Kreikka (kreik.Ελλάδα,Elláda,kath.kreik.Ελλάς,Ellás,m.kreik.Ἑλλάς,Hellas), virallisestiKreikan tasavalta taiHelleenien tasavalta[5] (kreik.Ελληνική Δημοκρατία,Ellinikí Dimokratía), on valtioEtelä-Euroopassa,Balkanin niemimaanVälimeren ympäröimässä eteläkärjessä. Maa käsittää Manner-Kreikan lisäksi myös laajansaariston. Kreikan väkiluku on noin 10,5 miljoonaa ja pinta-ala 131 957 neliökilometriä. Sen pääkaupunki ja suurin kaupunki onAteena.[1][2]
Antiikin aikana kreikkalaiset viittasivat itseensähelleeneinä. Nimi ”Kreikka” on peräisinroomalaisten käyttämästälatinankielisestä nimestäGraecia.[1] KeskiajallaBysantin valtakunnassa eli Itä-Roomassa ja vielä 1800-luvun alkuun saakka roomalaisen identiteetin omaksuneet kreikkalaiset viittasivat itseensä ”roomalaisina”. Antiikkiin palautuvat nimityksethelleenit jaHelleenien tasavalta otettiin käyttöön 1800-luvulla Kreikan itsenäistymisen, kansallisuusaatteen nousun ja kansallisen identiteetin etsimisen aikana.
Kreikka käsittääBalkanin niemimaan eteläisimmän osan. Maan rajanaapurit ovatAlbania,Pohjois-Makedonia jaBulgaria pohjoisessa sekäTurkki idässä. Manner-Kreikka muodostaa suuren niemen, joka työntyy itäiseenVälimereen. Sen länsipuolelle jää Välimeren osaJoonianmeri, itäpuolelle Manner-Kreikan ja Vähän-Aasian väliinEgeanmeri ja eteläpuolelle muu Välimeri. Manner-Kreikan eteläosassa erottuu saarenkaltainenPeloponnesoksen niemimaa, joka yhdistyy varsinaiseen Manner-Kreikkaan kapeanKorintin kannaksen välityksellä. Manner-Kreikan ja Peloponnesoksen erottavat toisistaanKorintinlahti jaSaroninlahti. Pohjois-Kreikassa mantereesta työntyy EgeanmereenChalkidikín niemimaa.Kreikan saaristo, johon kuuluu laskutavasta riippuen noin 2 000–6 000 saarta, sijaitsee pääosin Egeanmeressä (Egeanmeren saaret), mutta suuria saaria on myös Joonianmeressä (Jooniansaaret). Saaret ovat useimmiten ryhmittyneet saariryhmiksi. Egeanmeren etelälaidalla sijaitsee maan suurin saariKreeta. Sen eteläpuolella sijaitseeLibyanmeri.[1][11]
Kreikan alue sijoittuuleveydelle 34°48′03″N – 41°44′56″N japituudelle 19°22′24″E – 29°38′42″E. Maan pinta-ala on 131 957 neliökilometriä, josta maapinta-alaa on 130 647 neliökilometriä ja vesialaa 1 310 neliökilometriä. Tämä tekee Kreikasta pinta-alaltaan maailman 97. suurimman valtion.[1] Maan suurin pituus pohjois-eteläsuunnassa on 793 kilometriä ja suurin leveys itä-länsisuunnassa 992 kilometriä.[12] Kreikan maarajojen yhteispituus on noin 1 110 kilometriä. Tästä Bulgarian vastaista rajaa 472 kilometriä, Pohjois-Makedonian rajaa 234 kilometriä, Albanian rajaa on 212 kilometriä ja Turkin rajaa 192 kilometriä. Kreikan rannikon yhteispituus on mutkikkaan rantaviivan ja laajan saariston ansiosta 13 676 kilometriä, mikä on suurin rantaviivan pituus koko Euroopassa[1][6] ja 11. suurin koko maailmassa. Noin puolet rantaviivasta on saaristossa.[11]
Egeanmeren alue muodostaa oman tektonisen laattansa,Egeanmeren laatan. Se puristuuEuraasian laatan jaAfrikan laatan väliin. Tämän vuoksi Kreikka on yksi koko maailman seismisesti aktiivisimmista maista ja koko Euroopanmaanjäristysherkintä aluetta.[13] Samasta syystä Kreikan alueella on myös aktiivisia ja uinuvia sekä suuri joukko sammuneitatulivuoria. Aktiivisin tulivuoritoiminta sijoittuu Egeanmeren poikki kulkevan niin kutsutunhelleenisen kaaren alueelle. Kreikan ainoa varsinainen aktiivinen tulivuori onSantoríni. Sen kokonaisuuteen kuuluu varsinaisenSantorínin saariryhmän kalderan lisäksi joukko merenalaisia tulivuoria, kutenKoloúmpo. Jonkin verran vulkaanista toimintaa on edelleen myösMéthanalla jaNísyroksella.[14]
Kreikka on vuoristoinen maa. Vuoristo kattaa noin 80 prosenttia maan pinta-alasta, mikä tekee Kreikasta Euroopan kolmanneksi vuoristoisimman maanNorjan ja Albanian jälkeen.[15] Mantereen vuoriketjut jatkuvat meressä niemimaina ja saarijonoina. Maan keskikorkeus on 498 metriä merenpinnasta.[1] Noin 67 prosenttia pinta-alasta on yli 200 metrin korkeudella merenpinnasta ja noin 13 prosenttia yli 1 000 metrin korkeudella merenpinnasta.[12] Kreikan korkein vuori onÓlympos (2 918 m) ja merkittävin vuoristo maan pohjois-eteläsuunnassa halkaisevaPíndos-vuoristo, jossa sijaitsee muun muassa toiseksi korkein huippuSmólikas (2 637 m). Myös suuri osa Kreikan saarista on vuoria, jotka kohoavat Egean nykyisin merenalaisesta maamassasta. Saariston korkein vuori on KreetanÍda eli Psiloreítis (2 456 m).
Tasankoja, kuten rannikkotasankoa ja vuorten välisiä tasankoja, on Kreikan pinta-alasta noin 20 prosenttia.[12] Suurin tasankoalue onKeski-Makedoniassa ja koostuuThessalonikin,Giannitsán jaKaterínin tasankoalueista, yhteispinta-alaltaan noin 2 616 neliökilometriä. Suurimmat yksittäiset tasangot ovat Thessalonikin tasanko (1 840 km²), läntinenThessalian tasanko (1 267 km²), Giannitsán tasanko (1 180 km²),Sérresin tasanko (770 km²),Lárisan–Týrnavoksen tasanko (589 km²),Komotinín tasanko (510 km²) sekäDráman tasanko (432 km²).[16]
Maapinta-alasta soveltuu jonkinlaiseen maatalouteen noin 63 prosenttia. Tästä yli puolet, kokonaispinta-alasta noin 35 prosenttia, on laidunmaata. Noin 20 prosenttia maasta soveltuu viljelyskäyttöön ja vain noin 9 prosenttia pysyvään viljelyskäyttöön. Metsää pinta-alasta on noin 30 prosenttia.[1]
Kreikan joet ovat suhteellisen vähäisiä. Pisimmät joet ovatÉvros eli Maritsa jaStrymónas eli Struma, jotka saavat alkunsa Bulgariasta, sekäAxiós eli Vardar, joka saa alkunsa Pohjois-Makedoniasta. Niistä kuitenkin vain pienempi osuus virtaa Kreikan alueella. Pisin joki, joka virtaa kokonaan Kreikan alueella, onAliákmonas (297 km). Se saa alkunsa Píndos-vuoristosta, samoin kuin monet muut Manner-Kreikan joet, muun muassaPineiós,Achelóos,Thýamis eli Kalamás jaÁrachthos. Peloponnesoksen niemimaalla suurimmat joet ovatAlfeiós jaEvrótas.[17][18][19]Kreikan järviin kuuluu sekä luonnonjärviä, joista suurimmat ovatTrichonída,Vólvi,Vegorítida jaVistonída, että jokia patoamalla luotuja tekojärviä, joista suurimmat ovatKremastá,Polýfytos jaKerkíni.
Suurin osa eli 80,7 % kreikkalaisista asuukaupungeissa.[1] Maan suurimmat kaupunkialueet ovatAteenan (3 154 000 asukasta vuonna 2011) jaThessalonikin (815 000) metropolialueet.[1] Ateenan metropolialueella asuu vajaa puolet maan kaupunkiväestöstä. Muut suurimmat kaupungit koko kaupunkialueen väkiluvun mukaan laskettuna ovatPatras (214 580),Iraklion (173 450),Lárisa (163 380),Vólos (144 420),Ródos (118 623),Ioánnina (111 740),Chaniá (108 310) jaChalkída (102 420) (Katso:Luettelo Kreikan kaupungeista).Kreikan kunnat koostuvat kaupungeista, kylistä ja muista asutuksista.[20]
Kreikassa vallitseevälimerenilmasto, joskin pohjoisosan vuorilla ilmasto on melkomantereinen. Kesä on lämmin tai kuuma, ja sateeton ja lähes pilvetön kausi kestää noin kolme kuukautta. Merituulet vilvoittavat saaristossa, mutta suurkaupungeissa, kuten Ateenassa, helle voi käydä pakahduttavaksi. Sateet ajoittuvat lähinnä talveen. Lunta voidaan saada kaikkialla Kreikassa, mutta saaristossa se on harvinaista. Alavilla alueilla se ei jää maahan juuri koskaan. Kevät ja syksy ovat lyhyitä välivuodenaikoja, jolloin sää on vaihtelevaa.[21]
Kreikan sään erityispiirre on auringonpaisteen suuri määrä. Sitä saadaan talvellakin viitisen tuntia, kesällä jopa 12–14 tuntia päivässä.[21] Laajatmetsäpalot aiheuttavat lähes vuosittain ongelmia loppukesästä. Ne ovat johtaneet evakuointeihin ja joskus myös kuolemantapauksiin.[22]
Kuukausittainen keskimääräinen vuorokauden maksimi- ja minimilämpötila sekä sademäärä eri puolilla Kreikkaa[21]
Kreikassa on tavattu yli 5 500 kasvilajia ja 900 eläinlajia. Metsät kattavat noin 30 prosenttia Kreikan pinta-alasta.[1] Merkittäviin puulajeihin kuuluvatalepponmänty,tammi,pyökki jakastanja alemmilla korkeuksilla jakuusi korkeammalla vuorten rinteillä.[12] Eläinlajien joukossa on uhanalaisia lajeja, kutenvalekarettikilpikonna jamunkkihylje.[23]
Varhaisimmat merkitpaleoliittisen kauden asutuksesta Kreikassa ovat noin ajalta 200 000 eaa. pohjoisessa Kreikassa ja Thessaliassa. 7000-luvulla eaa. Pohjois-Kreikassa olineoliittisen kauden maanviljelystä.[7]
Minolainen ja mykeneläinen kulttuuri olivat koko Euroopan ensimmäisetkorkeakulttuurit. Minolainen kulttuuri tunnetaan ennen kaikkea sen Kreetalle rakentamista suurista palatsikeskuksista, kutenKnossos jaFaistos. Palatsien rakentaminen alkoi ensimmäisellä palatsikaudella noin 2000 eaa. ja kukoisti toisella palatsikaudella, joka alkoi noin 1750–1700 eaa.[7] Minolainen kulttuuri ei kuitenkaan ollutindoeurooppalainen eikä kreikankielinen.
Minolaisen kulttuurin lopulta syrjäyttänyt mykeneläinen kulttuuri sen sijaan oli Euroopan ensimmäinen kreikankielinen kulttuuri. Ensimmäiset kreikkaa puhuneet kansat saapuivat Manner-Kreikan alueelle noin 2000 eaa. Mykeneläisen kulttuurin huippukausi alkoi noin 1600 eaa., ja se valtasi minolaisen kulttuurin ydinalueet Kreetalla noin 1450 eaa. Myös mykeneläiset rakensivat palatseja, joista tunnetuimpiin kuuluvatMykene,Tiryns jaPylos Peloponnesoksella. Kulttuuri kirjoitti loppuvaiheessaan kreikkaa ja käytti tähänlineaari-B-kirjoitusta. Myöhempikreikkalainen mytologia kertoi erityisesti mykeneläisen ajan muistumista, kutenTroijan sodasta, joka on saattanut ajoittua noin ajalle 1250–1200 eaa. Mykeneläinen kulttuuri romahti noin 1200 eaa.[7]
Varhaisten kulttuurien romahtamista seurasivatKreikan pimeät vuosisadat, jotka kestivät noin 1200–800 eaa. Tuona aikana alueella tapahtui paljon kreikkalaisten kansojen kansainvaelluksia, ja Kreikka siirtyi pronssikaudeltarautakaudelle, joka alkoi noin 1000 eaa. Levottomana aikana kulttuuri taantui ja yhteisöt köyhtyivät. Noin 1000–850 eaa. kehittyiväthomeerisen ajan kuningaskunnat. Noin 900 eaa. alkoigeometrinen kausi, joka merkitsi suurta kehitystä keramiikassa ja osoittaa samalla kulttuurin ja talouden elpymistä sekä kaupankäynnin lisääntymistä. Noin 800 eaa. lähtien syntyivätpolikset eli kreikkalaisetkaupunkivaltiot, joissa kehittyi uusi ja kukoistava kulttuuri. Tämän aikakauden Kreikasta käytetään termiäantiikin Kreikka ja sen varhaisvaiheesta noin 700–500 eaa. nimitystäKreikan arkaainen kausi.[7]
Kreikkalaisista kaupunkivaltioista huomattavimpia olivatAteena jaSparta. Kaupunkivaltioita syntyi runsaasti myös nykyisen Kreikan ulkopuolelle, erityisestiVähä-Aasian länsirannikolle ja Etelä-Italiaan (Magna Graecia) sekä muuallekin Välimeren rannikoille, kreikkalaisten perustaessa siirtokuntia näille alueille.Filosofia kehittyiVähässä-AasiassaJoonian rannikon kreikkalaisissa siirtokunnissa noin 600 eaa. Ateena tunnetaan erityisestidemokratiastaan, joka kehittyi 500-luvun lopulta eaa. alkaen.[7]
400-luvun eaa. alussa kreikkalaiset kävivät niin kutsuttujapersialaissotiaPersiaa vastaan. Niissä kreikkalaiset kaupunkivaltiot pystyivät voittamaan Persian uhan ja käytännössä pelastivat orastamassa olleen länsimaisen sivistyksen. Sota muistetaan erityisestiMarathonin,Thermopylain jaSalamiin taisteluista. Sotia seurasi kreikkalaisen kulttuurin suurin kukoistuskausi,Kreikan klassinen kausi noin 480–323 eaa. Klassinen kulttuuri kukoisti erityisesti Ateenassa, minkä ilmentymänä ovat muun muassaAkropolis jaParthenon. Kaupunki saavutti joksikin aikaa kreikkalaisen maailman johtoasemanDeloksen meriliiton avulla. 400-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla käytiin kreikkalaisen maailman suuri ”sisällissota”peloponnesolaissota, jossa vastakkain olivat erityisesti Ateena ja Sparta.[7]
Kreikkalaisten keskinäiset sodat jatkuivat Ateenan, Spartan jaTheban välillä 300-luvun eaa. alkupuolella. Vuosisadan loppupuolellaMakedonian valtakunta valloitti ensin koko KreikanKhaironeian taistelun seurauksena vuonna 338 eaa. ja sittenAleksanteri Suuren johdolla kokoEtu-Aasian jaEgyptin.[7] Tämän jälkeen kreikkalainen kulttuuri levisi laajalle myös näille alueille. Aikakautta kutsutaanhellenistiseksi kaudeksi. Kreikkalaisten kaupunkivaltioiden poliittinen merkitys pieneni, mutta esimerkiksi Ateena säilyi merkittävänä oppineisuuden keskuksena.
Vuonna 168 eaa. Makedonia kärsi tappionRooman valtakunnalle. Koko Kreikasta tuli Rooman provinssi vuonna 146 eaa. roomalaisten tuhottuaKorintin. Ajanlaskun alkuun mennessä Rooma oli vallannut valtaosan koko kreikkalaisesta maailmasta.Rooman sisällissodan 43–31 eaa. ratkaisevaAktionin taistelu käytiin Kreikassa vuonna 31 eaa. Rooman valtakunta omaksui osan kreikkalaisesta kulttuurista itseensä, ja Kreikasta ja Ateenasta tuli roomalaisen yläluokan koulutuspaikka. Roomalaisen Kreikan provinssin eliAchaean keskukseksi tuli uudelleenrakennettu Korintti vuodesta 46 eaa. Monet keisarit, erityisesti keisariHadrianus, toimivat Kreikan hyväntekijöinä ja suorittivat suuria rakennusohjelmia.[7]
Kristinusko saapui Kreikkaan apostoliPaavalin lähetystyön tuloksena 49–54 jaa. Valtionuskonto siitä tuli Kreikassa samoin kuin koko valtakunnassa keisariTheodosius I:n julistuksella vuonna 381.[7]
Rooman valtakunnan hajottua kahtia vuonna 395 Kreikka jäi sen kreikankielisenä säilyneelle itäosalle, joka kehittyi keskiaikaiseksiBysantin valtakunnaksi. Valtionuskonnoksi vakiintui kristinuskon ortodoksinen muoto (Bysantin kirkko). Bysantti säilytti monin osin antiikin kreikkalais-roomalaisen perinnön yhdistyneenä kristinuskoon. Valtakunnan keskus oliKonstantinopolissa. Nykyisen Kreikan alueella merkittäviä keskuksia olivat muun muassaThessaloniki jaMystras.[7] Myös välillä taantunut Ateena kukoisti jälleen keskibysanttilaisella kaudella. Bysantin valta oli kuitenkin monissa osissa Kreikkaa aina heikko, ja maahan kohdistui bulgaarien, slaavilaisten ja muiden heimojen kansainvaelluksia, kun taas saaristo ja muut rannikkoalueet olivat alttiina merirosvojen hyökkäyksille.
Bysantin kulta-aikaa olivat noin vuodet 850–1050.Normannit valtasivat osan Kreikkaa vuosina 1081–1149.Ristiretkeläisten vallattua Konstantinopolinneljännen ristiretken seurauksena vuonna 1204 Kreikka jaettiin valloittajien, pääasiassavenetsialaisten jafrankkien kesken. Bysantti sai Konstantinopolin ja Mystraksen takaisin hallintaansa vuonna 1261, jonka jälkeen bysanttilainen kulttuuri nousi vielä viimeiseen kukoistukseensa, mutta muutoin valtakunnan entinen suuruus oli mennyttä. 1300-luvulta lähtien uudeksi uhaksi kehittyi turkkilainenOsmanien valtakunta. Osmanit valtasivat suuren osan Manner-Kreikkaa 1390–1450. Samaan aikaan Venetsia valtasi pääosan läntisestä Kreikasta ja Kreikan saaristosta ja perusti Kreikan alueelle linnoituksia taistellakseen osmaneja vastaan.[7]
Osmaniarmeija hyökkääIraklioniin. Jan Peeters, 1600-luku.
Bysantti kukistui lopullisesti vuonna 1453 turkkilaistenvallattua Konstantinopolin ja tämän jälkeen pääosan valtakunnan muista viimeisistä alueista, mukaan lukien Ateenan 1456 sekä Mystraksen 1460 ja pääosan muusta Peloponnesoksesta 1503. Näin Kreikasta tuli osa Osmanien valtakuntaa. Erityisesti Jooniansaaret ja Kreeta säilyivät kuitenkin pitkään venetsialaisten vallassa. Venetsialaiset voittivat turkkilaisetLepanton taistelussa vuonna 1571 ja estivät näiden pyrkimykset edetä pidemmälle länteen. Venetsialaiset valloittivat myös osan Peloponnesoksesta vuonna 1684, mutta turkkilaiset valtasivat alueet takaisin v. 1715.[7]
Osmanivallan aikana kreikkalaiset saivat pitää ortodoksisen uskonsa, ja kirkko toimi kreikkalaisuuden ja kreikan kielen säilyttäjänä. Kreikkalaisiin kohdistui kuitenkin suuria vero- ym. rasituksia, ja osmanien vallankäyttö oli välillä hyvin julmaa. Syrjäseuduilla osmanivalta oli heikko, ja kreikkalaiset kapinoivat usein. Tämän seurauksena he saivat myös kärsiä turkkilaisten verisistä kostoista. Osa kreikkalaisista erityisesti Vähässä-Aasiassa turkkilaistui ajan kuluessa. Varsinainen kansallisuusaate ja ajatus itsenäisyydestä alkoivat nousta Kreikassavalistuksen aikana 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. VapausliikeFilikí Etaireía perustettiin vuonna 1814.[7]
Patraksen arkkipiispaGermanos nostaa Kreikan itsenäisyystaistelun lipun 25. maaliskuuta 1821.Theódoros Vryzákis, 1865.
Kreikan osmanivaltaa vastaan suunnatun kansannousun alkamispäivänä pidetään virallisesti 25. maaliskuuta 1821. Siitä sai alkunsaKreikan vapaussota. Varsinainen itsenäisyysjulistus annettiinNéa Epídavroksessa uutenavuotena 1822. Monet kreikkalaiset antoivat henkensä vapauden puolesta, sillä vapaussota kesti aina vuoteen 1829 saakka. Sotaan liittyi myös moniafilhelleenejä eri puolilta Eurooppaa. Kreikan itsenäisyys tunnustettiin Lontoon protokollassa 3. helmikuuta 1830. Tuolloin tunnustajina olivatIso-Britannia,Ranska jaVenäjä.
Itsenäistyneen Kreikan pääkaupunki oli aluksiAíginassa vuosina 1828–1829, sittenNáfpliossa vuosina 1830–1834 ja vuodesta 1834 Ateenassa. Kreikka oli aluksi tasavalta (nk.Kreikan ensimmäinen tasavalta).Ioánnis Kapodístriaksesta tuli Kreikan ensimmäinenpresidentti vuonna 1828, mutta hänet murhattiin vuonna 1831. Vuonna 1832 Kreikasta tuliKreikan kuningaskunta. Maan ensimmäinen kuningas oli baijerilainenOtto vuodesta 1832. Hän joutui maanpakoon vallankumouksen seurauksena vuonna 1862. Ottoa seurasi kuninkaana tanskalainenYrjö I, joka oli vallassa vuosina 1863–1913.[7]
Kreikan valtion alue oli aluksi huomattavasti nykyistä pienempi. Siihen kuuluivat alun perinKeski-Kreikka jaPeloponnesos sekäArgo-Saroniset jaKykladien saaret. Vuonna 1864 Iso-Britannia luovutti hallussaan pitämänsäJooniansaaret Kreikalle. Vuonna 1881 Kreikka sai pääosanThessaliasta sekä osanEpeiroksesta. Vuosina 1912–1913 käytiinensimmäinen jatoinen Balkanin sota, joiden tuloksena Kreikkaan liitettiin siihen saakka Osmanien valtakuntaan kuuluneetEtelä-Makedonia jaPohjoisen Egean saaret, loput Thessaliasta ja Epeiroksesta sekäKreeta, joka oli julistautunut itsenäiseksi jo 1898 ja ilmoittanut Kreikkaan liittymisestä 1908. Näiden aluelaajennusten jälkeenkin kreikkalaisia asui paljon myös maan ulkopuolella, erityisestiSmyrnan (nykyisen İzmirin) seudulla Vähässä-Aasiassa.
Kreikan alueellinen laajeneminen vuosina 1832–1947.
Vuonna 1896 Kreikassa järjestettiinensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset. Kuningas Yrjö I salamurhattiin vuonna 1913. Valtaan nousi tuliKonstantin I. Hän luopui kruunusta vuonna 1917. Uudeksi kuninkaaksi tuli hänen poikansaAleksanteri, joka kuoli 1920. Konstantin I palasi valtaan, mutta luopui uudelleen vallasta vuonna 1922. Tämän jälkeen kuninkaaksi tuliYrjö II.
Kreikka liittyiensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1917.[7] Sodan aikoihin ja sen jälkeen vaadittiin yleisesti Vähän-Aasian kreikkalaisalueiden liittämistä Kreikkaan (Megáli idéa).Sèvresin rauhansopimuksen jälkeen alueet olivatkin muutaman vuoden ajan Kreikan hallinnassa, mutta Turkki ei sopimusta allekirjoittanut. Niinpä Kreikka joutuivuosina 1919–1922 sotaan Turkkia vastaan. Kreikkalaisten pyrkimyksenä oli vallata jopa Konstantinopoli takaisin.[7] Turkissa tämä sota tunnetaanTurkin itsenäisyyssotana. Sota johti Kreikan tappioon, mikä tunnetaan niin kutsuttuna Vähän-Aasian katastrofina. Katastrofi huipentui kreikkalaisenSmyrnan polttamiseen vuonna 1922. Sodan jälkeen tehtyLausannen sopimus merkitsi Kreikan luopumista väliaikaisesti saamistaan alueista sekä pakollistaväestönvaihtoa maiden välillä. Noin kaksi miljoonaa Turkin puolelle jäänyttä kreikkalaista ja Kreikan puolelle jäänyttä turkkilaista joutui muuttamaan kodeistaan naapurimaahan. Seurauksena nykyisen Kreikan alueelle muutti kerralla suuri määrä ihmisiä, mikä johti suurten kaupunkien hallitsemattoman nopeaan kasvuun sekä yhteiskunnallisiin levottomuuksiin. Väestönvaihto tehtiin ennen kaikkea uskonnon, ei kielen perusteella.
1900-luvun alkupuolen merkittävimpiä poliitikkoja oli moninkertainen pääministeriElefthérios Venizélos. Kuningas Yrjö II syrjäytettiin vuonna 1923. Vuonna 1924 Kreikasta tuli tasavalta (nk.Kreikan toinen tasavalta). Monarkia palautettiin vuonna 1935, ja Yrjö II palasi takaisin valtaan. Samaan aikaan maan sotilasdiktaattorina toimiIoánnis Metaxás 1936–1941.Toisen maailmansodan alettua vuonna 1939 Kreikka julistautui puolueettomaksi. Vuonna 1940 Kreikka joutui kuitenkin sotaan maahan hyökännyttäItaliaa vastaan ja tämän jälkeen vuonna 1941Saksan miehittämäksi. Toisen maailmansodan suuria taisteluita Kreikassa olivat muun muassaKreetan taistelu vuonna 1941 sekäDodekanesian valtaus vuonna 1943. Miehityksen seurauksena yli 100 000 ihmistä kuoli nälkään. Lisäksi miehitysaikana yli 50 000juutalaista vietiin KreikastaAuschwitzin keskitysleiriin, jaThessalonikissa asuneista yli 50 000 juutalaisesta valtaosa surmattiin keskitysleireissä tai kaupungin urheilustadionilla.[27]
Sodan jälkeen Kreikka oliYhdistyneiden kansakuntien perustajajäsen vuonna 1945. Vuosina 1946–1949 Kreikassa käytiinNeuvostoliiton tukemien kommunistien jaYhdysvaltain tukemien antikommunistien välinensisällissota, joka päättyi kommunismin vastustajien voittoon. Tämä johti vuosikymmeniä kestäneeseen jakoon, jossa vasemmistolaiset ja oikeistolaiset kyräilivät toisiaan. Vuonna 1947 valtaan nousi kuningasPaul I. Samana vuonna Kreikkaan liitettiin viimeisenä alueliitoksena Italian vallassa vuodesta 1912 olleetDodekanesian saaret. Vuonna 1952 Kreikka liittyi puolustusliittoNatoon.
Kreikan viimeisenä kuninkaana toimiKonstantin II, virallisesti vuosina 1964–1973. Vuonna 1967 oikeistolainensotilasjuntta kuitenkin syrjäytti kuninkaan ja demokraattisesti valitun hallituksen ja kaappasi vallan. Juntan johtajana toimiGeórgios Papadópoulos. Vuonna 1974 Kreikan jaTurkin suhteet tulehtuivatKyproksen tilanteen ja erityisesti Turkin suorittamanKyproksen miehityksen vuoksi. Juntta kaatui samana vuonna. Tämän jälkeen järjestettiin kansanäänestys, jonka perusteella monarkia lakkautettiin. Kreikasta tuli jälleen tasavalta (nk.Kreikan kolmas tasavalta) vuonna 1975.
Sotilasjuntan kaatumisen jälkeen Kreikka on kehittynyt normaaliksi länsimaiseksi demokratiaksi. 1970-luvulta aina 2010-luvulle saakka vallassa vuorottelivat sosiaalidemokraattienPasok ja oikeistonUusi demokratia. Juntan jälkeisen ajan merkittäviä poliitikkoja olivat erityisestiKonstantínos Karamanlís jaAndréas Papandréou.[7] Vuonna 1974 Kreikka vetäytyi Naton komentorakenteista protestinaKyproksen miehitystä vastaan, mutta liittyi uudelleen vuonna 1980. Vuonna 1981 Kreikasta tuliEEC:n jäsen.[22] Maa hyötyi jäsenyydestä ja sen mukanaan tuomista tuista suuresti, ja se on nykyaikaistanut yhteiskuntaansa ja talouttaan nopeasti.
Vuonna 2001 Kreikka liittyieurojärjestelmään. Vuonna 2004 maassa järjestettiinkesäolympialaiset, joiden edellä maassa oli suuria velkarahalla toteutettuja rakennusohjelmia.[28] Vuoden 2009 loppupuolellaKreikan talous luisui vakavaanvelkakriisiin. Lokakuun 2009 ennenaikaisten vaalien jälkeen pääministeriksi tuliPasok-puolueenGeórgios Papandréou. Vuodesta 2010 lähtieneuroalueen valtiot jaIMF ovat myöntäneet Kreikalle uutta lainaa useina tukipaketteina velkakriisin hoitamiseksi. Lainojen vastineeksi Kreikan on ollut pakko myöntyä laajoihin säästöihin ja talouden uudistuksiin. Papandréou erosi marraskuussa 2011 maan ajauduttua velkakriisissään umpikujaan ja muodostettiinLoukás Papadímoksen johtama kokoomushallitus. Vuonna 2012 valta siirtyiAntónis Samarásin hallitukselle. Vuonna 2015 vaalit voitti vasemmistolainenSyriza, mistä lähtien maata johtivatAléxis Tsíprasin hallitukset vuoteen 2019.
Uusi demokratia palasi valtaan vuonna 2019, minkä jälkeen pääministerinä toimi vuoteen 2023 saakkaKyriákos Mitsotákis.[29] Tammikuussa 2020 Kreikan parlamentti valitsi presidentiksiKaterína Sakellaropoúloun, joka on Kreikan historian ensimmäinen naispresidentti.[30] Toukokuussa 2023 virkaatekeväksi pääministeriksi tuliIoánnis Sarmás.[31] Mitsotákis palasi pääministeriksi kesäkuussa 2023.[32] Helmikuussa 2025 parlamentti valitsi presidentiksiKonstantínos Tasoúlasin.[33]
Kreikan politiikkaa hallitsivat vuoteen 2015 saakka poliittiset dynastiat. Vallassa vaihtelivat käytännössä vuorotellen oikeiston Uusi demokratia ja vasemmistonPasok. Näiden puolueiden mahtisukuja olivatPapandréout,Karamanlísit jaMitsotákisit. Vuonna2015 tammikuun parlamenttivaaleissa valtaan nousi vakiintuneen järjestelmän ulkopuoleltaSyriza jaAléxis Tsípras. Uuden demokratian voittoheinäkuun 2019 parlamenttivaaleissa merkitsi paluuta poliittisten dynastioiden aikaan, sillä Tsíprasin tilalle pääministeriksi nousseen Kyriákos Mitsotákisin isäKonstantínos Mitsotákis oli myös ollut Uuden demokratian pääministeri. Uuden pääministerin sisarNtóra Bakogiánni puolestaan toimi aiemmin Ateenan kaupunginjohtajana.[35]
Äänestysaktiivisuus vaaleissa on ollut noin 64 %.[36] Kreikkalaiset luottavat poliitikkoihin melko vähän johtuen maan poliittisen historian epävakaudesta. Merkittävämpiä ovat henkilökohtaiset ja viralliset suhteet.[37] Perinteistä järjestelmää voidaan kuvataklientelismiksi eli vastavuoroisiin palveluksiin perustuvaksi.[38]
Kreikan asevoimat muodostuvatmaavoimista (Ellinikós Stratós, ES),merivoimista (Ellinikó Polemikó Naftikó, EPN) jailmavoimista (Ellinikí Polimikí Aeroporía, EPA). Kaikki 19–45-vuotiaat miehet ovat asevelvollisia. Miesten varusmiespalvelus kestää vuoden, naiset voivat hakeutua palvelukseen vapaaehtoisina. Vuonna 2023 maa käytti noin 3,1 prosenttia bruttokansantuotteestaan sotilasmenoihin.[1]
Kreikka on ollut puolustusliittoNaton jäsen vuodesta 1952. Maa on osallistunut muun muassa Naton rauhanturvaoperaatioihinAfganistanissa jaKosovossa sekä merirosvouksen torjuntaan Afrikan sarven lähivesillä.[41]
Kreikan ulkopolitiikkaa on jo vuosien ajan leimannut kysymysKyproksesta sekä suhteetTurkkiin. Turkin kanssa maalla on ollut kiistaa paitsi Kyproksesta myös rajakiistoja ja jopa ajoittaisia yhteenottoja erityisesti Egeanmeren alueella Turkin rannikolla sijaitsevilla pienillä Kreikan saarilla. Kreikalla oli pitkäkestoinen kiista myös pohjoisen naapurinsaMakedonian tasavallan nimestä vuodesta 1992 alkaen, sillä Kreikka halusi Makedonian nimen viittaavan ainoastaankreikkalaiseen Makedoniaan.[42] Samalla Kreikka vastusti naapurinsa EU- ja Nato-jäsenyyksiä. Kreikassa Makedonian tasavaltaan on viitattu sen pääkaupungin mukaan nimelläSkópia (Skopje). Kiista sovittiin vuonna 2018, kun Makedonian tasavallan nimi päätettiin muuttaaPohjois-Makedoniaksi.[43][44]
Kreikan talous onmarkkinatalous, jossajulkisella sektorilla on kuitenkin aina ollut vahva rooli. Vuonna 2023 arvioitubruttokansantuote oli 384 miljardia USD. BKT asukasta kohden oli noin 36 900 USD, joka oli pienineuroalueen maiden lukema. BKT:n todellinen kasvu vuonna 2021 oli 8,4 %, v. 2022 5,7 % ja v. 2023 2,3 %. Palveluiden osuus BKT:sta on noin 69 %, teollisuuden 15 % ja maatalouden 3 %. Julkisen sektorin osuus BKT:sta on noin 19 %. Vuotuinen inflaatio vuonna 2024 oli noin 2,7 %.[1]
Kreikan talous perustuu suuryrityksiin ja toisaalta laajaan, usein perheomisteiseen yksityisyritteliäisyyteen. Työvoiman suuruus oli vuonna 2024 noin 4 582 000 henkeä. Kreikan tärkeimmät vientituotteet ovat petrokemian tuotteet, lääkkeet, alumiini, oliiviöljy ja tupakka. Tärkeimmät tuontitavarat Kreikkaan ovat polttoaineet, kulkuvälineet ja lääkkeet.[1] Kauppa on vahvasti alijäämäinen, koska monet tuotteet täytyy tuoda ulkomailta, ja ulkomaisia tuotteita myös arvostetaan usein enemmän kuin kotimaisia.[37]
Kreikan valuutta oneuro, ja sitä edelsidrakma. Kreikka hyväksyttiin eurojärjestelmään vuonna 2001, ja euro tuli käyttöön käteisenä rahana vuoden 2002 alusta.[45]
Kreikan talous on ollut pitkään alijäämäinen. Julkista velkaa on otettu vuosia ulkomailta erilaisiin rakennusohjelmiin sekä julkisen sektorin palkkojen nostamiseen. Eurojäsenyys helpotti lainan saamista. Vuoden 2009 loppupuolella Kreikan talous luisui akuuttiinvelkakriisiin, kun lainan saaminen vaikeutui vuonna 2008 alkaneen maailmanlaajuisen talouskriisin seurauksena.[28][46]EU:n komissio selvitti myöhemmin, että Kreikka oli kaunistellut tilastojaan päästäkseen euroon mukaan. Valtiontalous oli ollut velkainen jo vuosia ennen finanssikriisin kärjistymistä, ja julkisen sektorin alijäämä oli sallittua kolmea prosenttia suurempi.[47][48]
Keväällä 2010 muut EU-maat ja IMF päättivät lainata rahaa Kreikan pelastamiseksi.[49] Tukea saadakseen Kreikka suostui leikkaamaan valtion menoja rajusti. Kreikka on muun muassa alentanut tai jäädyttänyt julkisen sektorin palkkoja, nostanut eläkeikää, korottanut veroja ja yksityistänyt valtion omaisuutta.
Maan velkakriisi on ollut tämän jälkeen sitkeä. BKT putosi vuosina 2010–2015 noin 25 %.[28] Vuonna 2015 Kreikan 25 %:n työttömyys oli Euroopan pahin, mutta se alentui 10 prosenttiin vuoteen 2024 mennessä. Nuorisosta työttömänä oli peräti 52,4 %, mutta lukema v. 2024 kohtuullistui 24,7 %:iin.[1] Vuoteen 2015 mennessä Kreikan velka oli noussut 320 miljardiin euroon ja maata oli tuettu 240 miljardilla.[28] Vuosina 2015–2016 usko Kreikan talouden toipumiseen alkoi kasvaa.Standard and Poor’sin mukaan Kreikan talous on osoittautunut arvioitua kestävämmäksi. Kreikan ei enää uskota jättävän velkaansa maksamatta.[50] Velan osuus BKT:sta on kuitenkin pysynyt Euroopan suurimpana ja maailman toiseksi suurimpana, 191 % vuonna 2023.[51]
Palvelusektorilta Kreikan suurimpiin yrityksiin kuuluu erityisesti pankkeja. Niistä suurimmat ovatKreikan pankki,Ethnikí Trápeza (Kreikan kansallispankki),Alpha Bank,Eurobank Ergasias jaTrápeza Peiraiós (Pireuksen pankki).[52] Muita suuria yrityksiä ovat muun muassa lentoyhtiöAegean Airlines, veikkausyhtiöOPAP sekä teleyhtiöOTE.[53] Kreikka on vanhastaan tunnettu merenkulkuvaltio ja sen kauppalaivasto, 860 alusta, on maailman 12. suurin.[1][54]
Matkailu on nykyään huomattava tulonlähde Kreikalle. Vuonna 2015 sen osuus BKT:sta oli noin 18 %.[1] Turismi on kasvanut voimakkaasti. Vuonna 1988 maassa kävi noin 8 miljoonaa turistia,[7] vuonna 1995 noin 10 miljoonaa turistia ja vuonna 2014 noin 22 miljoonaa turistia.[55] Kreikka jaKreikan saaristo ovat yksi maailman suosituimmista matkakohteista.
Kreikan tärkeimpiä teollisuustuotteita ovat muun muassa petrokemian tuotteet, kemikaalit, metallituotteet, kaivostuotteet, tekstiilit, elintarvikkeet ja juomat sekä tupakka.[1] Näiden jalostusaste on tyypillisesti varsin alhainen.[47] Teollisuuden kehitystä haittaa raaka-aineiden ja energian puute.
Kreikan sähkönkulutus oli vuonna 2023 noin 46,9 miljardia kWh. Energiatarpeesta katettiin 46,9 %fossiilisilla polttoaineilla, pääosaöljyllä,maakaasulla sekäruskohiilellä.Uusiutuvien energialähteiden osuus oli noin 51,2 %. Sähköä tuotetaan muun massa lukuisten tekojärvien vesivoimapadoilla sekä aurinkopaneeleilla. Tuulivoiman osuus kokonaistuotannosta oli 23,3 %, aurinkovoiman 17,5 %, vesivoiman 9,8 % ja muiden uusiutuvien energianlähteiden osuus 0,6 %. Kreikka ei käytäydinvoimaa.[1]
Kreikka on monin osin edelleen maatalousmaa huolimatta maan vuoristoisesta luonteesta, kesien kuivuudesta ja eroosion voimakkuudesta. Maataloustuotteina Kreikka tuottaa viljaa, hedelmiä, vihanneksia, maitotuotteita sekä teollisuudelle tupakkaa, puuvillaa, sokerijuurikkaita ja viinirypäleitä. Maatalouden päävientituotteita ovat muun muassaoliiviöljy,oliivit javiini. Kreikka on maailman kolmanneksi suurin oliiviöljyn tuottaja. Maataloustuotteiden jalostus lasketaan teollisuuden tilastoihin, ja elintarviketeollisuus on maan merkittävimpiä teollisuudenaloja.
Suurin osa Kreikasta on niittyä ja karua vuoristolaidunta, joka soveltuu vain lampaiden ja vuohien pitoon. Viljelysmaa on sijoittunut alangoille, kukkuloille ja vuorten alemmille rinteille. Koska keinokasteluun sijoitetut varat ovat vähäisiä, on viljelysmaat sijoitettu usein alueille, jossa sademäärät ovat runsaammat muuhun maahan verrattuna. Sen lisäksi että oliivit ovat tärkeitä vientituotteita, myös oliiviöljyn kotimainen kysyntä on merkittävää.[56] Metsätaloutta Kreikassa on hyvin vähän. Kreikassa viljellään myös tupakkaa, vaikka sitä ei juurikaan lähde ulkomaan vientiin.
Kreikassa on 45 suurempaalentokenttää, joista 15 on kansainvälisiä lentoasemia, 26 kansallisia lentoasemia ja neljä kunnallisia lentoasemia.[57] Vilkkaimmat lentoasemat ovatAteenan kansainvälinen lentoasema,Iraklionin kansainvälinen lentoasema sekäThessalonikin kansainvälinen lentoasema. Ateenan kenttää käytti vuonna 2016 noin 20 miljoonaa matkustajaa.[58] Erityisesti saariston kansainvälisille lentoasemille tehdään paljon turistilentoja ulkomailta. Tilauslennoissa vilkkain on Iraklionin lentoasema noin 4 miljoonalla vuotuisella matkustajalla.[59] Kreikan suurin lentoyhtiö onAegean Airlines.
Kreikassa on yhteensä 116 960 km maantietä, josta päällystettyä tietä on 41 357 km ja moottoritietä 1 091 km.[1] Merkittävimmät valtatiet ovat Ateenasta Pohjois-Kreikkaan ja Pohjois-Makedonian rajalle kulkevaA1 sekä Pohjois-Kreikassa länsirannikolta Turkin rajalle kulkevaA2 eli Egnatían valtatie. Pitkänmatkan linja-autoliikenteessä toimii paikallisten linja-autoyhtiöiden yhteenliittymäKTEL. Rautateitä maassa on 2 548 km, josta 1 565 km on standardilevyistä ja 764 km sähköistettyä rataa.[1] Rautatieliikennettä hoitaa valtion rautatieyhtiöOrganismós Sidirodrómon Elládos (OSE). Ateenan metropolialueen joukkoliikenteen runkona toimiiAteenan metro.
Kreikkalainen vanhempi nainen.Kreikkalainen ortodoksipappi.
Vuoden 2021 virallisessa väestönlaskennassa Kreikassa oli 10 482 487 asukasta.[2] Edellisessä virallisessa väestönlaskennassa vuonna 2011 väkiluku oli 10 815 197.[20] Syntyvyys on alhainen, vaikka maan kulttuuri onkin lapsirakas.[37] Vuosittainen väestönkasvu oli vuonna 2024 noin –0,35 %.[1] Väestötiheys on 81 asukasta/km². Kaupungeissa asuu 80,7 % väestöstä.[1]
Kreikka on hyvin homogeeninen valtio ja enemmistö sen asukkaista pitää itseään etnisinäkreikkalaisina. Virallisten lukujen mukaan vain yksi prosentti asukkaista puhuu äidinkielenään muuta kuinkreikkaa.[1] Maassa on kuitenkin pieniä määriäturkkilaisia,slaaveja,albaaneja,pomakkeja,romaneja javalakeja. Etnisyyttä ei kuitenkaan tilastoida. Kreikassa asuvista 91,6 % on Kreikan kansalaisia ja 8,4 % muiden maiden kansalaisia.[1] Suurin osa maan vähemmistöistä elää Pohjois-Kreikan alueella lähellä naapurimaiden rajoja. Albaaneista suurin osa oleskelee maan suurimmissa kaupungeissa laittomasti (arvioitu määrä noin 300 000), mutta Pohjois-Kreikassa asuu myös albaniaa äidinkielenään puhuvia yhteisöjä, jotka ovat ortodokseja ja Kreikan kansalaisia. Erityisesti Kreikan suurissa kaupungeissa on myös suuri määrä paperittomia maahanmuuttajia muun muassa Lähi-idästä ja Afrikasta.
Kreikankansalaisuuden saanti syntymässä vaatii vähintään toisen vanhemman kansalaisuutta. Pelkkä Kreikassa syntyminen ei riitä kansalaisuuden saamiseen. Maahanmuuttajan tulee asua maassa vähintään kymmenen vuotta ennen kuin kansalaisuutta voi hakea. Kreikka hyväksyykaksoiskansalaisuuden.[1]
Noin 68 % 25–64-vuotiaista on suorittanut ylemmän toisen asteen koulutuksen, mikä on OECD:n keskiarvon (76 %) alapuolella.[36] Vuonna 2018 lukutaitoisia oli yli 15-vuotiaista 97,9 %, naisista 97,4 % ja miehistä 98,5 %. Kreikan koulutusmenot olivat vuonna 2020 4,4 % BKT:sta.[1]
Sekä kreikkalaisten naisten että varsinkin miestenelinajanodote on selvästi yli Euroopan keskitason. Väestön keskimääräinen elinikä vuonna 2024 oli 81,9 vuotta, naisilla 84,6 ja miehillä 79,4 vuotta. Väestön keskimääräinen ikä on 46,5 vuotta, naisilla 48,3 ja miehillä 44,6 vuotta. Syntyvyys on 7,4 tuhatta henkeä kohden vuodessa ja 1,41 lasta naista kohden. Ensisynnyttäjien keskimääräinen ikä on 30,7 vuotta.[1]
Kuolleisuus on 12 tuhatta asukasta kohden vuodessa.[1] Yleisimmät kuolinsyyt vuonna 2002 olivat aivo- ja sydäninfarktit.[63]Välimeren ruokavalio, johon kuuluvat muun muassa pähkinät ja oliiviöljy yhdistettynä runsaaseen kalan ja vihannesten syömiseen on todettu kokonaisuutena terveelliseksi, mutta siitä ei ole voitu osoittaa yksittäistä sairauksia torjuvaa osaa.[64] Kaupungistuminen on kuitenkin muuttanut ruokailutapoja, ja ylipaino on kasvava ongelma.[65] Lapsikuolleisuus on 3,4 tuhatta syntynyttä kohden.[1]
Kreikan terveydenhuollon menot olivat vuonna 2021 9,2 % BKT:sta.[1]
Kreikan kulttuuri on kehittynyt tuhansien vuosien aikana. Se sai alkunsa jo pronssikaudelta sekä antiikin Kreikanarkaaiselta ajalta. Myöhemmin se vaikutti suurestiRooman,Bysantin jaOsmanien valtakuntien kulttuuriin.
Bysanttilainen kulttuuri (n.400–1453) tarkoittaaBysantin valtakunnassa eli Itä-Roomassa kukoistanutta keskiaikaista kulttuuria. Siinä hellenistiset ja itämaiset ainekset yhtyivät valtauskonnoksi nousseeseen kristinuskoon. Tuon ajan rakennustaiteen suurimmat monumentit, kutenHagia Sofia, ovat Kreikan nykyrajojen ulkopuolella, mutta myös Kreikan alueella on säilynyt bysanttilaisia kirkkoja ja luostareita seinämaalauksineen ja mosaiikkeineen. Bysantin kulttuuriperintö elääkin edelleen ennen kaikkea ortodoksisen kirkon liturgisessa elämässä ja maan lukuisissa luostareissa.
Kreikka on hyvin konservatiivinen maa, ja perinteitä kunnioitetaan ja ylläpidetään vahvasti. Vaikka suuri osa kreikkalaisista asuu suurissa kaupungeissa, monilla on juuret ja läheiset yhteydet ”aitoon Kreikkaan” maaseudun ja saariston pienissä kylissä. Joskus sanotaan, että kreikkalaiseen perinteiseen elämänmenoon kuuluu ”katsella, kun maailma menee menojaan”, ja maa muuttuu monissa asioissa hitaasti.[66] Kulttuuri on perhekeskeinen. Kirkon asema on edelleen vahva, ja kysymys ”oletko ortodoksi?” on lähes synonyymi kysymyksen ”oletko kreikkalainen?” kanssa.[37]
Kreikka tunnetaan muun muassa kansantansseistaan ja musiikistaan sekä perinteisistä kansallispuvuista.Kreikkalainen keittiö on maantieteellisistä ja historiallisista syistä tyypillisenvälimerellinen. Se käyttää perinteisesti alueen raaka-aineita: tuoreita yrttejä, oliiviöljyä, tomaatteja ja sitruunoita sekä kalaa.Kreikkalainen salaatti,horiatiki, sisältää kasvisten lisäksifetaa. Keskeinen yhteisöllinen paikka on miehille lähikahvila (kafeneío) ja naisille kirkko.[37]
Suurin juhla Kreikassa on jokakeväinenpääsiäinen (Páscha), joka ajoittuu ortodoksisen kalenterin mukaisesti.Suuri viikko (Megáli Evdomáda) huipentuu pääsiäisyönliturgiaan, jolloin tervehditäänChristós anésti! (”Kristus nousi kuolleista!”). Toiseksi merkittävä uskonnollinen juhlapäivä Kreikassa onNeitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen (Koímisis tis Theotókou) päivä 15. elokuuta. Kumpaankin juhlaan kuuluu sukulaisten tapaaminen.Kreikan itsenäisyyspäivä on 25. maaliskuuta, jolloin muistetaan Kreikan vapaussodan vuonna 1821 aloittanutta kansannousua. Sama päivä on myösMarian ilmestyspäivä (Evangelismós).[67]
Muita merkittäviä uskonnollisia juhlia ovatlaskiaisen karnevaalisunnuntai (Apokriés) japaaston alun puhdas maanantai (Katharí Deftéra),Kristuksen taivaaseenastumisen päivä (Análipsi),helluntai (Pentikostí), Neitsyt Marian syntymäpäivä (Génnisis tis Theotókou) 8. syyskuuta,joulu (Christoúgenna) 25. joulukuuta sekäJumalansynnyttäjän juhla (Sýnaxis tis Theotókou) 26. joulukuuta. Joululahjat annetaanuutena vuotena, ja ne tuojoulupukin eliPyhän Nikolaoksen sijastaPyhä Basileios (Ágios Vasíleios), jota juhlitaan juuri 1. tammikuuta. Kirkonpyhille omistettuina päivinä juhlivat erityisesti näille omistetut kirkot, luostarit ja paikkakunnat. Nämä ovat suuria kyläjuhlia (panigýri), joihin kuuluu ulkoilmaillallisia sekä kansanlauluja- ja tansseja. Nämä päivät ovat samalla kyseisten pyhien mukaan nimettyjen ihmistennimipäiviä, joita juhlitaan enemmän kuin syntymäpäiviä. Merkittäviä tällaisia päiviä ovat nimien yleisyyden vuoksi paitsi Marian ilmestyspäivä, jolloin juhlivat nimet María, Déspoina, Panagióta ja Panagiótis, myös muun muassa 23. huhtikuuta (Geórgios), 21. toukokuuta (Konstantínos ja Eléni), 30. kesäkuuta (Ágioi Apóstoloi eli kaikki apostolit), 26. lokakuuta (Dimítrios), 8. marraskuuta (Michaíl ja Gavriíl) sekä 6. joulukuuta (Nikólaos).[67]
Merkittävä yleiskreikkalainen juhla- ja pyhiinvaelluspaikka Maria-juhlien yhteydessä 25. maaliskuuta ja 15. elokuuta onTínoksenPanagía Evangelístrian kirkko. Muita merkittäviä pyhiinvaelluskohteita Kreikassa ovatPátmoksenJohannes Teologin luostari sekäAthosvuori. Athokselle on kuitenkin pääsy vain miehillä.Vappuna eli 1. toukokuuta (Protomagiá) juhlitaan kevättä ja työläisiä. 28. lokakuuta vietetään isänmaallistaÓchi-päivää.[67]
Kreikan käytetyin uutismedia on televisio. Vuonna 2009 se oli pääasiallinen uutiskanava 78 prosentille kreikkalaisista. Televisio oli aiemmin valtion monopoli, mutta 1980-luvun loppupuolen jälkeen kaupalliset asemat ovat vieneet suurimman markkinaosuuden. Maassa on noin 150 yksityistä televisiokanavaa, joista kymmenkunta toimii maanlaajuisesti. Radiotoiminnan sääntely on vähäistä, ja radioasemia on noin 1 500. Kreikan yleisradioyhtiö onEllinikí Radiofonía Tileórasi (ERT), jolla on useita televisio- ja radiokanavia. Muita merkittäviä televisioyhtiöitä ja -kanavia ovat muun muassaAlpha TV,ANT1,Mega Channel,Skaï jaStar Channel.
Kreikassa ilmestyy suuri määrä sekä maanlaajuisia että paikallisia sanomalehtiä. Suuria päivittäin ilmestyviä sanomalehtiä ovat muun muassaEleftherotypía,I Kathimeriní jaTa Néa. Internetkäyttäjiä oli vuonna 2015 noin 67 % väestöstä.[1][72]
Kreikassa järjestetään vuosittainrallin MM-sarjaan kuuluvaAkropolis-ralli, joka on yli 50 vuotta vanha ja olosuhteidensa vuoksi yksi maailman rankimpia autokilpailuja.[76]
↑abcdefghijklmnopqrstu”The History of Greece”, The Greek Islands, s. 27–45. (Eyewitness Travel) London, New York, Melbourne, Munich and Delhi: DK, 2013. ISBN 978-1-40938-631-5
↑abcdDill, William A.: Inland Fisheries of Europe, s. 80–87. (European Inland Fisheries Advisor and Commission Technical Papers 52, ISSN 0532-940X) Food and Agriculture Organization of the United Nations, 1993. ISBN 9251033587Teoksen verkkoversio.
↑abGreeceOECS Better Life Index. Viitattu 17.10.2016.
↑abcde”A Portrait of the Greek Islands”, The Greek Islands, s. 17–21. (Eyewitness Travel) London, New York, Melbourne, Munich and Delhi: DK, 2013. ISBN 978-1-40938-631-5
↑Mäkelä, Pekka et al. (toim.): ”Kreikka”, Suuri maailmantieto, s. 348–351. Helsinki: Valitut Palat, 1989. ISBN 951-9079-92-0
↑abc”The Greek Islands through the Year”, The Greek Islands, s. 46–50. (Eyewitness Travel) London, New York, Melbourne, Munich and Delhi: DK, 2013. ISBN 978-1-40938-631-5
