| Kurkijoki Kronoborg | |
|---|---|
| Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle | |
 | |
sijainti | |
| Lääni | Viipurin lääni |
| Maakunta | Karjalan historiallinen maakunta |
| Kihlakunta | Kurkijoen kihlakunta |
| Kuntanumero | 302 |
| Perustettu | |
| Lakkautettu | 1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944) |
| Pinta-ala | 539,50 km² [1] (12.3.1940) |
| – maa | 536,00 km² |
| – sisävesi | 3,50 km² |
| Väkiluku | 10 032 [2] (31.12.1939) |
| –väestötiheys | 18,7 as./km² |
| Infobox OK | |
Kurkijoki (ruots.Kronoborg) onentinen Suomen kuntaLaatokan KarjalassaNeuvostoliitolle1940 luovutetulla alueella. Pinta-ala oli 536 km² ja asukasluku 10 032 (1939). Nykyisin Kurkijoen alue kuuluuKarjalan tasavallanLahdenpohjan piiriin, jossa sen alue jakaantuuKurkijoen jaElisenvaaran kuntien kesken.
Talvisodan jaJatkosodan johdosta Kurkijoen väestöä asutettiin muun muassaVarsinais-Suomessa sijaitseviinLoimaan kauppalaan[3] sekäOripään kuntaan.[4] Nykyisin Loimaalla toimiiKurkijokimuseo, joka esittelee ja tallentaa Kurkijoen pitäjän historiaa ja vaiheita.[5] Museota ylläpitää Kurkijoki-Säätiö, joka julkaiseeKurkijokelainen -lehteä. Lisäksi Loimaalla Hulmin kaupunginosassa sijaitsevat Kurkijoenpuisto, Kurkijoensilta[6] sekäKurkijoen evakkojen muistokivi.[7]
Kurkijoki mainitaan ensimmäisen kerran venäläisissä kronikoissa vuonna 1396. Se mainitaan myöstuohikirjeessä numero 248, joka on löytynytNovgorodista vuosien 1396–1422 välille ajoitetusta kerroksesta. Kurkijokea on pidetty myös saagoissa mainittunaKarjalanpohjana, jossa muun muassaSkånen tarunomaisen kuninkaanIvar Vidfamnen kerrotaan kuolleen 700-luvulla.[8]
Alho, Aromäki, Elisenvaara, Haapavaara, Haavikko, Huutomäki, Hämeenlahti, Ihojärvi, Kannansaari, Korpisaari, Kuuppala, Lapinlahti, Lepousmäki, Levonpelto, Lopotti (Kauppakylä, Kirkonkylä), Luhovaara, Marianvaara, Metsikko-Jokiranta, Mikrilä, Oksentiinmäki, Otsanlahti, Pohjii (Pohjiinkylä), Rahola, Riekkala, Rummunsuo (Rungonsuo), Räihävaara, Saares, Savii (Saviinkylä), Savoja, Sillankorva,Sorjo, Soskua, Särkijärvi, Tervu, Titto, Uusikylä, Vätikkä.
Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 19koulupiiriin, joista 18 olisuomenkielisiä ja yksi oliruotsinkielinen.[9]
Elisenvaaran asemakylässä toimiElisenvaaran yhteiskoulu, joka toisen maailmansodan jälkeen jatkoi toimintaansaKarinaistenKyrön asemakylässä Varsinais-Suomessa.
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Kurkijoen väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1940.
| Kurkijoen väestönkehitys 1880–1940 | ||||
|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Asukkaita | |||
| 1880 | 5 244 | |||
| 1890 | 6 528 | |||
| 1900 | 7 705 | |||
| 1910 | 8 788 | |||
| 1920 | 9 702 | |||
| 1930 | 9 934 | |||
| 1940 | 8 925 | |||
| Lähde: Tilastokeskus.[10] | ||||
 | Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. |
Kurkijoella ehti olla kaikkiaan kolme luterilaistakirkkoa. Niistä viimeisin puurakenteinen valmistui vuonna 1880. Kirkko jäitalvisodan jälkeen ehjänä paikalleen, ja esineistöä pelastettiin huomattava määrä. Esimerkiksi kirkon kellot ovat käytössä sotien jälkeen rakennetussaSuomussalmen kirkossa. Kun alue vallattiin takaisinjatkosodan alussa, venäläisten huomattiin muuttaneen kirkon elokuvateatteriksi ja tanssipaikaksi. Kirkko kunnostettiin, ja keväällä 1944arkkipiispaIlmari Salomies vihki sen uudelleen. Kirkko jäi uusitussa asussaan neuvostoliittolaisille, jotka muuttivat sen viljavarastoksi.
Vuonna 1991 Neuvostoliiton murentuessa saivat entiset kurkijokelaiset luvan palata muisteluretkelle. He löysivät kirkkonsa tyhjillään, koska paikallisensovhoosin mentyä konkurssiin ei viljavarastoa enää tarvittu. Kirkko oli eräs parhaiten väärässä käytössä säilyneistä puukirkoista ja lajissaan muutenkin harvinaisuus. Suomalaiset alkoivat kunnostaa kirkkoa, mutta tulipalo tuhosi sen. Kirkonmäellä ovat säilyneet suomalaisten pystyttämät muistomerkit, ja hiukan syrjemmällä alueella onkaatuneidenpuna-armeijalaisten muistomerkki.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaKurkijokiWikimedia Commonsissa