Krenatööri (ransk.grenadier, kranaattimies) olijalkaväeneliittisotilas. Erityisiä krenatöörejä käytettiin Euroopassa aluksipiiritysten rynnäköissä 1600-luvulla heittämäänkranaatteja. Tähän tehtävään valittujen sotilaiden piti olla voimakkaita ja rohkeita, jotta he pystyivät suoriutumaan henkisesti ja fyysisesti vaativasta tehtävästään etulinjassa. Erillisiä krenatööriosastoja perustettiin 1600-luvun puolenvälin jälkeenRanskassa, ja pian muuallakin Euroopassa.
Krenatööreille tyypillinen, korkea hiippamainen päähine,karpuusi, oli kapea verrattuna muihin ajalle tyypillisiin päähineisiin. Leveä hattu olisi vaikeuttanut kranaatin heittoa.
Vaikka kranaattien käyttö sodankäynnissä vähenikin 1800-luvulle tultaessa, krenatööri on säilynyt nykyaikaan asti eliittijoukko-osastojen nimissä. Uuteen kukoistukseen kranaatit nousivatensimmäisen maailmansodanjuoksuhaudoissa, mutta silloin ne kuuluivat jo tavallisenkin jalkaväkimiehen aseistukseen.
Saksan asevoimissa toisessa maailmansodassa käyttöön otettu termi panssarikrenatööri (saks.Panzergrenadier) on edelleen käytössä Saksan maavoimissa, missä tämä viittaa mekanisoituun jalkaväkeen.
