Krakova (puol.Kraków,saks.Krakau,jidd.קראָקע,Kroke) onPuolan suurimpia ja vanhimpia kaupunkeja. Krakovan asukasluku on noin 800 000 (vuonna 2021)[1] ja esikaupunkeineen noin 1,2 miljoonaa. Se on Puolan toiseksi suurin kaupunki pääkaupunkiVarsovan jälkeen ja ennenŁódźia.
Yksi Puolan merkittävimmistä joista,Veiksel, virtaa kaupungin läpi. Kuvassa taustalla Dębnickin silta.
Vuoden kuuminta aikaa on heinä- ja elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on noin 23,5 astetta. Keskimääräinen alin on pakkasen puolella marraskuusta maaliskuuhun, kylmimmillään tammikuussa −5,5 astetta. Sadepäiviä on 12–16 joka kuukaudessa. Eniten sataa kesäkuussa, keskimäärin 94 mm.[2]
Krakova syntyi ikivanhalle kauppareitille, jonka kautta kuljetettiin maataloustuotteita, riistaa ja hunajaa itäänKiovaan ja sieltä jokia pitkin ainaBysanttiin asti. Krakovan seudun varhaisimmat asukkaat olivatkelttejä.Slaavit saapuivat tiettävästi alueelle 500–700-luvuilla. 900-luvulla, jolloin Krakova olivislaanien slaaviheimon valtakunnan pääkaupunki, kaupungin läpi kulkevan Veikseljoen rannalle Wawelin kukkulalle rakennettiin ensimmäinen linnoitus.[3]
Kasimir Uudistaja (Kazimierz Odnowiciel) teki Krakovasta pääkaupungin vuonna 1038.[4] Krakova oli Puolan pääkaupunki vuoteen 1596 asti.
Vuonna 1257 Krakova saiMagdeburgin lain mukaisetkaupunkioikeudet, jolloin kaupungin rajat ja kadut määriteltiin. Kaupunki sai oman tuomiolaitoksen, itsehallinnon ja kaupunginmuurit.[4]
Vladislav I Kyynäränmittainen (Władysłav I Łokietek) vahvisti Krakovan aseman pääkaupunkina kruunauttamalla itsensä kuninkaaksi Wawelin katedraalissa vuonna 1320. Tästä alkaen Puolan kuninkaat kruunattiin Krakovassa aina 1700-luvun lopulle asti.[4] Krakovassa asui 1300-luvulla vaikutusvaltainen saksalaissiirtokunta, jahansaliittoon kuulunut kaupunki kilpaili kauppakaupunkinaLembergin kanssa.[5]
Krakovan, Kazimierzin ja Kleparz asukkaiden kansallisuusjakauma 1300-luvulla[6]
Lähde: T. Ladenberger,Zaludnienie Polski na początku panowania Kazimierza Wielkiego,Lwów, 1930, s. 63
Vuonna 1364 kuningasKasimir Suuri perustiKrakovaan yliopiston, joka on Euroopan kolmanneksi vanhin yliopisto. 1400-luvun lopulla yliopistossa opiskeli muun muassaNikolaus Kopernikus.[7] Yliopiston piirissä alkoi 1700-luvun lopulla toimia myös ensimmäinen säännöllinen puolalainen sanomalehtiGazeta Krakowska.[8]
Kasimir Suuri myös laajensi kaupungin kauppaoikeuksia ja perusti kaupungin muurien kylkeen Kazimierzin ja Kleparzin erilliset kaupungit. Hän myös avasi Puolan kaupungit juutalaisille, jotka oli karkotettu monista Keski-Euroopan maista.[9]
Renessanssin aikakaudella 1500-luvun alkupuolellaSigismund I Vanhan ja hänen italialaisen vaimonsa, kuningatarBona Sforzan, tytärKatariina Jagellonica päätyi avioliiton kauttaTurkuun ja lopultaRuotsin kuningattareksi kuningasJuhana III:n vaimona. Krakovassa ja sen esikaupungeissa asui 1500-luvulla noin 20 000 asukasta, joten se oli silloin keskikokoinen eurooppalainen kaupunki ja hovin, kaupan ja kulttuurin vuoksi yksi merkittävimmistä keskieurooppalaisista keskuksista.[7]
Barokin aikana Krakovaan rakennettiin runsaasti kirkkoja, ja jo 1600-luvun puolivälissä kaupungissa oli yli 50 kirkkoa.Katariina Jagellonican ja Juhana III:n poika, kuningasSigismund III Vaasa, asettui Varsovaan, ja hovi siirtyi sinne. Krakova jäi symboliseksi pääkaupungiksi. Viimeiset kruunajaiset pidettiin Wawelissa vuonna 1737, kun kuninkaaksi kruunattiinAugust III. Krakova jäi 1600-luvun loppupuolella ja 1700-luvulla sotien jalkoihin, kun kaupungin läpi kulkivat niin ruotsalaiset, venäläiset kuin itävaltalaisetkin joukot.[8]
Puola jaettiin ensimmäisen kerranVenäjän,Preussin jaItävallan kesken vuonna 1772. Toinen Puolan jako Venäjän ja Preussin kesken vuonna 1793 aiheutti Krakovassa kapinan, joka päättyi Puolan kolmanteen jakoon vuonna 1795Venäjän,Preussin jaItävallan kesken. Tässä viimeisessä jaossa itsenäinen Puola katosi kartalta ja Krakova jäi Itävallan haltuun aina vuoteen 1918 asti.[10]
Itävalta-Unkarin osana Krakovasta tuli provinssikaupunki, joskin vuonna 1815 Krakovasta muodostettiinvapaakaupunki, nk. Krakovan tasavalta. Tämä kaupungin itsenäisyys päättyi vuonna 1846, ja kaupunkia kohtasi saksalaistaminen, nälänhätä ja taloudellinen taantuminen.[10] Tilanne helpottui hiljalleen, ja vuonna 1867 maakunta sai laajan autonomian osana ItävallanGalitsiaa ja puola korvasi saksan paikallishallinnon kielenä. Krakova olikin ainoa kaupunki, jossa puolalainen kulttuuri sai varsin vapaasti kehittyä, ja yliopistossa nuorisoa koulutettiin kansallismielisessä valistushengessä. Samalla Wienin läheisyys tarkoitti sitä, että pääkaupungin uusimmat uutuudet, kuten kahvilat sanomalehtineen ja biljardisalit, kotiutuivat myös Krakovaan.[11]
Kun Puola itsenäistyi vuonna 1918,Varsovasta tuli sen pääkaupunki, mutta Krakova sai pitää vanhan nimensä ”Kuninkaallinen pääkaupunki Krakova”, ja sillä nimellä sitä kutsutaan edelleen.[12]
Toisen maailmansodan alkaessa Krakovassa oli 251 000 asukasta. Saksalaiset miehittivät Krakovan sodan ensimmäisinä päivinä vuonna 1939 ja tekivät siitäPuolan kenraalikuvernementin pääkaupungin.[13] Koko kaupunki kärsi miehityksestä, mutta terrori kohdistui erityisesti juutalaiseen väestöön, jolta vietiin kansalaisoikeudet. Vuoteen 1945 mennessä Krakovan juutalainen yhteisö eli noin neljännes koko kaupungin väestöstä oli tuhottu.[14]Oskar Schindler tuli kuuluisaksi pelastaessaan natsien kynsistä toista tuhatta Krakovan juutalaista, mistäSteven Spielberg teki vuonna 1993 elokuvanSchindlerin lista. Kaupunki kuitenkin säästyi totaaliselta tuholta, toisin kuin esimerkiksi Varsova tai Gdańsk. Sodan jälkeen hengissä säilynyt eliitti muuttikin Varsovasta Krakovaan, ja näin saivat alkunsa uudet kirjalliset ja taiteelliset instituutiot.
Sodanjälkeisen kommunistisen hallinnon aikana Krakovan aluetta teollistettiin voimakkaasti, ja Krakovasta tuli yksi Euroopan saastuneimmista alueista. Sen seuraukset näkyivät myös väestön terveydentilassa. Puolan ympäristöliike on saanut alkunsa Krakovassa.[15]
1960-luvulla Krakova säilytti asemansa Puolan oppineisuuden ja tieteen keskuksena, joskin porvarillinen kaupunki jäi syrjään maan kehityksestä kommunistisen johdon suosiessa muita alueita. Vuonna 1978Unesco otti Krakovan vanhankaupunginmaailmanperintöluetteloonsa.[16]
Kommunistisen hallinnon kaatumisen jälkeen 1990-luvulta lähtien Krakova on pyrkinyt eroon saasteista ja kaupunkia on restauroitu.[17] Vuonna 2000 Krakova jakoi usean muun kaupungin (mm. Helsingin) kanssa Euroopan kulttuuripääkaupungin tittelin. Kaupunki onkin tunnettu museoistaan, festivaaleistaan ja jazzklubeistaan.[18]
Keskiaikaisen keskustan lisäksi Krakovaan kuuluvat muun muassa entinen juutalaiskortteliKazimierz, Kleparz sekä sosialistisen rakennuskauden metalliteollisuuskeskittymä ja suurlähiöNowa Huta. ElokuvassaSchindlerin lista esiintynytPłaszówin keskitysleiri sijaitsi Krakovan eteläosassa. Toisen maailmansodan aikanasaksalaismiehittäjät sulkivat kaupungin suuren juutalaisvähemmistönghettoon, jonka asukkaista valtaosa vietiin edelleen surmattaviksi keskitys- ja tuhoamisleireille, kutenAuschwitz-Birkenauhun ja Płaszówiin.
Sisäistä liikennettä hoitavat bussit ja raitiovaunut, jotka kulkevat aamuviidestä iltayhteentoista, jotkut yöbussit pidempäänkin. Liput ostetaan kioskista ja leimataan heti kyytiin noustessa. Vanha kaupunki on autoilta suljettua kävelyaluetta, ja tyypilliset nähtävyydet ovatkin kävelymatkan päässä toisistaan.[24]
Puolan vanhinlähde? urheiluseura onPolska Hokej Ligassa pelaava jääkiekkojoukkue Comarch Cracovia. Se on perustettu vuonna 1906. Ensimmäinen jääkiekon tapaisen ottelunsa seura pelasi vuonna 1909, ja ensimmäisen pohjoisamerikkalaisen tyylin jääkiekko-ottelun seura pelasi vuonna 1912. Seuran erillinen jääkiekkojaos perustettiin vuonna 1923.
