Kreikan arkaainen kuvanveisto (arkaaisen Kreikan kuvanveisto) viittaaantiikin Kreikan kuvanveistoonarkaaisella kaudella noin vuosina 700–480 eaa. Se voidaan jakaa tarkemmin kolmeen vaiheeseen, varhaiseen arkaaiseen kauteen (n. 700–600 eaa.), keskiseen eli korkeaan arkaaiseen kauteen (n. 600–520 eaa.) sekä myöhäiseen arkaaiseen kauteen (n. 520–480 eaa.)[1]
Arkaaisen kauden kuvanveisto sai paljon vaikutteitaEgyptistä jaLähi-idästä. Veistokset olivat vielä jäykkiä ja frontaalisia, ja usein kooltaan monumentaalisia. Tyypillisiä veistoksia olivat idealisoituja nuorukaisia esittäneetkurokset jakoret. Myöstemppeleiden veistoskoristelu alkoi kehittyä. Ajan kuluessa veistokset kehittyivät yhä luonnollisemmiksi ja humaanimmiksi, mikä loi pohjaa kreikkalaisen kuvanveiston suurille edistysaskelille seuranneellaklassisella kaudella.[2]
Maantieteellisesti arkaainen kuvanveisto voidaan jakaa kahteen päätyyppin, eurooppalaiseen ja aasialaiseen (tai itäkreikkalaiseen) tyyliin. Tärkeimpiin keskuksiin kuuluvatAteena jaSamos, joista on säilynyt veistoksia parhaiten kehityksen eri vaiheista, sekäAigina,Argos,Korintti,Naksos,Paros jaSikyon, joista on säilynyt lähinnä yksittäisiä teoksia.[3]
%2c_Found_on_Delos%2c_Cyclades%2c_Dedication_of_the_Naxian_Nikandre%2c_c._650_BC_(27878587374).jpg)
Kreikkalainen kuvanveisto vaikuttaa alkaneen kehittyä uudelleen 700-luvulla eaa.mykeneläisen kulttuurin romahdusta seuranneiden niin kutsuttujenpimeiden vuosisatojen jälkeen.[2]
600-luvun eaa. alussa kreikkalaiset saivat uusia vaikutteita Egyptistä jaLevantista. Seurannutta itämaisten vaikutteiden kautta Kreikassa kutsutaanorientalisoivaksi kaudeksi. Vaikutteet näkyivät myös kauden kuvanveistossa, jossa veistokset olivat egyptiläisten esikuvien mukaan massiivisia ja jäykkiä. Aikakauden veistostyyliä kutsutaanDaidaloksen kuvanveistoksi tai daidaliseksi kuvanveistoksi.[2]
Kreikkalaisen kuvanveiston huomio oli alusta lähtien ihmishahmoissa. Tyypilliseksi veistostyypiksi muodostuivatkurokset, jotka esittivät alastomia nuorukaisia, jakoret, jotka esittivät kokonaan vaatetettuja neitoja. Niitä pystytettiin usein haudoille, ja ne kuvasivat kauneusihanteita.[2] Varhaisin tunnettu marmoriveistos onDelokselta löydettyNikandren kore eliDeloksen Artemis (n. 650 eaa.). Suunnilleen samalle ajalle sijoittuu kreetalainen niin kutsuttuAuxerren nainen (n. 640 eaa.), josta mallinsa saaneita veistoksia on löydetty muun muassaRhodokselta,Korintista jaTaraksesta.[2]
Ihmishahmoiset veistokset tulivat yhä suuremmiksi 600-luvun eaa. loppua kohden. Samalla kurokset olivat ensimmäistä kertaa kokonaan alastomia, päin vastoin kuin egyptiläiset esikuvansa. Eräs esimerkki onPyhän portin kuros (n. 600 eaa.).[2]
Veistoksissa esiintyi myös eläinaiheita. Saman vuosisadan lopulle ajoittuvat DeloksenLeijonaterassin leijonapatsaat (n. 620–600 eaa.). Myös tällaisessa veistosten reunustamassa kadussa voidaan nähdä egyptiläisiä vaikutteita. Toinen tunnettu esimerkki varhaisesta leijonaveistoksesta onMenekrateen haudan leijona (n. 620 eaa.). Leijona oli tuon ajan kreikkalaisille itämainen ja eksoottinen, joka puolimyyttinen aihe.[2]
.jpg)
Kehitys kohti naturalismia kiihtyi keskisellä arkaaisella kaudella noin 600 eaa. alkaen, samaan aikaan kun kreikkalainen yhteiskunta kehittyi monilla muilla aloilla. Tämä loi pohjaa kuvanveiston huikeille edistysaskelille seuranneella klassisella kaudella. Alkujaan egyptiläisvaikutteiset veistokset kehittyivät vaiheittain yhä humaanimmiksi. Kauden veistoksille kehittyi yhä selkämpi niin kutsuttuarkaainen hymy. Samalla täydellisen, ihanteellisen ihmisruumiin kuvaus tuli yhä tärkeämmäksi tavoitteeksi. Veistostaiteen kehitykseen vaikutti myös työkalujen samanaikainen kehitys, mikä näkyy myös ajan arkkitehtuurissa.[2]
Keskisen arkaaisen kauden huomattavia kuroksia ovat muun muassaSamoksen kuros (n. 600–580 eaa.) sekäKleobis ja Biton -kurokset (n. 580 eaa.). Myöhempää arkaaista kautta edustavat puolestaanKroisos-kuros (n. 535 eaa.) jaSunionin kuros (n. 525 eaa.).Kroisos-kuroksessa lihakset ja luut esitetään jo varsin luonnollisesti, ja käsien jäykkyys on hellittämässä. Lihasten esittämisen kehitystä havainnollistaa myösMoskhoforos (n. 570 eaa.).[2] Viimeistään 500-luvun eaa. lopulla alettiin valmistaa suurikokoisia pronssiveistoksia. Harvinainen säilynyt esimerkki on niin kutsuttuPireuksen Apollon (n. 530–520 eaa).[4]
AteenanAkropoliilta on löydetty useita kore-veistoksia, jotka ajoittuvat 500-luvun eaa. lopulle ja 400-luvun eaa. alkuun. Näihin lukeutuvatAntenorin kore,Euthydikoksen kore,La Delicata -kore jaPeploforos eliPeplos-kore. Veistosten jalustoihin alettiin tehdä piirtokirjoituksia, jotka ilmaisivat veistoksen kohteen, mikä teki niistä yhä henkilökohtaisempia. Eräs varhainen esimerkki onFrasikleia-kore (n. 550 eaa.). Kurosten ja korejen veistäminen päättyi arkaaisen kauden lopulle.[2]
500-luvulla eaa. myös temppeleitä alettiin kaunistaa veistoksilla aiempaa enemmän. Veistoksia sijoitettiin erityisesti rakennustenpäätykolmioihin jafriiseihin. Varhaisin tunnettu päätykolmiokoristelu onKorkyranArtemiin temppelistä (n. 580 eaa.). Muita merkittäviä arkaaisia temppeliveistoksia ovat muun muassaDelfoissa olleenSifnoslaisten aarrekammion friisit (n. 525 eaa.), jotka esittivät jumalten kokousta, Ateenan AkropoliinHekatompedon-temppelin päätykolmiokoristelut sekä osaAiginanAfaian temppelin koristeluista (n. 485–480 eaa.).[3][2]
Arkaaisen kauden lopulla noin 490 eaa. alkaen kuvanveisto alkoi kehittyä kohti varhaisen klassisen kauden niin kutsuttuaankaraa tyyliä.
![Hekatompedon-temppelin päätykolmiokoristelua, n. 570 eaa.[5]](/mt/?noimg=&dark=on&url=https%3a%2f%2ffi.wikipedia.org%2fwiki%2fTiedosto%3a002MA_Friso.jpg)
Merkittävimpiä arkaaisen kauden kuvanveistäjiä ovat (suluissa henkilön toiminnan arvioitu ajoitus; katso myös:Luettelo antiikin kreikkalaisista kuvanveistäjistä):
Arkaaisen ajan kreikkalainen kuvanveisto vaikutti muun muassaetruskien taiteeseen jakyproslaiseen taiteeseen, ja ulotti vaikutuksensa myös muun muassaPersiaan,Syyriaan jaFoinikiaan. Esimerkiksi etruskien taide säilyi luonteeltaan arkaaisena aina 400-luvun eaa. lopulle saakka.[3]
Kreikassaklassinen tyyli korvasi arkaaisen käytännössä kokonaan 400-luvun ensimmäiseltä puoliskolta lähtien. Arkaaisia piirteitä säilyi pidempään vielähermeissä sekä kulttipatsaissa tai niitä esittäneissä kuvissa vaasimaalauksissa, kun patsaille haluttiin antaa vanhahtava leima.Hellenistisellä kaudella syntyi arkaisoivia koulukuntia, jotka tuottivat halukkaille asiakkaille vanhahtavan tyylistä taidetta. Arkaainen tyyli herätti kiinnostusta joskus myösRooman valtakunnan aikana, vaikka yleensä vanhaa aikaa tavoiteltaessa haluttiin palata klassiselle kaudelle.[3]
Arkaaisen kuvanveiston tutkimus sai alkunsa 1800-luvulla ensimmäisten löytöjen, kuten Afaian temppelin koristelujen, myötä. Nykyaikana arvostus on kohdistunut ennen kaikkea klassisen kauden kuvanveistoon, eikä arkaaisia veistoksia osattu pitkään aikaan arvostaa. Uudet löydöt ovat mahdollistaneet paremman kokonaiskuvan muodostumisen kuvanveiston kehityksestä. Myös arkaaisen kuvanveiston arvostus nousi enemmän 1900-luvun kuluessa, ja sen vaikutus voidaan havaita myös joillakin nykykuvanveistäjillä, kutenEric Gill jaIvan Meštrović.[3]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaKreikan arkaainen kuvanveistoWikimedia Commonsissa