 Batistan kannattajaa. Yhdysvallat,Iso-Britannia,Ranska jaNeuvostoliitto sekä lähes kaikki Latinalaisen Amerikan maat tunnustivat Kuuban uuden hallituksen jo tammikuun 1959 ensimmäisellä viikolla. Castron johtama26. heinäkuuta -sissiliike koostuiliberaaleista ja maltillisista vasemmistolaisista, mutta myöhemmin Castro julisti vallankumouksen olleen luonteeltaan sosialistinen, keskitti vallan käsiinsä, perui vapaat vaalit ja unohti lupauksensa vanhan 1940 perustuslain kunnioittamisesta. Sissiliikkeen nimi juontui vallankumouksen lähtölaukauksena olleesta, Castron johtamasta hyökkäyksestä Moncadan varuskuntaan Santiagon kaupungin liepeillä 26. heinäkuuta 1953 ja sen esikuvana oli Ranskantoisen maailmansodan aikainenvastarintaliike.[25][26][27] Castron kehittämää omalaatuista sosialismia on kutsuttu ”castrolaisuudeksi”, joskus myös ”fidelismiksi”.[28]
Heti Batistan paettua Kuubasta maan uusi hallitus aloitti rankaisutoimet niitä Batistan hallinnon jäseniä vastaan, joita syytettiin kansalaisten murhaamisesta jakiduttamisesta, ja perusti tätä varten erityisiä sotaoikeuksia. Ulkomaisten näkemysten mukaan sotaoikeuksien toiminta sai näissä tapauksissa järjestelmällisen koston luonteen. Syytetyt tuomittiin pikaisissa, usein jopa hätäisissä oikeudenkäynneissä poikkeuksettakuolemaan ja teloitettiin julkisesti, mutta ulkomaisten vastalauseiden vuoksi teloitukset muutettiin pian salaisiksi. Kesäkuun 1959 loppuun mennessä, jolloin sotaoikeudet lakkautettiin, oli teloitettu noin 500 henkilöä.[29]
Useimmat sanomalehdet lakkasivat tai otettiin haltuun vuoden 1960 loppuun mennessä.[30][31] Kaikki radio- ja televisioasemat otettiin valtion hallintaan.[30]
Vuosittain vangittiin noin 20 000 toisinajattelijaa.[30]selvennä Maltilliset opettajat ja professorit poistettiin tehtävistään.[30]selvennäHomoseksuaaleja, uskonnonharjoittajia ja muita vietiin työleireille poliittiseen ”aivopesuun”.[32]
Syyskuussa 1960 perustettiin ”vallankumouskomiteoita” (CDR), jotka vakoilivat naapurustoja.[30] Kuuba rakensi Latinalaisen Amerikan toiseksi suurimman armeijan.[33]
Vuosina 1959–1962 teloitettiin 3 200 ihmistä Yhdysvaltain ulkoministeriön arvion mukaan,[34] joidenkin arvioiden mukaan poliittisia teloituksia oli kaikkiaan 4 000–33 000.[35][36][37]
Yhdysvallat suhtautui Kuuban uuteen hallintoon aluksi rauhallisesti, mutta varsin pian tilanne muuttui täysin. Batistan hallintoon kohdistuneet teloitukset horjuttivat jo vakavasti Yhdysvaltain luottamusta Castroon. Ulkomaisten teollisuusyritysten ja öljy-yhtiöidenkansallistaminen vuonna 1960 katkaisi välit Yhdysvaltoihin. Yhdysvallat lopettisokerin ostot Kuubasta, jonka taloudelle puolestaan sokerin vienti oli elintärkeää ja Yhdysvallat ylivoimaisesti suurin kuubalaisen sokerin ostaja. Tässä tilanteessa Kuuba kääntyi sosialististen maiden puoleen ja näin alkoi Kuuban ja Neuvostoliiton yhteistyö, joka ei tosin aina sujunut hankauksitta.[38]Kylmän sodan kiristyessä Kuubasta tuli suurvaltojen välisten kiistojen välikappale. Yhdysvaltalaiset organisoivat kuubalaisten pakolaisten huhtikuussa 1961 tekemän epäonnistuneenSikojenlahden maihinnousun tavoitteenaan syrjäyttää vallankumoushallinto. Operaation epäonnistuminen oli vakava arvovaltatappio Yhdysvaltain juuri virkaan astuneelle presidentilleJohn F. Kennedylle. Vuonna 1962 Kuuba erotettiinAmerikan valtioiden järjestöstä (OAS), koska Yhdysvaltain ajaman päätöksen mukaan ”marxilais-leniniläinen linja oli ristiriidassa amerikkalaisen järjestelmän periaatteiden kanssa”.[39]1960-luvun alussa Kuuba oli maailmanpolitiikan näyttämönäKuuban ohjuskriisissä (15.10.-20.11.1962).[15] Ohjuskriisin lauettua povattiin yleisesti Kuuban ja Neuvostoliiton suhteiden kylmenemistä, mutta jo keväällä 1963 Castro teki ensimmäisen vierailunsa Neuvostoliittoon ja tapasi puoluejohtajaNikita Hruštšovin.[40]
1960-luvulla Castro ja hänen läheinen toverinsa, Kuuban valtionpankin johtaja, syntyperältäänargentiinalainenErnesto ”Che” Guevara yrittivät markkinoida ”castrolaista” sosialismia muihinLatinalaisen Amerikan maihin, joihin lähetettiin runsaasti rahaa, aseita ja sissisodan asiantuntijoita. Yrityksistä huolimatta ”castrolaisuus” ei juuri saavuttanut näissä maissa vastakaikua. Suurin osa maiden väestöstä oli kylläkin köyhiä talonpoikia, mutta nämä olivat kuitenkin pääosin saaneet lunastetuiksi pienet maatilkkunsa omikseen eivätkä innostuneet sosialismin mukaisesta tuotantovälineiden yhteisomistuksesta. Guevara joutui syrjään hänen ja Castron näkemyserojen vuoksi: Castro kannatti yhteistyön tiivistämistä Neuvostoliiton kanssa, Guevara suurempaa riippumattomuutta Moskovasta. Guevara lähti Kuubasta vuonna 1965 ja hän sai surmansaBoliviassa vuonna 1967 yritettyään turhaan nostattaa kapinaa presidenttiRene Barrientosia vastaan.[41]
Kuuban kommunistinen puolue perustettiin vuonna 1961, mutta ensimmäisen puoluekokouksensa se piti vasta vuonna 1975, jolloin Fidel Castro valittiin sen johtoon. Vuonna 1976 tehdyn perustuslain muutoksen nojalla määriteltiin kommunistisen puolueen johtoasema ja Castro nimitettiin Kuuban valtioneuvoston puheenjohtajaksi eli maan presidentiksi. Vuonna 1972 Kuuba liittyi sosialististen maiden talousyhteisön (SEV) jäseneksi.
1970- ja 1980-luvuilla kuubalaisia sotilaita oli tukemassa useita eri vasemmistohallituksia Afrikassa (muun muassaAngolassa) ja Etelä-Amerikassa. Angolassa Kuuba tuki merkittävästi Vapautuksen kansanrintamaa (MPLA), joka sai yliotteen maansisällissodassa vuonna 1976,Frelimo-puoluettaMosambikissa sekä PAIGC-puoluettaGuinea–Bissaussa jaKap Verdessä. Jonkinasteista tukea saivat myösPäiväntasaajan Guinean jaUgandan diktaattoritFrancisco Macías Nguema jaIdi Amin sekä silloisenZairen presidenttiäMobutu Sese Sekoa vastustaneet kapinalliset. Toisaalta Castro esiintyi mielellään kehitysmaiden yhteisenä johtohahmona ja puolestapuhujana ja sanoi Kuuban pyrkivän vähentämään itsenäisyyden saavuttaneiden Afrikan maiden riippuvuutta entisistä siirtomaaisännistä ja ylipäätään länsimaista, etenkin Yhdysvalloista. Tällöin hän joutui kuitenkin varomaan ainakin kovin näkyvää tukea kumouksellisille liikkeille. Ongelmia Kuuballe tuottivat Afrikan valtioiden ja etnisten ryhmien keskinäiset erimielisyydet, joista yksi esimerkki oli sen tukemienEtiopian jaSomalian ajautuminen keskinäiseenOgadenin sotaan vuonna 1977. Muualla maailmassa Kuubaa pidettiin lähinnä Neuvostoliiton käsikassarana Neuvostoliiton vaikutusvallan lisäämiseksi Afrikassa ja kuubalaisten läsnäoloa siellä Moskovan vaatimana hintana talousavusta Kuuballe.[42]
1990-luvun alussaNeuvostoliiton taloudellisen tuen loputtua Kuubassa koettiin suuria taloudellisia ongelmia.[43] Vuonna 1991 pidetyssä Kuuban kommunistisen puolueen järjestyksessä neljännessä puoluekokouksessa Castro vakuutti maansa pysyvän sosialistisena; samaan aikaan Neuvostoliitto kävi kuolinkamppailuaan, ja valtio katosi vuoden lopussa maailmankartalta.[44] Viimeiset venäläiset sotilaat poistuivat Kuubasta heinäkuun alussa 1993.[45] Elokuussa 1994 Kuubassa alkoivat siihen saakka vakavimmat levottomuudet Castron valtakaudella, kun tuhannet kuubalaiset osoittivat mieltään ja huusivat Castron vastaisia iskulauseita maan pääkaupungissa Havannassa. Samalla käynnistyi uusi kuubalaisten joukkopako Yhdysvaltoihin. Castro syytti Yhdysvaltoja mielenosoitusten lietsomisesta. Yhdysvaltain alettua jarruttaa kuubalaisten maahanmuuttoa elokuun lopussa mm.Panama jaHonduras ilmoittivat olevansa valmiita ottamaan vastaan kuubalaisia pakolaisia. Levottomuuksien katsottiin jopa käynnistäneen Castron lähtölaskennan.[46]
Fidel Castro teki marraskuussa 1996 historiallisen vierailunVatikaaniin, jossa hän keskusteli paaviJohannes Paavali II:n kanssa lähinnä katolisen kirkon asemasta Kuubassa.[47] Castro kutsui paavin Kuubaan vastavierailulle, joka toteutui tammikuussa 1998. Kuuba oli viimeinen Latinalaisen Amerikan maa, jossa paavi ei ollut vieraillut.[48]
PresidenttiVladimir Putin vieraili Kuubassa ensimmäisenä Venäjän valtionpäämiehenä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen joulukuussa 2000. Putinin ja Castron keskustelujen päätteeksi ilmoitettiin Venäjän ja Kuuban päässeen sopimukseen Kuuban huomattavien neuvostoaikaisten velkojen maksusta.[49]
Yhdysvaltojen ja Kuuban suhteet ovat jatkuvasti pysyneet kireinä. PresidenttiGeorge W. Bushin hallinnossa kansainvälisestä turvallisuudesta vastaavana apulaisulkoministerinä toiminutJohn Bolton on lukenut Kuuban ”pahan akseliin” kuuluvaksi. Vuonna 2002 Yhdysvallat lennätti KuubassaGuantanamo Bayssa sijaitsevaan laivastotukikohtaansaAfganistanissa ottamiaan vankeja.[15] Yhdysvallat on syyttänyt Kuubaa terrorismin tukemisesta. Samalla se on kuitenkin itse antanut anticastrolaisten olla Miamissa vapaasti, vaikka heitä on syytetty terroristisista teoista.[50] Anticastrolaiset terroristit ovat muun muassa uhkailleet Kuubaan matkaavia turisteja, iskeneet havannalaisiin hotelleihin ja räjäyttäneet kuubalaisen matkustajakoneen, joka johti yli 70 ihmisen kuolemaan.[51][52][53][54] Kuuba on syyttänyt tapauksistaCIA:ta.[55]
Kuuban johtajana vuosina 1959–2008 toimiFidel Castro. Hän luovutti vuodesta 1976 hallussaan olleet presidentin tehtävät väliaikaisesti veljelleenRaúl Castrolle kesällä 2006 jouduttuaan sairaalahoitoon. Talvella 2008 Fidel Castro luopui julkisista viroistaan, ja seuraajaksi presidenttinä valittiin veli Raúl.[56] Fidel Castron luovuttua vallasta helmikuussa 2008 Kuuban kansantaloutta on hieman avattu. Kuubalaisilla on oikeus hankkia aiemmin säädeltyä viihde-elektroniikkaa ja tietokoneita, ja matkustusrajoituksia on höllennetty.[15] Vuonna 2009 Kuuba hyväksyttiin jälleen Amerikan valtioiden järjestön jäseneksi.
Helmikuussa 2013 Kuuban parlamentti valitsi Raúl Castron toiselle kaudelle maan presidentiksi. Hän ilmoitti luopuvansa virasta kautensa päättyessä vuonna 2018. Kokouksessa varapresidentiksi nousiMiguel Díaz-Canel, joka valittiin maan presidentiksi huhtikuussa 2018.
Joulukuussa 2014Barack Obama ilmoitti, että Yhdysvallat aikoo normalisoida suhteensa Kuubaan. Yhdysvallat aikoi palauttaa diplomaattiset suhteet Kuubaan ja perustaa maahan lähetystön. Obama pyrkii myös lopettamaanKuuban kauppasaarron, mutta tarvitsee siihenkongressin tuen.[57] Heinäkuussa 2015 Kuuba ja Yhdysvallat solmivat diplomaattisuhteet 54 vuoden[58] tauon jälkeen.[59]
Kuuba salli yksityisyritteliäisyyden määrätyille aloille vuonna 2010.[60] Koronaviruspandemian ja pakotteiden aiheuttaman talousnotkahduksen takia Kuuba salli vapaan alle 100 hengen pien- ja keskisuuren yritysten toiminnan yli 2 000 alalle.[58]
Kuubassa onsosialistinen hallintojärjestelmä. Maassa on käytössäKuuban kommunistisen puolueen (Partido Comunista de Cuba) hallitsema yksipuoluejärjestelmä. Kuuban kommunistinen puolue on yhteiskunnan johtava ideologinen voima, joka ei kuitenkaan osallistu vaaleihin. Valtioelimet valitaan vaaleilla, joissa ehdokkaat asetetaan kansalaisten avoimissa kokouksissa asuinalueilla.[61]
Valtioneuvoston puheenjohtajana toimiipresidentti.[34] Presidentillä on toimeenpanovalta jakansalliskokouksella lainsäädäntövalta. Kansalliskokous myös valitsee korkeimman oikeuden jäsenet.[1] Hallituksen johtoon pääministeriksi nimitettiin 21. joulukuuta 2019Manuel Marrero, mutta tosiasiallinen johtaja on yhä presidentti. Fidel Castro lakkautti pääministerin tehtävän 40 vuotta aikaisemmin 1976.[62]
Presidentti, varapresidentti ja kansalliskokous (Asemblea Nacional del Poder Popular) valitaan vaaleilla viiden vuoden jaksoiksi. Kansalliskokous koostuu 614 paikasta. Vaaleissa kunkin ehdokkaan on saatava vähintään 50 prosentin kannatus tullakseen valituksi. Presidentti tekee suosituksen ministereistä kansalliskokoukselle, joka nimittää ministerit. Kansalliskokous nimittää itselleen myös 31-jäsenisen valtioneuvoston, joka toimii sen sijaisena istuntokausien ulkopuolella.[1] Koska kansalliskokous on koolla vain lyhyen kauden kaksi kertaa vuodessa, valtioneuvostolla on paljon valtaa.[34][63]
Fidel Castro ja Brasilian presidentti Luiz Inácio Lula da Silva
Yhdysvalloilla on Kuubassa vuonna 1898 perustettuGuantanamo Bayn laivastotukikohta, jota Kuuba vaatii itselleen. Tukikohta vuokrattiin Yhdysvalloille Kuuban itsenäistyessä 1903. Vallankumouksen jälkeen Fidel ja Raúl Castro eivät ole hyväksyneet vuokranmaksua, koska katsovat, että vuokrasopimus on tehty pakon alaisena.[64]
Kuubassa oli myös NeuvostoliitonLourdesin kuunteluasema 1964–2001.Kiina solmi vuonna 2000 sopimuksen Kuuban kanssa Kuuban satelliittitiedusteluaseman vuokraamisesta.[65]
Kuuballa on läheiset suhteet Kiinaan jaVenezuelaan. Kiina on toimittanut maahan nikkeliä ja Venezuela edullista öljyä. Vuonna 2009Venäjä alkoi lämmitellä yhteyksiä neuvostoaikojen liittolaiseen, ja teki sopimuksen merenalaisten öljyvarojen kartoittamisesta.[64]
Monet kuubalaiset ovat vuosien varrella lähteneet siirtolaisiksi. Vuonna 2008 Kuuba oli maailman viidenneksi eniten siirtolaisia lähettänyt maa Meksikon, Kiinan,Intian jaFilippiinien jälkeen. Tuona vuonna 49 500 kuubalaista muutti laillisesti ulkomaille.[66] Monet laittomat pakolaiset livahtavat pikaveneillä Yhdysvaltoihin, jolla on erityisohjelma, jonka turvin myös laittomasti saapuneet kuubalaiset voivat hakea heti työlupaa.[67][68]
Suomen ja Kuuban väliset diplomaattisuhteet solmittiin 5. huhtikuuta 1929. Vallankumouksen jälkeen Suomi tunnusti maan 23. tammikuuta 1959.
Suomen suurlähettiläs akkreditoitiin Havannaan Washingtonista käsin vuoteen 1964 saakka, josta lähtien se siirrettiin Méxicoon. Suomi nimitti residentin suurlähettilään vuonna 1980. Edustusto suljettiin taloudellisten vaikeuksien vuoksi vuonna 1992. Kuubaan hoidetaan suhteitaHelsingistä käsin Karibian kiertävän suurlähettilään yksiköstä.
Kuuba avasi vuonna 1962 Helsingissä väliaikaisen asiainhoitajan johtaman suurlähetystön. Kuuba sulki Helsingin suurlähetystön 1992, mutta avasi tammikuussa 1999 uudelleen väliaikaisen asiainhoitajan johtaman suurlähetystön. Vuodesta 2007 Kuuballa on jälleen ollut suurlähettilään johtama edustusto Helsingissä.
Suomi huomioi suhteissaan Kuubaan EU:n yhteisen Kuubaa koskevan kannan, jota EU tarkastelee säännöllisin väliajoin.[69]
Suomen vienti Kuubaan vuonna 2012 oli arvoltaan 4,6 miljoonaa euroa ja tuonti miljoona euroa. Maassa vierailee vuosittain noin 6 000 suomalaista matkailijaa.[69]
Kuuban hallitusta on syytetty vakavistaihmisoikeusloukkauksista kutenkidutuksesta, mielivaltaisista vangitsemisista, epäoikeudenmukaisista oikeudenkäynneistä ja laittomista teloituksista (”El Paredón”).[70][71] IhmisoikeusjärjestöHuman Rights Watchin mukaan hallitus ”tukahduttaa lähes kaikki toisinajattelun muodot” ja ”kuubalaisilta evätään järjestelmällisesti ilmaisunvapaus, yhdistymisvapaus, kokoontumisvapaus, yksityisyys, liikkumisenvapaus ja lainmukaisuus”.[72] Vuonna 2003Euroopan unioni syytti Kuuban hallitusta jatkuvasta vakavista ihmisoikeuksien loukkaamisesta.[73]
MyösYK on arvostellut Kuuban ihmisoikeustilannetta.[64] IhmisoikeusjärjestöAmnesty Internationalin mukaan monia mielipidevankeja on vapautettu, mutta ilmaisunvapautta sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapautta rajoitetaan ja yksipuoluehallituksen linjan arvostelijoita vainotaan. Toisinajattelijoita pidätetään mielivaltaisesti, millä estetään osallistuminen kokouksiin ja mielenosoituksiin.[74] Maassa on voimassakuolemanrangaistus, mutta viimeisin teloitus on tapahtunut vuonna 2003.[75]
Vuoteen 2013 asti kansalaiset eivät voineet lähteä Kuubasta eivätkä saapua sinne ilman virallista lupaa passiensa ja viisumiensa lisäksi.[72][76]
Samaa sukupuolta olevien avioliitto ja oikeus adoptoida laillistettiin Kuubassa vuonna 2022kansanäänestyksen jälkeen. Kansanäänestyksessä äänestettiin uudesta perhelaista, joka sisälsi samaa sukupuolta olevien oikeuden avioliittoon ja adoptoimiseen. 66,9 prosenttia äänestäjistä äänesti lain puolesta ja 33,1 prosenttia vastaan. Kuuban hallinto kannatti uutta perhelakia.[77] Tätä ennen Kuuban perustuslaista oltiin vuoden 2019 perustuslakiuudistuksessa poistettu kohta, jossa avioliitto määriteltiin miehen ja naisen liitoksi. Uudistetussa perustuslaissa avioliiton määriteltiin olevan "sosiaalinen ja oikeudellinen istituutio" ja "yksi perheen organisaatiomuoto", mikä mahdollistaisi samaa sukupuolta olevien avioliiton laillistamisen myöhemmin. Perustuslakiuudistuksessa oli alun perin tarkoitus suoraan sallia samaa sukupuolta olevien avioliitto, mutta julkisesta ja kirkkojen vastustuksesta johtuen tästä luovuttiin.[78][79]
Vuonna 2008 Kuubassa oli vangittuja journalisteja eniten maailmassa Kiinan jälkeen, mistä raportoivat mm.Committee to Protect Journalists (CPJ), Human Rights Watch ja Suomen Pen.[80][81][82]
Kuuban media on tiukan valtion kontrollin alaisena, ja toimittajat voivat joutua kolmeksi vuodeksi vankilaan viranomaisten arvostelusta tai hallituksen vastaisen propagandan levittämisestä. Perustuslaki kieltää yksityiset radio- ja televisioasemat, ja ulkomaisten uutispalveluiden on palkattava paikallista henkilökuntaa valtion välitystoimiston kautta. Alle kaksi prosenttia väestöstä käyttää internetiä. Yhdysvallat levittää omia näkemyksiään maailman asioista suuntaamalla voimakkaita radiolähettimiä Floridasta Kuubaan.[64]
Vuonna 1999 Human Rights Watch raportoi Kuuban vankilajärjestelmän olevan Latinalaisen Amerikan laajimpia kattaen mm. 40 maksimaalisen turvallisuuden vankilaa ja 200 työleiriä.[83] Järjestön mukaan niin poliittiset kuin muutkin vangit joutuvat vankiloihin luokattomiin ja epäterveellisiin oloihin.[83]
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Kuuba ei ole vapaa maa.[84] Kuuban yksipuolueinenkommunistinen valtio kieltää poliittisen moniarvoisuuden, kieltää riippumattoman median, tukahduttaa erimielisyydet ja rajoittaa ankarastikansalaisvapauksia. Hallitus hallitsee edelleen taloutta huolimatta viimeaikaisista uudistuksista, jotka sallivat jonkin verran yksityisen sektorin toimintaa. Hallituksen epädemokraattinen luonne ei ole muuttunut huolimatta sukupolvenvaihdoksesta poliittisessa johdossa vuosina 2018–2021, johon sisältyi uuden perustuslain käyttöönotto.[84]
Kuubanbruttokansantuote henkeä kohti vuonna 2015 oli 6 203 Yhdysvaltojen dollaria, joka on korkeampi kuinJamaikalla ja hieman matalampi kuinDominikaanisessa tasavallassa. Tämä tarkoittaa, että Kuuban bruttokansantuote henkeä kohti on suunnilleen samaa tasoa kuin vertailumaissaKaribialla.[85]
Kuuban talous on ollut varsin riippuvainensokeriruo'on viennistä, mutta koska sokerin maailmanmarkkinahinta on nykyään alhainen sokeriteollisuutta on viime vuosina ajettu alas. Vuonna 2009 sitä tuotettiin miljoona tonnia eli kahdeksasosa vuoden 1989 tuotannosta. Nikkeli on ottanut paikan merkittävimpänä vientituotteena, mutta senkin maailmanmarkkinahinta heilahtelee.[34]
Kuuba tuo maahan noin 60 prosenttia elintarvikkeistaan.[86].
Järjestelmällisesti kehitetystä terveydenhuollosta ja bioteknologiasta on kasvanut merkittävä vientitulojen lähde. Kuubalaista syöpätutkimusta on kaupallistettu yhteisyrityksissä sekä Kiinassa että Saksassa. Venezuelan kanssa on sopimus lääkäripalveluiden vaihdosta edulliseen öljyyn.[87]
Viime aikoinamatkailusta on tullut yhä merkittävämpi elinkeino. Vuodesta 2004 alkaen maassa on käynyt 2–2,5 miljoonaa turistia vuodessa. Osa latinalaisen Amerikan matkailijoista tulee Kuubaan käyttääkseen maan sairaalapalveluita.[34] Suosituimpia perinteisiä lomakohteita ovatVaradero jaGuardalavaca.[88] Maassa käy paljon kanadalaisia, brittejä, espanjalaisia, italialaisia ja meksikolaisia.[89]
Kuuban talousmalli on sosialistinen, 83 % työvoimasta on valtion palveluksessa. Vuodesta 2008 Raúl Castron hallinto on tehnyt muutoksia markkinataloutta kohti, ja vuoden 2011 puoluekokous hyväksyi joukon uudistuksia, kuten yksityisen maanomistuksen ja luotonannon.[34]
Kuuban keskipalkka on noin 20 dollaria kuukaudessa ja työttömyys noin 1,7 %.[90]
Yhdysvallat julisti vuonna 1962Kuuban kauppasaartoon, joka jatkuu yhä. Keskeinen ehto saarron helpottamiselle on ollut toisinajattelijoiden vapauttaminen.[91] Vuonna 2008 presidentti Bush tarjosi Kuuballe humanitaarista apua ja salli väliaikaisesti ruoan ja rakennustarvikkeiden myynnin 250 miljoonan dollarin arvosta[92] ja vuonna 2009 Yhdysvallat lievensi saartoa sallimalla maansa kuubalaisten matkustaa ja lähettää rahaa Kuubaan.[93] Kauppasaarto ei rajoita vain yhdysvaltalaisten yritysten käymää kauppaa Kuubaan, vaan se koskee myös ulkomaisia yrityksiä, jotka käyvät kauppaa sekä Yhdysvalloissa että Kuubassa.YK:n yleiskokous on jo 19 vuoden ajan vuosittain hyväksynyt kauppasaarron purkamista vaativan päätöslauselman, mutta Yhdysvallat on jättänyt YK:n vaatimukset huomiotta.[94] Joulukuussa 2014 Yhdysvallat alkoi neuvotella kauppasaarron purkamisesta.
Kuuban noin 11 miljoonasta asukkaasta on valkoisia 65,1 %,mulatteja sekämestitsejä 24,8 % jamustia 10,1 %.[1]Virallinen kieli on espanja. Ennen vuoden 1959 Castron valtaannousua 85 % oli ainakin nimellisesti katolisia.[1] Pew Research Center -tutkimuslaitoksen mukaan vuonna 2010 kuubalaisista 59,2 % on kristittyjä, 17,4 % kansanuskontoja, 0,4 % muita uskontoja ja 23,0 % uskonnottomia.[95]
Vuonna 1960 eliniänodote oli Kuubassa 64 vuotta[96] ja Latinalaisessa Amerikassa 56 vuotta.[97] Vuonna 2010 luvut olivat 79 vuotta ja 74 vuotta.[98]
Vuonna 2008 Kuubassa oli yli 33 000 perhelääkäriä. Jokaista 20–40 perhelääkäriä kohti on paikallinen klinikka. 2000-luvulla niihin on siirretty yhä enemmän erikoissairaanhoidon palveluita, jotka olivat aiemmin saatavana vain sairaaloissa.[99]
Maailman terveysjärjestön tilastojen mukaan Kuuballa on ollut lääkäri 170 asukasta kohti,[87], kun esimerkiksi Suomessa on lääkäri noin 300 asukasta kohti.[100] Kun terveydenhuollosta on tullut kannattava vientituote, kotimaan palveluihin on jäänyt vähemmän työntekijöitä ja potilaat ovat joutuneet jonottamaan hoitoa.[87]Länsi-Afrikassa ebolapotilaita auttaneet kuubalaiset lääkärit on nimetty ehdolle Nobelin rauhanpalkinnon saajiksi.[101]
UNAIDSin vuoden 2010 raportin mukaan verrattuna muihin Karibian alueen maihin Kuubassa on erittäin alhainenHIV-kantajien osuus. Vuonna 2009 heitä oli alle 0,1 % aikuisväestöstä, yhteensä noin 7 100 henkeä.Antiretroviraalihoitoa sai lähes neljätuhatta henkeä, eli 80 % tarvitsevista.[102]
Vuoden 2025 aikana on raportoitu, että Kuubaan on rantautunut nuorison keskuudessa levivävä vaarallinen, nopeavaikutteinenhuumausaineseos nimeltäquímico, joka on sinänsä myynnissä halpaa, ja maassa on nollatoleranssi huumausaineita vastaan. Taistelu químicoa kohtaan koetetaan kuitenkin suorittaa vieroituskeskuksissa ilman leimaamista. Ainennn sisältö vaihtelee, mutta siinä ymmärretään olevan ainakinkarbamatsepiinia jametanaalia sekäeläinlääkinnässä käytettäviäpuudutteita, jotka käytetään polttamalla.[103]
Kuuba panostaa koulutukseen selvästi enemmän kuin muut alueen valtiot. 98 % lapsista käy alakoulun loppuun, ja 83 % ikäluokasta käy yläkoulua. Myös korkea-asteen opiskelijoiden määrä on selvästi suurempi kuin muissa alueen maissa. Nuorista 100 % ja kaikista aikuisista 99,8 % on lukutaitoisia, kun alueen keskiarvot ovat 97 % ja 91 %.[104]
Sukupuolten tasa-arvo on saavutettu koulutuksessa ja työelämässä periaatteessa hyvin. Kuitenkin, vaikka samasta työstä maksetaan samaa palkkaa, miehet saavat usein parempipalkkaiset työt, ja kulttuuriperinteet ohjaavat naiset hoitamaan kotityöt ja lasten sekä vanhusten huollon.[105]Kansalliskokouksen edustajista 43,6 prosenttia on naisia. Työelämässä miehet dominoivat perinteisiä ”kovia aloja”, kuten tekniikkaa ja luonnontieteitä. Lääketieteessä, koulutuksessa ja lakialalla naiset ovat enemmistönä.[106]
RunoilijaJosé Martí (1853–1895) on Kuuban vallankumouskirjallisuuden tunnetuin nimi. 1900-luvun vallankumouksellisesta kirjallisuudesta tunnetaanAlejo Carpentier, joka kirjoitti suurimman osan tuotannostaan maanpaossa ennen vallankumousta ja sai Kuubaan palattuaan vaikutusvaltaisen aseman maan kirjankustannuksen johtajana.[107] Muita merkittäviä kuubalaisia kirjailijoita ovat esimerkiksiGuillermo Cabrera Infante,Reinaldo Arenas,Leonardo Padura jaPedro Juan Gutiérrez.[108]
Kuuban kuvataide sai 1800-luvulla paljon vaikutteita Euroopanklassismista. 1920-luvulta alkaenavantgarde lisäsi maassa suosiotaan. Kuuban tunnetuimpia ”Vanguard”-liikkeen taiteilijoita noihin aikoihin oliWifredo Lam. Vallankumouksen 1959 jälkeen Kuuban taiteellinen vapaus kapeni maan politisoituessa, minkä seurauksena maasta poistui useita taiteilijoita. Neuvostoliitosta tuotusosialistinen realismi ei myöskään saavuttanut kuubalaisten taiteilijoiden täyttä suosiota. Maan taide-elämä alkoi vapautua jälleen 1980-luvulla. 1990-luvulla maastamuutto vapautui, mikä seurauksena suuri joukko taiteilijoita lähti jälleen maasta.[109]
Nykyisin Kuubassa vallitsee paikallisten taiteentekijöiden mukaan taiteellinen vapaus, eikä valtio enää rajoita taiteilijoita kuten aikaisemmin. Maassa on korkealaatuista maksutonta yliopistollista ja alempaa taideopetusta, valtio tukee edelleen taiteentekijöitä, ja taiteilijoiden yhteiskunnallinen ja taloudellinen asema on hyvä. Maan arvostetuin taidekoulu on 1961 perustettu Instituto Superior de Arte. Kuubalaiset eivät itse juurikaan osta taidetta, vaan paikallisten taiteilijoiden asiakkaat ovat yleensä ulkomaalaisia. Kuuban nykytaide heijastaa maan monimuotoisuutta: eurooppalaista, karibialaista ja afrikkalaista perintöä sekä erilaisia uskontoja. Maan nykytaiteen merkittävimpiä taidemuseoita on havannalainen Villa Manuela Gallery. Taide näkyy hyvin myös maan katukuvassa.[109]
Havannassa järjestetään vuosittain kansainvälisesti tunnetutlatinalaisamerikkalaiset elokuvajuhlat. Elokuvaliput ovat maassa halpoja, joten elokuvissa käynti on suosittua ajanvietettä.[110] Myös tanssiminen on Kuubassa hyvin suosittua. Maan kansallisbaletti ja sen perustajaAlicia Alonso tunnetaan myös Kuuban ulkopuolella.[110]
Kuuban joukkotiedotusvälineet ovat hallituksen ohjauksessa. Sananvapautta rajoitetaan ankarasti, ja useita riippumattomia toimittajia on vangittu, koska heidän väitetään loukanneen presidenttiä.[118]
Kolme tärkeintä sanomalehteä ovatGranma, joka on kommunistisen puolueen päivälehti;Juventud Rebelde, joka on kommunistinuorten lehti, jaTrabajadores, jota julkaisee Kuuban työväenliitto. Näiden lisäksi on olemassa maakuntalehtiä, kutenSantiago de CubanTribuna de la Habana jaSierra Maestra, jotka keskittyvät paikallisiin asioihin. Luetuimpia aikakauslehtiä ovat viikoittain ilmestyväBohemia, joka kattaa kaikki uutisaiheet ja on Kuuban vanhin aikakauslehti; kuukausittain ilmestyväOpina, joka on suunnattu nuoremmalle yleisölle ja sisältää tietoa saatavilla olevista kulutustavaroista; sekä Kuuban naisten liiton julkaisemaMujeres. Myös useilla kulttuuriin erikoistuneilla lehdillä on laaja lukijakunta.[118]
Kaksi televisioasemaa lähettää valtakunnallisia lähetyksiä. Kuubassa on useita kansallisia ja yksi kansainvälinen radioverkko. Kaikkia näitä hallinnoi Kuuban radio- ja televisioinstituutti. Ohjelmaan kuuluu yleensä uutisia, urheilua, koulutusohjelmia ja sarjoja.[118]
Kuubalaiset ovat uskonnollista kansaa, vaikka maa olikin pitkään virallisesti ateistinen. Maan uskonnollista elämää luonnehtiisynkretismi eli eri uskontojen vaikutteiden yhteensulautuminen.[119]
Kuuban näkyvimmät uskonnot ovatkatolilaisuus ja afrokuubalaiset synkretistiset uskonnot, kutensantería. Katolisuus liittyy maassa historiallisesti eurooppalaisuuteen, Espanjaan ja Portugaliin, ja afrokuubalaiset uskonnot tulivat maahan orjuuden myötä. Afrokuubalaisten uskontojen harjoittajia vainottiin maassa aina 1990-luvulle saakka, sillä niitä on pidetty ”noituutena”. Kuubassa on myös etenkinprotestantteja,juutalaisia jamuslimeja.[119]
Kuuban vallankumous oli maan katoliselle kirkolle kova isku, sillä se menetti asemansa muun muassa koulutuksessa. Kaikki uskonnonharjoittajat jätettiin myös kommunistisen puolueen jäsenyyden ja muun poliittisen toiminnan ulkopuolelle. Moni katolisen kirkon johtaja siirtyikin Floridaan 1960-luvulla.[120]
Kuuba luopui valtionateismista vuonna 1991, ja kansalaisille taattiin uskonnonvapaus. Sen jälkeen uskontojen suosio on maassa kasvanut ja niistä on tullut näkyvämpiä.Paavi on vieraillut saarella vuonna 1998[121] ja vuonna 2015.[122]
Kuubalainen perinteinen ruokavalio on yksinkertainen:pavut jariisi muodostavat perustan, ja niiden kanssa syödäänkeittobanaania,juureksia javihanneksia. Aiemmin kaikki söivätnaudanlihaa, muttasika jakana ovat kasvattaneet suosiotaan edullisempina vaihtoehtoina. Makeat herkut ovat suosittuja, varsinkin jäätelö. Kakut on varattu syntymäpäiviin.[110]
Kuuba on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1900 alkaen kaikkiaan 19 kertaa. Vuosisadan alussa miekkailijaRamón Fonst toi runsaasti mitaleita. Vuodesta 1976 alkaen Kuuban joukkueessa on ollut yli 150 urheilijaa.[123] Siitä alkaen myös Kuuban menestys olympialaisissa on ollut suhteellisen hyvä.
↑Dariel Pradas: Kuubassa químico leviää kuin peukkuhuume Suomessa – Halpa ja vaarallinen aine on suosittua nuorten keskuudessa. (verkkolehti) KU, 20.8.2025. Havanna/Helsinki: Kansan Uutiset.Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.8.2025.
