Suuri määrä kreikan sanoja ja ilmaisuja on selvinnyt muuttumattomana läpi vuosisatojen ja niitä on päätynyt lainasanoina muihin kieliin, kutenlatinaan,saksaan,ranskaan jaenglantiin.
Niiden piirteiden muodostuminen, jotka erottavat kreikan kielen indoeurooppalaisesta kantakielestä sekä muista indoeurooppalaisista kielistä, mutta jotka ovat yhteisiä kaikille muinaiskreikan murteille ennen niiden erkaantumista.[5][6]
Kreikan murteiden eriytyminen, toisaalta joidenkin kaikille murteille yhteisten piirteiden muodostuminen. Vahvat murre-erot, josta syystä ”kreikan kieli” on käsitteenä varsin abstrakti; kieli oli murteiden kokoelma.[5]
Kreikan kielen varhaisin tunnistettavissa oleva muoto elialkukreikka erkaantuiindoeurooppalaisesta kantakielestä 2000-luvulla eaa.[5] Kreikan kielen dokumentoitu historia alkaa puolestaanmykeneläisestä kreikasta vuoden 1400 eaa. paikkeilla. Kreikan kielen kirjoitettu historia ulottuukin kauemmaksi kuin minkään muun nykyisin puhutun kielen, lukuun ottamatta mahdollisestikiinaa, jonka tuonaikaista ääntämystä ei kuitenkaan tunneta.[7] Vanhimmat tunnetut kreikankieliset dokumentit ovatmykeneläisen kulttuurinlineaari-B-tavukirjoitustekstejä, joita on löydetty muun muassaMykenestä jaKnossoksesta. Niissä käytetyn kirjoitusjärjestelmän onnistui selvittämäänMichael Ventris 1950-luvulla. Mykeneläisen kulttuurin tuhouduttua alkoivatKreikan pimeät vuosisadat, jolloin kreikkaa ei tiettävästi kirjoitettu.[8]
KunOsmanien valtakunta keskiajan lopulla valloitti Kreikan, kreikan kielen käyttö kirjakielenä taantui useiden vuosisatojen ajaksi.Kreikan ortodoksinen kirkko käytti yhäUuden testamentin kreikkaa, ja Länsi-Euroopassa antiikin aikaista kreikkaa opetettiin yleisestiyliopistoissa, mutta aikakauden kansanomaista kreikkaa ei kirjoitettu missään.[7] Nykykreikka tuli kirjalliseen käyttöön vasta 1700-luvun lopulla, Kreikan kansallisen heräämisen aikana.
Nykykreikka on rikas kieli, jossa on yli 600 000 sanaa. Kaikki muinaiskreikan muodot eivät ole helposti nykykreikan osaajan ymmärrettävissä. Nykykreikkaa puhutaan Kreikan lisäksi lähinnäKyproksella, jossa puhuttava kreikan kieli eroaa jonkin verran kreikankreikasta.
Nykykreikasta on olemassa kaksi eri kirjakieltä. 1800-luvun alussa, jo ennen Kreikan itsenäistymistä, kehitettiin kirjakielikatharévousa, joka yritti palauttaa kielen vuosisatojen takaiseen asuunsa. Sen ideoijana pidetään vuonna 1833 kuollutta kreikkalaista nationalistijohtajaAdamántios Koraísia. Myöhemmin sen rinnalle kehitettiin enemmän nykyistä puhekieltä muistuttavadimotikí-kirjakieli. Ensimmäisen vakavamieliseksi tarkoitetun kirjandimotikí-kreikaksi kirjoittiGiánnis Psycháris vuonna 1888.
Moottoritieopasteita Kreikasta.
Kreikassa käytiin katharévousan ja dimotikín kannattajien välillä 1800-luvulta aina 1900-luvun jälkimmäiselle puoliskolle saakka ankariakin kiistoja, jotka tunnetaanKreikan kielikiistana. Kirjakielen valinnasta tuli vahvasti poliittisesti värittynyt kysymys, ja yleensäoikeisto ja konservatiivit kannattivat katharévousaa,vasemmisto ja liberaalit dimotikía.[7] Eri aikoina kumpikin vahvistettiin vuorollaan useita kertoja viralliseksi normiksi. Katharévousa oli Kreikan virallisena kielenä viimeksisotilasjuntan hallitessa vuosina 1967–1974. Sotilasjuntan kaatumisen jälkeen dimotikí on vakiinnuttanut asemansade facto -kirjakielenä, ja se on myös median ja koulujen kieli. Monet konservatiivit kannattavat kuitenkin yhä katharévousan käyttöä, ja sitä käytetään edelleen myös joissakin hallinnollisissa ja juhlallisissa yhteyksissä. Katharévousaa käyttävät myös jotkut kirjailijat, mutta enimmäkseen kaunokirjallisuuden kielenäkin on jo kauan käytetty dimotikía.
Suurin osa nykykreikan murteista on kehittynyt koinee-kreikasta.[9] Dimotikí-kirjakieli perustuu koinee-pohjaisiin kansanmurteisiin. Poikkeuksia ovatpontoksenkreikka, jota puhuvat muiden muassaKrimin niemimaalta entisestäNeuvostoliitosta Kreikkaan kotiutetut paluumuuttajat, sekätsakonia, jota puhuu vielä tuhatkunta ihmistäPeloponnesoksen niemimaan syrjäisillä vuoristoseuduilla. Ne palautuvat koineeta edeltäviin antiikin ajan murteisiin ja ovat muille kreikan puhujille käsittämättömiä.
Myös koinee-pohjaiset kreikan murteet eroavat toisistaan paljon. EsimerkiksiChíoksella,Ródoksella,Kreetalla jaKyproksella puhutaan hyvin tunnistettavia murteita. Dimotikí-standardikieli on lähinnä Peloponnesoksen kansankieltä.Ateenan katukieli on nykyään murresekoitus, mutta aikaisemmin Ateenassa puhuttiin niin sanottua vanhaa ateenan murretta, joka elää yhä muun muassaEuboian saarella ja Attikan maaseudulla. Myös pohjoiset murteet muodostavat oman murreryhmänsä.Egeanmeren saarilla murteiden kirjavuus on suurinta, onhan kyse saarista.
Nykyisin kreikkaa puhuu Kreikassa noin 10,7 miljoonaa ihmistä, Kyproksella noin 1,1 miljoonaa ihmistä ja Albaniassa noin 15 000 ihmistä.[10]
Kreikkalaista kirjaimistoa on käytetty kreikan kielen kirjoittamiseen 700-luvulta eaa. lähtien. Se perustuufoinikialaiseen kirjaimistoon ja siihen kuuluu 24 kirjainta, alkaenalfasta ja päättyenoomegaan. Kirjaimisto vakiintui 300-luvulla eaa., ja on säilynyt siitä lähtien käytännössä samanlaisena nykykreikkaan saakka. Ainoastaan joidenkin kirjainten äännearvo on muuttunut vuosisatojen kuluessa.[11] Kreikkalaisen kirjaimiston pohjalta ovat kehittyneet muun muassalatinalainen kirjaimisto jakyrillinen kirjaimisto.
Samoin kuinlatinasta, on myös klassisesta kreikan kielestä saatu suuri joukko nykyisin lähes yleismaailmallisessa käytössä olevialainasanoja. Varsinkin tieteellisinä ja teknisinä termeinä niitä käytetään runsaasti, mutta niitä ovat myös monet politiikkaan ja yhteiskuntaelämään sekä uskontoon liittyvät sanat.
Monet kansainväliset tieteelliset ja tekniset termit ovatyhdyssanoja, jotka on muodostettu kreikkalais- tai latinalaisperäisistä sanoista. Monien termien osina esiintyviä kreikkalaisperäisiä sanoja tai sanarunkoja ovat esimerkiksi:
bio-,bios (βίος), ’elämä’
fon- (φων-), ’ääni’
fysis (φύσις), ’luonto’ (johdannaisia esimerkiksi ’fysiikka’ ja ’fyysinen’)
Toisinaan on samassakin termissä yhdistetty kreikkalainen ja latinalainen sana, esimerkiksitelevisio-sanan alkuosa on kreikkaa (’kauas’) ja loppuosa latinaa (’näkymä’).
KoskaUusi testamentti kirjoitettiin alkujaan kreikaksi, ovat myös monetkristinuskoon liittyvät termit kreikkalaista alkuperää. JoKristus-nimi (Χριστός,Khristos), josta kristinusko-sanakin on johdettu, on kreikkalainen sana, alkujaan itse asiassa käännösheprean sanastaMessias (מָשִׁיחַ,Māšîaḥ, ’voideltu’). Muista kreikkalaisperäisistä sanoista muutamat kuten ’kirkko’ (κυριακή,kyriakē) ja ’Raamattu’ (γράμματα,grammata) ovat tosin suomessa melkoisesti muuttuneet alkuperäisistään, mutta lähempänä alkumuotoa ovat sen sijaan suomessakin esimerkiksi sanat ’apostoli’ (απόστολος,apostolos), ’enkeli’ (άγγελος,angelos) ja ’evankeliumi’ (ευαγγέλιον,evangelion).
↑abcdeBakker, Egbert J.: A Companion to the Ancient Greek Language, s. 171–174. (Blackwell companions to the ancient world) Wiley-Blackwell, 2010. ISBN 978-1-4051-5326-3
↑abcClackson, J.: ”The genesis of Greek”. TeoksessaChristidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 185–192. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
↑abcdefAnhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 85–87. (3. painos) Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X
↑abDiamond, Jared: Tykit, taudit ja teräs, s. 254. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, 2003. ISBN 952-5202-56-9
↑Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127. (Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103) Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1
_-_02.jpg)
