 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. |
Kotiteatteri onkotiin rakennettu tila taihuone, jolla pyritäänelokuvateatterin kaltaiseen kuvan- jaäänentoistoon.
Kotiteatterissa komponenteilta vaaditaan enemmän kuintelevisiovastaanotin sisäänrakennetuillakaiuttimilla. Tyypillisessä kotiteatterissa on seuraavia komponentteja. Alan harrastajat käyttävät lisäksi pimennysverhoja, himmennettyä valaistusta, korotettuja penkkejä ja muuta vastaavaa kokemuksen parantamiseksi.
Kotiteatterin peruskivenä voi pitää isoa kuvaa, kuten oikeissakin elokuvateattereissa. Iso kuva voidaan luoda jokoTV:tä taivideotykkiä käyttäen.HDTV-tasoiset laajakuvatelevisiot ovat kotiteattereissa varsin tavallisia. Laajakuvatelevisiolla on etunaan edullisuus, mutta videotykeillä päästään huomattavasti isompaan kuvaan. Haittapuolena halvimmilla tykeillä on lamppujen hinta, käyntiääni ja sijoitusselvennä.
Äänipuolella on yleensä pyritty monikanavaisuuteen ja mahdollisimman värittymättömään toistoon kutenhifissäkin. Äänikanavia on tavallisesti kuusi tai enemmän: vähintään viisi koko taajuusalueen toistavaa kaiutinta ja yksi tai joskus useampikin bassokaiutin. Nykyisin voidaan luoda elokuvamainen ääni vain parista tasokkaasta kotiteatterin äänikanavasta.
Tietotekniikan kehittyminen on tuonut myös tietokoneet kotiteattereihin. Kotiteatterikäyttöön tarkoitetun kotitietokoneen eli HTPC:n virittäminen asialliseen toimintakuntoon voi viedä oman aikansa, ja vaatii perehtymistä tietokoneen sekä käyttöjärjestelmän toimintaan. Käyttäjä saa vastineeksi sijoitukselleen monipuolisen ohjelmalähteen, jolla on mahdollista toistaa kaikki tunnetut formaatit. Käyttäjä voi myös lisätä elokuvaan verkosta haetun tekstityksen, tai mikäli kärsivällisyyttä riittää, luoda oman tekstityksensä. Lisäksi DVD:n kerroksenvaihdosta johtuva kuvan hetkellinen pysähtyminen on mahdollista eliminoida HTPC:llä.
Tila pyritään yleensäakustoimaan niin, että seinäheijastuksien osuuskorvaan saapuvasta äänestä olisi vähäinen jaseisovat aallot eivät kuuluisi häiritsevinä bassotaajuuksilla. Aina ei ole tarvetta käyttää kalliita akustiikkalevyjä; paksuja verhoja, kirjahyllyjä ja lattiamattoja oikein käyttämällä voi myös päästä toimivaan tulokseen. Akustoinnissa on silti syytä käyttää apuna ammattilaista parhaan lopputuloksen saamiseksi.
Sopivan katseluetäisyyden laskentaan (tai vastaavasti videotykin koon sovittamiseen katseluetäisyyteen) kotiteatterijärjestelmän tai television katselua varten kuvaruudun koon perusteella on olemassa useitakin eri ohjeistuksia, tässä muutama:
Videoprojektoritekniikan kehitys on ottanut huiman harppauksen 2000-luvulla. Kuvanlaadun suoraviivainen vertailu videokotiteatterin ja perinteisen35 mm:n filmiä käyttävän elokuvateatterin välillä on varsin vaikeaa, sillä näissä kahdessa käytetään hyvin erityyppisiä tallennusmedioita ja esitystekniikoita, joissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Kotiteatterin kuva toistetaan yleensä DVD- tai Blu-ray-levyltä, joista DVD:n erottelukyky on huomattavasti 35 mm:n filmiä heikompi. Blu-Ray yltää erottelukyvyltään jo lähelle 35 mm:n filmiä, mutta sekin häviää värintoisto-ominaisuuksiltaan hyvälle filmille. Lisäksi sekä DVD:n että Blu-Rayn kuvanlaatu kärsii aina jossain määrindigitaalisesta pakkauksesta.
Elokuvateatterin kuvanlaatuun vaikuttavat muun muassa seuraavat seikat:
