Movatterモバイル変換


[0]ホーム

URL:


Siirry sisältöön
Wikipedia
Haku

Kuolleenmeren kääröt

Wikipediasta
Kuolleenmeren käärön katkelmaJesajan kirjasta (Jes. 57:17–59:9).

Kuolleenmeren kääröt tai Qumranin tekstit ovat reilun 900 käsikirjoituksen joukko, joka löydettiin vuosina 1947–1956 yhdestätoistaQumranin lähistöllä sijaitsevasta luolasta lähelläKuolluttamerta.

Suurin osa löydöistä on säilynyt vain katkelmina, käsikirjoituspalasina. Vain kymmenkunta käsikirjoitusta on säilynyt kokonaisena tai lähes kokonaisena. Suurin osa on kirjoitettu nahalle, mutta joukossa on myös joitakinpapyruspalasia.Kuparikäärön nimellä tunnettu kirjoitus on kaiverettu kuparilevyille, jotka on sen jälkeen juotettu yhteen.[1] Tekstit on kirjoitettuhepreaksi (suurin osa),arameaksi jakreikaksi. Tekstien joukossa onVanhan testamentin elijuutalaisenTanakin jaapokryfisten kirjojen käsikirjoituksia, sekäpseudepigrafisia tekstejä ja entuudestaan tuntemattomia uskonnollisia tekstejä.

Kääröjen kirjoittajista ei ole tietoa. Tekstien perusteella puhutaan usein Qumranin liikkeestä tai Kuolleenmeren kääröjen yhteisöistä, jotka olivat vastuussa tekstien laatimisesta, kopioimisesta ja säilyttämisestä ja jotka todennäköisesti asuivat useammassa kuin yhdessä paikassa. Suurin osa käsikirjoituksista sijoittuu vuosien 200 eaa. ja 100 jaa. välille. Kääröillä on ollut satoja eri kirjoittajia. Qumranin kääröt kertovatkristinuskoa vanhemmastajuudealaisesta ryhmästä ja juutalaisista uskomuksista ja käytännöistä.

Löytöä pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistäarkeologisista löydöistä.[2] Tekstit ovat peräisin ajalta ennenRaamatun kaanonien eli ohjeellisten tekstien muodostumista ja osoittavat, että oli useita käsikirjoituksia, jotka poikkesivat toisistaan.[3] Kuolleenmeren teksteissä on eroja keskenään ja vertailussamasoreettiseen tekstiin ja kreikankieliseenSeptuagintaan.

Kääröt ja sisältö

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Kuolleenmeren läheltä on löydetty muitakin varhaisia käsikirjoituspalasina (esimerkiksiWadi Murabba’atista,Nahal Heveristä), joten Kuolleenmeren kääröt -nimitys kattaa tarkkaan ottaen laajemman joukon kirjoituksia, mutta useimmiten nimityksellä tarkoitetaan nimenomaan Qumranin tekstejä.

Radiohiiliajoituksen, tekstianalyysien ja käsiala-analyysien perusteella kirjoitukset on tehty eri aikoina 100-luvun eaa. ja ensimmäisen vuosisadan välisenä aikana.

Luolasta löytynyt SuuriJesajan käärö (käärö 1Qlsa-a) on radiohiiliajoituksella päivätty vuosien 335–107 eaa. välille[4] ja paleografisin perustein noin vuoteen 125 eaa. Se on toiseksi suurin Qumranista löydetyistä kääröistä, pituudeltaan 7,34 metriä.[5] Tätäkin pitempi on Temppelikäärö, 8,146 metriä.[6]

Antiikin aikaisten käsikirjoitusten jäänteitä on löytynyt myös muualta lähistöltä, muun muassaMasadan linnoituksesta.

Suurin osa kääröistä on kirjoitettu yhdellä kolmestaheprean murteesta: raamatullisella heprealla (eli klassisella heprealla), ”Kuolleenmeren kääröjen heprealla” kuten Kuparikäärö jaTooran määräyksiä tai ”proto-tannaitisella” heprealla. Osa kääröistä onarameaksi taikoineeksi.

Käärölöydöt voidaan jakaa neljään ryhmään:

  1. raamatulliset käsikirjoitukset (noin 25 % kaikista löydöistä, näitä on löytynyt kaikista muista nykyisen Vanhan testamentin kirjoista paitsi Esteristä ja Nehemiasta);
  2. Apokryfiset kirjat,pseudepigrafit ja muut juutalaiset uskonnolliset kirjoitukset, joita ei löydy kanonisoidusta heprealaisesta Raamatusta (muun muassaHenokin kirja,Riemuvuosien kirja jaKahdentoista patriarkan testamentti);
  3. yhteisön omat tekstit.[7] Noin 15 % kääröistä on tunnistamattomia.

Yhteisön omat tekstit voidaan jakaa kuuteen ryhmään: säännöt (muun muassaYhdyskuntasääntö (1QS/4QSa-j) jaDamaskon kirja (CD)), eksegeettiset eli Vanhan testamentin kirjoja tulkitsevat tekstit,eskatologiset kirjoitukset (muun muassaSeurakuntasääntö (1QSa) jaSotakäärö eli Valon lapsien sota Pimeyden lapsia vastaan (1QM)), runolliset jaliturgiset tekstit (muun muassaHymnien kirja eli Hodajot (1QH) jaSapattiuhrin laulut (4QShirShab)),Halakhaa eli lain tulkintaa käsittelevät tekstit ja puhtautta käsittelevät säädökset (muun muassaTooran määräyksiä (4QMMT)) sekä Vanhan testamentin parafraasit (muun muassa Genesis-apokryfi (1QapGen)).[7]

Löydön historia ja julkaiseminen

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Qumranin luola 4, josta 90 prosenttia kääröistä löydettiin.

Tunnetun tarinan mukaan, jota on kuitenkin vaikea todentaa, keväällä 1947 kolme paimenta oli paimentamassa vuohia Qumranissa lähellä Kuolluttamerta, kun eräs heistä havaitsi aukon jyrkänteessä ja heitti sinne kiven. Kuului särkyvän astian helähdys. Hän kiipesi ylös ja ryömi luolaan, josta hän löysi joukon saviruukkuja. Ruukuissa oli kirjakääröjä. Löydöt kiersivät aluksi omistajalta toiselle. Myöhemmin löytöjä tehtiin vielä lisää: yhteensä yhdestätoista luolasta löydettiin yli yhdeksänsataa käsikirjoituskatkelmaa.[8][9][10] Myöhemmin todettiin, että löytöjen joukossa oli myöhemmin tunnetun Raamatun käsikirjoituksia, jotka oli kirjoitettu noin tuhat vuotta aikaisemmin kuin vanhimmat siihen mennessä tunnetut Raamatun käsikirjoituslöydöt.[11]

Kääröjen julkaisemiseksi työskenteli aluksi pieni tutkijaryhmä, jota arvosteltiin siitä, että se ei luovuttanut tekstejä muiden tutkijain käyttöön.Hebrew Union Collegen professoriBen Zion Wacholder Yhdysvalloista kyllästyi odottamaan käsikirjoitusten julkaisua. Ammattitoverinsa Martin Abeggin avulla hän syötti sanastosta ja niiden esiintymisestä tehdyt tiedot tietokoneeseen, joka oli ohjelmoitu rakentamaan ne takaisin alkuperäisiksi lauseiksi. Syyskuussa 1991 saatiin näin julkisuuteen seitsemäntoista käsikirjoitustekstiä. Pari viikkoa myöhemminkalifornialaisenHuntington Libraryn kirjastonjohtaja William A. Moffet päätti antaa kirjaston saamat julkaisemattomien Qumranin tekstienmikrofilmit kaikkien tutkijoiden käytettäviksi. Ne oli toimitettu Israelista Kaliforniaan säilöön siltä varalta, että alkuperäiset tekstit tuhoutuisivat sodassa. Toimijoiden mielestä tutkijaryhmällä ei enää neljänkymmenen vuoden kuluttua voinut olla yksinoikeutta kirjakäärölöytöihin.

Marraskuussa 1991 ilmestyiRobert Eisenmanin jaJames Robinsonin toimittama jaBiblical Archaelogy Societyn kustantama kaksiosainen kuvateos, joka sisälsi 1787 ennen julkaisematonta käsikirjoitusvalokuvaa. Lahjoittaja, joka ei halunnut nimeään julkisuuteen, oli ”eettisistä syistä” luovuttanut ne kaikkien käytettäviksi.

Emanuel Tov tuli 1990-luvulla uuden tutkijaryhmän johtajaksi. Kaikki Qumranin tekstikatkelmat on 2000-luvulla julkaistu ja tutkijoiden saatavilla alkukielisinä. Käännöksiä muillekin kielille on ilmestynyt.

Digitalisointi ja julkaisu internetissä

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Parhaiten säilyneet viisi kääröä julkaistiin internetissä 2011,[12] julkaisijoina Israelin kansallismuseo ja hakukoneGoogle. Meneillään on hankeThe Leon Levi Dead Sea Scrolls Digital Library, jossa kaikki säilyneet tekstikatkelmien valokuvat on tarkoitus julkaista.[2][13][14] Nykyaikaisella tekniikalla saadaan esille sellaistakin kirjoitusta, joka ei näy ihmissilmin esimerkiksi nahan tummumisen takia.

Käännöksiä

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Qumranin tekstit on käännetty englanniksi ja lukuisille muille kielille. Suomennoshankkeen käynnisti 1990-luvulla professoriRaija Sollamo. Suomennoskokoelmia on ilmestynyt vuonna 1991 ja 1997, ja yleistajuinen teos vuonna 2015 sekä akateemiselle yleisölle tarkoitettu laitos vuonna 2017.[15]

Kuolleenmeren kääröt ovat tärkeitä Tanakin ja sitä kautta kristillisen Vanhan testamentin tutkimukselle. Kääröt osoittavat, että Tanakin tekstikokoelma ei ollut vielä valmis vuoteen 68 jaa. mennessä. Kuolleenmeren kääröissä on paljastunut eroja keskenään ja vertailussamasoreettiseen tekstiin ja kreikankieliseenSeptuagintaan.

Arkeologia

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1947 Kuolleenmeren luolissa tehtyjen tekstilöytöjen jälkeen katolilaispappi, arkeologiRoland de Vaux johti 1940- ja 1950-luvulla luolien sekä viereisten Qumranin raunioiden kaivauksia. Hän julkaisi luolatutkimuksia sarjassaDiscoveries in the Judean Desert, lyhyitä raportteja aikauskirjasarjassaRevue Biblique ja kirjoitti suurelle yleisölle teoksenArchaeology and the Dead Sea Scrolls, joka julkaistiin 1973. Ammattiarkeologit astuivat kuvaan vasta 1980- ja 1990-lukujen taitteesta lähtien.

Perinteisesti kirjoittajat on yhdistetty lähistöllä olevanKhirbet Qumranin asukkaisiin. Näitä on pidetty myös muista lähteistä tunnettuinaessealaisina[11]. Essealaisteorian ja varhaisen Qumran-tutkimuksen mukaan asukkaat olivat eronneet omaksi lahkokseen noin 100-luvun eaa. puolivälissä. Syynä tähän olisi ollut kiistaylipapistaJerusalemin temppelissä. Yhteisö olisi elänyt tiukkojen sääntöjen mukaan aina vuoden 68 jaa.juutalaissotaan saakka ja kätkenyt kääröt yhteisön asuinpaikan lähellä sijaitseviin luoliin.[16] Uudemman tutkimuksen mukaan asutus Qumranissa on alkanut vasta noin 100–50 eaa.[17] eikä asukkaita voi kiistatta yhdistää varmasti tai pelkästään tekstien kirjoittajiin.[18]

Arkeologit ovat halunneet selvittää, keitä tai millainen yhteisö kirjoitusten takaa voitaisiin jäljittää. Perinteisesti oli katsottu, että tekstit olivatluostarimaisessa yhteisössä eläneen essealaisiin kuuluneen juutalaislahkon tuottamia. Arkeologien johdolla keskeiseksi tutkimuskohteeksi Kuolleenmeren luolien ja kääröjen rinnalle tulivat nyt Qumranin yhdyskuntarauniot ja hautausmaa löytöineen. Belgialaiset arkeologitPauline Donceel-Voute jaRobert Donceel poikkesivat jo 1990-luvun alussa muun muassa Roland de de Vauxin edustamasta luostariteoriasta ja esittivät, ettei Qumranin luolilla ja raunioilla ollut erityistä yhteyttä. Rauniot olivat jäännöksiä roomalaisesta maalaishuvilasta.[19]

Qumranin arkeologia on kiistelty aihe, josta tutkijat eivät ole yksimielisiä. Pääsy aineistoon on myös vaikeuttanut tulkintaa. 2000-luvulla on ilmestynyt erilaisia näkemyksiä edustavia tulkintoja. YhdysvaltalainenJodi Magness julkaisi teoksenThe Archaeology of Qumran and the Dead Sea Scrolls vuonna 2002. Magness noudattaa perinteistä tulkintalinjaa seuraten pitkälti de Vauxin julkaistuja raportteja, mutta on tehnyt tarkennuksia muun muassa asutuskeskuksen ajoitukseen. SuomalaisetMinna Lönnqvist jaKenneth Lönnqvist ovat julkaisseet teoksenArchaeology of the Hidden Qumran. The New Paradigm, jossa he perustavat tutkimuksensa paikan päällä tehdyille Qumranin raunioiden uusille mittauksille, luonnontieteellisille menetelmille ja de Vauxin alkuperäisten julkaisemattomien arkeologisten löytöjen tutkimuksille. Lönnqvistien teorian mukaan Qumranin yhteisö koostui todennäköisesti essealaisista, mutta oli juutalaisten riittien ohella omaksunut synkretistisiä hellenistisiämysteerirituaaleja sekäauringonpalvontaa.

Israelilainen arkeologiYizhar Hirschfeld puolestaan julkaisi vuonna 2004 teoksenQumran in Context. Reassessing the Archaeological Evidence. Hirschfeld, joka myös on tutkinut Qumranin raunioita, katsoo Donceelien tapaan, ettei raunioilla ja luolilla ole mitään yhteyksiä, vaan että rauniot edustavat tyypillistä roomalaista linnoitettua maatilaa. Kääröt ovat Hirschfeldin mukaan peräisin Jerusalemin temppelistä, ja ne piilotettiin luoliin juutalaissotien aikana 66–73/74 jaa. Edesmenneen Hirschfeldin teorian kaltaista linjaa noudatetaan nyky-Israelissa, jossa viimeisimmissä kaivauksissaYizhak Magen jaYuval Peleg ovat arvioineet alueen rauniot pakolaisten asuttamiksi ja ehdottaneet raunioiden toimineen myös keramiikanvalmistuskeskuksena.[20]

Salaliittoteoriat

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Jotkut otaksuivat, että löydön tutkimuksen yhteydessä esiintynyt salailu johtuiVatikaanin vaikutuksesta: Vatikaani olisi pelännyt löytöjen sisältävänkristinuskolle epäedullista aineistoa.Paavin jakatolisen kirkon vaikutusvalta voisi näin tulla uhatuksi.[21][1] Salaliittoteorioita ruokki se, että viisi alkuperäisen tutkijaryhmän kahdeksasta jäsenestä oli katolilaisia ja näistä kolmepappeja. Yhtään juutalaista ei valittu tähän juutalaisia tekstejä tutkivaan työryhmään.[21] Antti Marjasen ja Ismo Dunderbergin mukaan salaliittoteoriat ja perättömät huhut johtuivat siitä, ettei pieni tutkijaryhmä pystynyt julkaisemaan tutkimustuloksia tarpeeksi nopeasti.[22]

Väärennökset

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Koska Kuolleenmeren kääröjen kappaleiden kysyntä on kova etenkin Yhdysvalloissa ja niitä voidaan myydä jopa yli miljoonan dollarin kappalehintaan, liikkeellä on asiantuntijoiden mukaan paljon väärennöksiä.[23] EsimerkiksiWashingtonin Museum of the Bible -museossa säilytetystä 16:sta käärön kappaleesta viisi osoittautui todennäköisesti moderneiksi väärennöksiksi, joten museo otti ne pois näytteiltä vuonna 2018.[24]

Tutkimusta Suomessa

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on kansainvälisesti tunnettu tutkimusperinne ainakin 1990- ja 2000-luvuilta lähtien, jolloin on valmistunut useita väitöskirjoja.[25]

Katso myös

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  • Baigent, Michael & Leigh, Richard:Kiista Kuolleenmeren kääröistä. (The Dead Sea Scrolls Deception, 1991.) Suomentanut Natasha Vilokkinen. Helsinki: Bazar, 2006.ISBN 951-9107-78-9
  • Kuula, Kari & Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille:Johdatus Raamattuun. (2. tarkistettu ja korjattu painos) Helsinki: Kirjapaja, 2008.ISBN 978-951-607-648-8
  • Lönnqvist, Minna ja Lönnqvist, Kenneth:Archaeology of the Hidden Qumran. The New Paradigm. Helsinki: Helsinki University Press, 2002.ISBN 952-91-4958-1(englanniksi)
  • Marjanen, Antti ja Dunderberg, Ismo (toim.):Juudaksen evankeliumi. Helsinki: WSOY, 2006.ISBN 951-0-32399-3

Viitteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  1. abBaigent & Leigh 2006.
  2. abKuolleenmeren kääröt tulevat internetiinYle Uutiset. Viitattu 20.10.2010.
  3. Bonnie, Rick:Qumranin löydöt mullistivat käsityksemme raamatusta 26.12.2016. Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa -huippuyksikkö, Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta. Viitattu 25.11.2024.
  4. Dead Sea Scrolls - Book Of IsaiahAll About Archeology. Viitattu 20.10.2010.(englanniksi)
  5. The Digital Dead Sea Scrollsdss.collections.imj.org.il. Viitattu 8.3.2018.(englanniksi)
  6. The Digital Dead Sea Scrollsdss.collections.imj.org.il.(englanniksi)
  7. abWeissenberg, Hanne von & Saukkonen, Juhana:Qumranin kirjasto - Fragmenttien palapelistä valoa juutalaisuuden historiaanjournal.fi.
  8. The Leon Levi Dead Sea Scrolls Digital Librarydeadseascrolls.org.il.(englanniksi)
  9. Trever, John C.:The Dead Sea Scrolls in Perspective. Bibal Press, 2004.(englanniksi)
  10. VanderKam, James C. & Flint, Peter:The Meaning of the Dead Sea Scrolls. Their Significance for Understanding the Bible, Judaism, Jesus, and Christianity. San Francisco: HarperSanFrancisco, 2002.(englanniksi)
  11. abNew Dead Sea Scrolls cave discovered, bbc.com. Viitattu 10.2.2017.(englanniksi)
  12. The Digital Dead Sea Scrollsdss.collections.imj.org.il.(englanniksi)
  13. Kuolleenmeren kääröt tulivat internetiinYle Uutiset. 19.10.2010. Viitattu 29.9.2011.
  14. The Leon Levi Dead Sea Scrolls Digital Library.
  15. Sollamo, Raija & Pajunen, Mika S.:Kuolleenmeren kirjakääröt. Kriittinen suomennosvalikoima. Helsinki: Gaudeamus, 2017.
  16. Kuula & Nissinen & Riekkinen, s. 24–32.
  17. Magness, Jodi:The Archaeology of Qumran and the Dead Sea Scrolls. Grand Rapids, Michigan: Eerdmans, 2002.(englanniksi)
  18. Jokiranta, Jutta: Qumranin liike ilman Qumrania: Qumranin tekstien uskonnolliset yhteisöt.Teologinen Aikakauskirja, 2013, nro 3, s. 210–23.
  19. Donceel, R. & Donceel-Voute, P.: The Archaeology of Khirbet Qumra. Teoksessa Wise, M. O. ym. (toim.):Methods of Investigation of the Dead Sea Scrolls and the Khirbet Qumran Site, Presents Realities and Future Prospects, ANYAS, Vol 722, 1994.(englanniksi)
  20. Magen, Y. & Peleg, Y. (2006) ”Back to Qumran: Ten Years of Excavations and Reserach, 1993–2004”, teoksessaThe Site of the Dead Sea Scrolls: Archaeological Interpretations and Debates, toim. Galor, K., Humbert, J.-B. & Zangenberg, J., Leiden: Brill.
  21. abAllegro, John M.:The Dead Sea Scrolls and the Christian Myth. (Second revised edition) Buffalo, New York: Prometheus Books, 1992.ISBN 0-87975-757-4(englanniksi)
  22. Marjanen & Dunderberg 2006, s. 56.
  23. Beaumont, Peter:Trade in Dead Sea Scrolls awash with suspected forgeries, experts warnThe Guardian. 21.11.2017. Viitattu 24.10.2018.(englanniksi)
  24. Bible Museum says five of its Dead Sea Scrolls are fake 23.10.2018. BBC News. Viitattu 24.10.2018.(englanniksi)
  25. Metso, Sarianna: Qumran Research in Nordic Countries. TeoksessaDimant, Devorah & Kottsieper, Ingo (toim.):The Dead Sea Scrolls in Scholarly Perspective. A History of Research, s. 611–619. (Studies on the Texts of the Desert of Judah 99) Brill, 2012.(englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Israelin maa
Itsenäinen Israel
Nyky-Israel
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuolleenmeren_kääröt&oldid=23384522
Luokat:
Piilotetut luokat:

[8]ページ先頭

©2009-2025 Movatter.jp