Kristiina syntyiTukholmassa 7. tai 8. joulukuuta 1626 (juliaanisen kalenterin mukaan) Ruotsin kuninkaanKustaa II Aadolfin ja hänen puolisonsaBrandenburgin Maria Eleonooran tyttäreksi. Kruununprinssin syntymistä oli odotettu kiihkeästi ja kunnialaukaukset prinssin syntymän kunniaksi olivat valmiina kanuunoissa. Kätilöt ilmoittivat kuninkaalle ensin lapsen olevan poika ja vasta kuninkaan sisar kertoi hänelle lapsen olevankin tyttö. Kuningas otti tyttären vastaan iloisena. Kristiina ihaili ja kunnioitti isäänsä ja heidän suhteestaan tuli harmoninen. Suhde äiti Maria Eleonooraan sen sijaan oli ongelmallinen.
Kuningatar oli ennen Kristiinaa synnyttänyt kolme lasta, jotka kaikki kuolivat vauvoina. Kuningas antoi jo vuonna 1627 vahvistaa Kristiinan oikeaksi kruununperilliseksi ja kuningattareksi, mikäli kuningas ei saisi aviollista poikaa. Kustaa Aadolfin oli tärkeää toimia nopeasti, silläVaasa-suvun puolalainen haara puolusti edelleen oikeuttaan Ruotsin valtaistuimeen.
Ollessaan kolmivuotias Kristiina näki isänsä viimeisen kerran. Kirjeessään 4. joulukuuta 1630 kuningas uskoi tyttärensä valtakunnankansleriAxel Oxenstiernan huostaan siltä varalta, että itse kuolisi. Kuningas kuoli jo vuonna 1632Lützenin taistelussa, mikä johti siihen, että vielä alle kuusivuotiaasta Kristiinasta tuli Ruotsin kuningatar.
Kristiinan kasvattaminen kruununperijäksi oli valtakunnan asia. Maria Eleonoora sai aluksi huolehtia tyttärestään, mutta häntä pidettiin kuninkaan kuoleman jälkeen syyntakeettomana ja psyykkisesti epävakaana henkilönä. Siksi vuonna 1634valtiopäivillä päätettiin, että holhooja vastaisi Kristiinan kasvatuksesta. Seuraavan vuodensäätykokouksessa asiasta annettiin perusteellinen ”mietintö ja ohjeistus”. Niissä säädettiin muun muassa siitä, kuinka tärkeää oli, ettei Kristiinaa kasvatettu ainoastaan hyväksi hallitsijaksi vaan myös oikeaoppiseksiluterilaiseksi. Lisäksi hänelle tuli antaa oikea käsitys Ruotsin hallintotavasta ja säätyjen elinehdoista ja hänelle tulisi muodostua ”hyvä kiintymys” valtakunnan neuvostoon, säätyihin ja alamaisiin.
Vuonna 1636 Kristiina erotettiin Maria Eleonoorasta ja hänen kasvattajakseen vaihtui edesmenneen kuninkaan sisarpuoli kreivitärKatariina, joka jo aiemmin oli hoitanut Kristiinaa kuninkaan ollessa matkoilla. Katariina kuoli kuitenkin jo vuonna 1638. Vuosi sen jälkeen Kristiina sai valtaneuvoston toiveesta kaksi kasvatusäitiä, jotta ei liiaksi kiintyisi yksittäiseen henkilöön.
Turun akatemia perustettiin Kristiinan holhousvuosina vuonna 1640.
Kristiina otti valtaistuimen vastaan 8. joulukuuta 1644, jolloin Ruotsi oli edelleen osallisenakolmikymmenvuotisessa sodassa (1618–1648). Ruotsin joukkoja 1642–1645 johtaneenLennart Torstenssonin operaatiot olivat menestyksellisiä, eikä Saksan rintamalta enää tullut viestejä tappioista.
Kristiina omistautui aluksi innokkaasti hallinnon tehtäviin. Hän halusi hallita itse, minkä vuoksi joutui pian erimielisyyksiin vanhan valtakunnankansleriAxel Oxenstiernan kanssa. Oxenstierna syrjäytettiin ja tämä vetäytyi hallintotehtävistä. Epäsuosio ulottui myös hänen poikiinsa. Kristiina sai ison voiton koko oxenstiernalaisesta puolueesta, kun hän vuonna 1648 ajoi läpi alhaissäätyisenJohan Adler-Salviuksen nimittämisenvaltaneuvokseksi. Vaikka valtakunnankansleri ei enää koskaan saanut takaisin vaikutusvaltaansa, parantui hänen suhteensa kuningattareen uudelleen ja hänen mielipiteensä saivat merkitystä erityisesti ulkopolitiikassa.
Ajan mittaan alettiin puhua kuningattaren henkilökohtaisista suosikeista. Ensimmäinen ja kuuluisin oliMagnus Gabriel De la Gardie. Kristiina ihastui häneen ja hukutti tämän suosionosoituksiin.Diplomaatit väittivät, että kuningatar oli rakastunut De la Gardieen, kunnes tämä lopulta teki lopun juoruilusta ja hoputti tämän naimakauppaa serkkunsaMaria Eufrosynen kanssa. Itse hallintoon De la Gardiella ei ollut suurempaa vaikutusta ja hän päätyi lopulta Kristiinan epäsuosioon. Kuningattaren hallintokauden loppupuolellaKlaus Tott ylennettiin suosikiksi, mutta hänellä oli vielä vähemmän vaikutusta politiikkaan kuin De la Gardiella oli ollut.
Kuningatar Kristiina oliPersian suurkuninkaanKyyros II Suuren (noin 576–529 eaa.) suuri ihailija. Toinen Kristiinan ihailema historiallinen henkilö oliMakedonian kuningasAleksanteri Suuri (356–323 eaa.).
Kristiina oli kiinnostunut paitsi politiikasta myös taiteista ja tieteistä. Hän keräili taideteoksia, kirjoja jakäsikirjoituksia. Saksalais-roomalaisen keisarinRudolf II:n taidekammio tuotiin sotasaaliina Tre Kronor -linnaan ja kuningattaren kirjanostajat matkustivat ympäri Eurooppaa. Ruotsiin saapui eri maiden oppineita. Heihin lukeutuivat muun muassa alankomaalaisetIsaac Vossius jaNicolas Heinsius, ranskalaisetClaudius Salmasius jaSamuel Bochart sekä saksalaisetJohan Henrik Boeclerus,Kristian Ravius jaJohannes Schefferus.lähde? Huomattavin heistä oliRené Descartes, joka kuitenkin pian saapumisensa jälkeen joutui keuhkokuumeen kouriin ja kuoli. Myöhemmin on spekuloitu kuoleman ehkä johtuneen myrkytyksestä.[1]
MyösGeorg Stiernhielm jaOlof Rudbeck kuuluivat Kristiinan suojatteihin. Oppineet pitivät joskus Tre Kronor -linnassa kokouksia, joista puhuttiin akatemiana. Ulkomaalaisia kuitenkin katsottiin Ruotsissa karsaasti, he kiusasivat myös toisiaan ja pian osoittautui, että kuningattarella ei ollut keinoja saada heitä jäämään Ruotsiin. Luvattujaeläkkeitä ei maksettu eikä kuningattaren kirja- tai käsikirjoitusostoksiin riittänyt rahaa. Nämä ja muut olosuhteet aiheuttivat sen, että useimmat oppineet lähtivät Ruotsista muutaman vuoden kuluessa.
Kristiinan toistaiseksi salaiset sympatiat katolilaisuutta kohtaan alkoivat vaikuttaa Ruotsin ulkopolitiikkaan. Ruotsi muun muassa puolsi arkkiherttuaFerdinandin valintaaPyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi eikä siten vastannut odotuksiin, joita saksalaisten valtioiden protestanttisilla säädyillä oli. Myös muut olosuhteet myötävaikuttivat siihen, että tilanne Kristiinan viimeisinä hallintovuosina oli heikko.
Kristiinan hallintokaudella aatelistolle jaettavien perinnöllistenläänitysmaiden määrä kasvoi valtavasti. Hänen holhoojahallituksensa ei niitä jakanut, mutta vuosien 1644—1654 välisenä aikana läänityksinä annettujen kreivi- ja vapaaherrakuntien määrä kasvoi Ruotsissa kahdeksasta 44:ään.Suomen alueella läänitysten määrä kasvoi Kristiinan aikana kahdesta kahdeksaantoista. Tämän lisäksiKäkisalmen läänissä oli yhdeksän läänitysaluetta.[2] Valtion talous oli sekaisin ja hovin menot moninkertaistuivat viimeisinä vuosina.Budjetin perusta horjui ja Ruotsi oli pakotettu moniin lyhytnäköisiin toimiin, kuten lainanottoon, seuraavan vuoden tulojen käyttöön sekä palkkojen ja tukien pienentämiseen.
Kristiina luopui kruunustaan 1. kesäkuuta 1654, jolloin myös säädyt sopivat Kristiinan elatuksesta. Sopimuksessa Kristiina varasi itselleen muun muassa oikeudensuvereniteettiin, hoviväkensä hallitsemiseen sekä vastuuvapautukseen velasta, johon valtio hänen aikanaan oli mahdollisesti joutunut.
Kristiinan elatuksesta huolehtivatNorrköpingin kaupunki ja linna,Saarenmaan,Gotlannin jaÖölannin saaret, saksalaiset paikkakunnatPoel,Neukloster jaWolgast sekä muutamatPommerissa sijaitsevat maatilat. Kuningattarella oli myös oikeus nimittää tuomareita, virkamiehiä ja jopa kirkollisia toimijoita ja saada noin 200 000riikintaalerin suuruista elatusrahaa. Kristiinan kuoleman jälkeen Ruotsin kruunu ottaisi elatuksesta huolehtivat maat takaisin, eikä kuningatar sitä ennen saisi myydä niitä muille. 6. kesäkuuta 1654 järjestettiinUppsalan linnassa juhlallisuudet, joissa Kristiina luopui kruunustaan. Samana päivänä kuninkaaksi kruunattiin Kristiinan serkkuKaarle X Kustaa.
Kristiina lähtiUppsalasta päivä kruunusta luopumisen jälkeen.Laivue oli valmiina kuljettamaan hänet Manner-Eurooppaan, mutta Kristiina halusi mieluummin kulkea maitse. Hän oli jo edellisenä vuonna lähettänyt edeltä muun muassa seinävaatteita, taide-esineitä, kirjoja ja käsikirjoituksia. Hän vietti viimeisen yönsä RuotsissaHalmstadin linnassa varhaissyksyllä 1654, ja sieltä hän matkusti miehen asuun pukeutuneenaTanskan läpi. Kristiina viipyi muutaman päivän ajanHampurissa ja jatkoi valepukuisena matkaansa saksalaisten alueiden jaAlankomaiden läpiBelgiaan, jossa asettautui joksikin ajaksi asumaanAntwerpeniin. Siellä hänen taide-esineensä ja kirjansa purettiin laatikoistaan, ja jonkin ajan kuluttua hän myi ja panttasi arvoesineitään, jotta hänen rahansa riittäisivät juokseviin kuluihin. Vuoden lopulla Kristiina matkasiBrysseliin ja kääntyi salassakatolilaisuuteen jouluyönä 1654. Viivyttyään Brysselissä vuoden Kristiina lähti kaupungista syksyllä 1655. 3. marraskuuta hän kääntyi virallisesti katoliseen uskoonInnsbruckissa ja matkasi sen jälkeenItävallastaItaliaan.
Vuoden 1655 lopulla Kristiina saapui Roomaan juhlallisin menoin ja otti käyttöönsä nimen Maria Alexandra, mutta allekirjoitti asiakirjoja edelleen entisellä nimellään. Hän asettui asumaanFarnesen palatsiin. Roomassa Kristiina tutustui muun muassa kardinaaliDecio Azzolinoon, joka oli lahjakas ja vaikutusvaltainen kirkkopoliitikko. Sanotaan, että tämä oli ainoa mies, jota Kristiina koskaan todella rakasti. Tähän päivään asti säilyneissä kirjeissään Kristiina paljastaa miehelle intohimoisen rakkautensa. Azzolinosta tuli Kristiinan neuvonantaja, joka uudisti tämän hovia ja järjesteli taloutta.
Vuonna 1659 Kristiina muutti nykyisinCorsinin palatsina tunnettuunRiarion palatsiin, josta tuli hänen pysyvä asuntonsa. Sinne hän alkoi koota taidekokoelmiaan. Ruotsalaisen kirjailijanSven Stolpen mukaan Kristiina oli useiden vuosien ajan hallitseva hahmo roomalaisessa teatterielämässä sekä myös ”roomalaisen musiikkielämän keskipiste”.
Pian Kristiina alkoi matkustella uudelleen. Hän vieraili muun muassa Ranskassa ja kävi Ruotsissakin kahteen otteeseen 1660-luvulla. Viimeiset kaksikymmentä vuotta elämästään Kristiina kuitenkin vietti Roomassa. Hän kuoli kotonaan lyhyen sairauden jälkeen vuonna 1689 ja hänet haudattiin ensimmäisenä naisenaPietarinkirkkoon suurin juhlamenoin. Riarion palatsissa sijaitsee Kristiinan kuolemasta kertova kivinen muistolaatta, johon on kirjoitettu hänen kuuluisin lausahduksensa: ”Synnyin vapaana, elin vapaana ja vapaana tulen kuolemaan”.
Hjortsjö, Carl-Herman (1967).Drottning Christina – Gravöppning i Rom 1965. Corona Förlag.
Rodén, Marie-Louise (2008).Drottning Christina: en biografi. Stockholm: Prisma.ISBN 978-91-518-4903-4
Stolpe, Sven (1974).Drottning Kristina. 2, Efter tronavsägelsen. Stockholm: Bonnier.ISBN 91-0-039241-3
Stolpe, Sven (2004).Kristina – Drottning och rebell. Veritas Förlag.ISBN 9189684273
ÄValda Skrifter / René Descartes. Natur och Kultur. 1998.ISBN 91-27-07105-7Ä Wrangel, E. "Drottning Christina et Le grand Cyrus, ett kapitel ur en afhandling om Drottning Christina och den pretiösa societen".Pro Novitate. Festskrift.
Englund, Peter: Kuningatar Kristiina: Elämäkerta. ((Silvermasken: En kort biografi över drottning Kristina, 2006.) Suomentanut Rauno Ekholm) Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32390-8
Klinge, Matti: Kuningatar Kristiina: Aikansa eurooppalainen. Helsingissä: Otava, 1990. ISBN 951-1-11402-6
Stolpe, Sven:Kuningatar Kristiina : Hänen aikansa ja hänen aatemaailmansa. Tekijän luvalla lyhentäen suom. Synnöve Saraja. Porvoo; Helsinki: WS, 1967.
Mäkelä-Alitalo, Anneli; Setälä, Päivi: Kristiina (1626–1689)Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli:sv:Drottning Kristina – Tämä on osittainen käännös ruotsinkielisestä artikkelista (luettu 8.3.2016)
