Hakusanat ”sakaali” ja ”shakaali” ohjaavat tänne. Sanojen muita merkityksiätäsmennyssivulla. Kultasakaali[3][4] (Canis aureus) elisakaali[5] (pers.šaġāl) on keskikokoinen ja sirokoiraeläinlaji.[6] Lajin nimestä on käytetty myös kirjoitusasujašakaali jashakaali, mutta näitä pidetään vanhentuneina.[7] Sakaali onkaikkiruokainen,[6] ja sillä on pitkät terävätkulmahampaat.
Kultasakaalin katsottiin aiemmin elävän sekäEuraasiassa ettäAfrikassa, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että afrikkalaiset kultasakaalit ovat tosiasiassa lähempää sukuasudelle (Canis lupus) kuin euraasialaiselle kultasakaalille. Siksi afrikkalaiset kultasakaalit onkin erotettu omaksi lajikseensusisakaali (Canis lupaster).[8][9]
Sakaalin korkeus on 40 senttimetriä, ja sen ruumiin pituus on 85–105 senttimetriä. Häntä on 20–24 senttimetrin mittainen. Sakaalit painavat noin 7–13 kilogrammaa.[5] Naaraat ovat pienempiä kuin urokset.
Kuten useimmatkoiraeläimet, sakaalit ovat notkealihaksisia juoksijoita, joilla on pitkähäntä. Kultasakaalin turkki on perusväriltään kellertävän punertava. Turkin kuviointi voi vaihdella iän, esiintymisalueen ja vuodenajan mukaan, mutta yleensä turkki on tummempi talvella kuin kesällä. Karvat ovat kärjestä ruskeita.[3]
Kultasakaaleilla on suuret, pystytkorvat ja moni-ilmeinen korva-, häntä- ja kuonoasentojen valikoima. Lisäksi ne voivat äännellä haukahdellen, muristen, kiljuen taisusien tapaan erityisesti ulvoen.
Canis-suvun sakaaleista kultasakaalin levinneisyys on laajin,Pohjois- jaItä-Afrikasta ainaMyanmariin asti.[3]Euroopassa kultasakaalia esiintyiensimmäisen maailmansodan jälkeen pitkään vainKreikassa ja muuallaBalkanin niemimaalla, mutta se on sittemmin levinnyttulokaslajina, niin että sitä on 15Euroopan unionin jäsenvaltiossa ainaTanskaan jaBaltiaan saakka.Viroon sakaalit ilmestyivät vuonna 2013. Vuonna 2016 tutkimusprofessoriIlpo Kojola arveli lajin jo levinneen myös Suomeen,[10][6] mutta ensimmäinen vahvistettu havainto asiasta tehtiin vasta heinäkuussa 2019Pohjois-SavonRautavaaralla.[11] Muuallakin Pohjois-Euroopassa kultasakaalia tavataan satunnaisesti: Tanskassa löydettiin kesällä 2015 liikenteessä kuollut yksilö ja elokuussa 2016Pohjois-Jyllannissa tehtiin ensimmäiset havainnot elävistä kultasakaaleista.[12][13]
Kultasakaali on EU:ssariistalaji muualla paitsiSaksassa,Puolassa jaItaliassa.[6]
Suomessa on alkanut kiistely siitä, onko kultasakaalivieraslaji vai tulokaslaji, mikä vaikuttaa sen asemaan lainsäädännön kannalta.Maa- ja metsätalousministeriön jaLuonnonvarakeskuksen kannalta se on tulokaslaji, joka onluonnonsuojelulain perusteellarauhoitettu kuten esimerkiksijalohaikara. Osakeskusta-puolueen poliitikoista taas pitää lajiaSuomen luontoon poistettavana vieraslajina.[14] Sakaali on levittäytynyt Euroopan unionin alueelle luontaisesti, joten tutkijoiden mukaan se on tulokaslaji.[15] Sen leviämiseen on saattanut vaikuttaailmastonmuutos tai suden väheneminen.[16]
Yhdessä metsästämisellä on kultasakaaleille suuri merkitys: sakaalipari saalistaa kolme kertaa tehokkaammin kuin yksinäinen sakaali. Sakaali kuljettaamahassaan ruokaa oksennettavaksi pennuilleen taiimettävälle emolle. Ne myös kätkevätruokaa.
Kojolan mukaan kultasakaali asettuisiketun ja suden väliin.selvennä[6]
Sekä uros- että naarassakaalit saavuttavatsukukypsyyden 11 kuukauden iässä, mutta eivät välttämättä heti alalisääntyä. Kultasakaali synnyttää vuosittain yhden poikueen, jossa on 4–6 pentua.[5] Jotkut nuoret jäävät apureiksi auttamaan vanhempiaan seuraavan pesueen hoidossa. Kultasakaali voi elää 12–14-vuotiaaksi.[5] Kultasakaalin ja sudenristeytymisestä on olemassa yksittäishavainto, mutta risteytyminen on Kojolan mukaan epätodennäköistä, sillä susi mieluummin tappaa kultasakaalin.[6]
Sakaalit käyttävät hyvin monipuolista ravintoa. Ne syöväthedelmiä,selkärangattomia,matelijoita,lintuja,sammakkoeläimiä,jyrsijöitä sekähaaskoja.
Virossa on havaittu kultasakaalin esiintymisen alueella vähentävän vieraslajisupikoiran määriä.[17]
Sakaali viihtyy hautapaikkojen läheisyydessä, siksi sitä on pidetty kuoleman enteenä.EgyptiläistenAnubis-jumalalla oli sakaalin pää. Hänellä oli myös ihmisen ja villikoiran piirteitä. Väriltään musta Anubis vartioikuoleman valtakuntaan johtavaa tietä. Mustaa oli myösbalsamoinnissa käytettypihka.Intialaisissaeläinsaduissa sakaali on länsimaisenkettumainen.[18]
- ↑Hoffmann, M. – Arnold, J. – Duckworth, J. W. – Jhala, Y. – Kamler, J. F. – Krofel, M.: Canis aureus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.7.2019. (englanniksi)
- ↑Canis aureus (Golden Jackal) BioLib.cz. Viitattu 30.7.2019. (englanniksi)
- ↑abcMacdonald, David: Nisäkkäät 1, s. 56. (Maailman eläimet -sarjan 1. osa) Suomentanut Matti Nurminen. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8
- ↑Kauhala, Kaarina: Koiran villit sukulaiset, s. 240. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23728-0
- ↑abcdKoko perheen eläinkirja, s. 78. (Suomentaneet A.-M. Laukkanen ja M. Virtanen. 2., uud. p) Vantaa: Kirjalito, 1997. ISBN 951-28-1927-9
- ↑abcdefMalinen, Jere: Suomeen on saattanut jo levitä uusi koiraeläinlaji.Helsingin Sanomat 21.1.2019, s. A 13.Verkkoversio.
- ↑Sajavaara, Paula: ”Vierassanat”, Nykysuomen sanavarat, s. 101. (Toimittanut Jouko Vesikansa) Helsinki: WSOY, 1989. ISBN 951-0-10969-X
- ↑Kettunen, Niko: Viikon eläin: Rautavaaran sakaali risteytyy ketun kanssa yhtä todennäköisesti kuin karhu lisääntyy mursun kanssa Helsingin Sanomat. 29.7.2019. Viitattu 30.7.2019.
- ↑Krofel et al. 2021 zslpublications.onlinelibrary.wiley.com.
- ↑Halkka, Antti:Tuleeko sakaali Suomeenkin?Suomen Luonto 3/2016.
- ↑Suomessa on tehty ensimmäinen vahvistettu sakaalihavainto – "Eurooppalaiset tutkijat tunnistivat välittömästi" Yle Uutiset. Viitattu 25.7.2019.
- ↑Bjørn-Hansen, Søren: Nyt rovdyr fundet i Danmark: Guldsjakal dræbt i Jylland DR. 10.9.2015. Viitattu 10.8.2016. (tanskaksi)
- ↑Ritzau, Leveret af: Vild sjakal fotograferet i Nordjylland Avisen DK. 8.8.2016. Viitattu 10.8.2016. (tanskaksi)
- ↑Rytkönen, Anne-Pauliina: Rautavaaralla kuvattu sakaali jakaa voimakkaasti mielipiteitä – Asiantuntijat: "Ainakaan se ei ole vieraslaji" YLE Uutiset. 26.7.2019. Viitattu 31.7.2019.
- ↑Science for Environment Policy ec.europa.eu.
- ↑Miha Krofel , Giorgos Giannatos, Duško Ćirovič, Stoyan Stoyanov, Thomas M. Newsome: Golden jackal expansion in Europe: a case of mesopredator release triggered by continent-wide wolf persecution? Hystrix, 2017. doi:10.4404/hystrix-28.1-11819
- ↑Peep Männil & Nathan Ranc: Golden jackal (Canis aureus) in Estonia: development of a thriving population in the boreal ecoregion Springer Nature Link. 4. tammikuuta 2022. Viitattu 24.4.2025.
- ↑Lempiäinen, Pentti (toim.):Suuri symbolikirja. WSOY 1993.ISBN 951-0-18537-X.
.jpg)
