Kulkunen elipeltru elimalamari on ontto metallinen pallo, jonka sisällä on jotakin helisevää ainetta. Palloja voidaan liittää usein yhteen vaikkapa erilaisiin kädensijoihin tai hihnoihin, jolloin aikaan saatua astiaidiofonista soitinta kutsutaan monikossakulkusiksi.[1]
Kulkuset ovat tavallisesti läpimitaltaan 1–5 cm. Soittimen arvellaan olevanaasialaista alkuperää, mutta se on ollut pitkään tunnettu myös muissa sivilisaatioissa.Euroopassa jokivikautisista hautapaikoista on löydettysavisia kulkusia.[1] Suomessa onmuinaisjäännösten yhteydestä löydetty satojarautakautisia kulkusia, jotka onarkeologisten ajoitusmenetelmien perusteella ajoitettu 400–1200-luvuille. Rautakautisten löytöjen kulkusissa valmistusaineena on tavallisimmin lyijy- tai lyijytinapronssi, mutta joskus myös rautapelti.[2]
Kulkusia on aluksi käytetty lähinnä koristeina tai eräänlaisina suojeluvälineinä. Musiikkiin niitä alettiin käyttääkeskiajalla. Soitinta käytetään erityisesti maalaistunnelmansymbolina ja se kuvaa musiikissa usein hevosreellä ajamista.[1]
Pieniä kulkusia sanotaan joskustiu'uiksi. Kulkusia on perinteen mukaan myös esimerkiksitonttujen päähineissä jajoulupukin porojen kaulapannassa.