Kosovon tasavalta (alb.Republika e Kosovës,serb.Република Косово,Republika Kosovo) eliKosovo (alb.Kosova,serb.Косово,Kosovo) on osittain tunnustettu valtioBalkanilla Etelä-Euroopassa. Kosovo itsenäistyiSerbiasta 17. helmikuuta 2008 antamalla yksipuolisenjulistuksen. Kosovon itsenäisyyden on 22. marraskuuta 2019 mennessä tunnustanut 93YK:n jäsenvaltiota, sekäTaiwan,Maltan ritarikunta,Cookinsaaret jaNiue.[3] Serbia on kieltäytynyt tunnustamasta julistusta ja pitää aluetta edelleenautonomisena maakuntanaan.
Kosovon suurin kaupunki onPristina (lähes 200 000 asukasta) ja toiseksi suurin onPrizren (180 000 asukasta). Kosovon pinta-ala on 10 887 km². Sen väkiluku oli ensimmäisessä väestönlaskennassa 1,73 miljoonaa[4], vaikka aiemmin eri arvioissa väkiluvun oli arvioitu olevan huomattavasti korkeampi. Serbivähemmistö kieltäytyi osallistumasta väestönlaskentaan. Väestötiheys on noin 145 asukasta/km², mikä on eurooppalaisittainkin melko korkea. Kosovon albaaneja asuu runsaasti ulkomailla, asiantuntijoiden mukaan jopa noin 700 000–850 000.
Kosovon pinta-ala on 10 887 km²; se rajoittuu luoteessaMontenegroon, pohjoisessa ja idässäSerbiaan, etelässäPohjois-Makedoniaan ja lounaassaAlbaniaan. Suuren osan maasta muodostavat 400–700 metrin korkeudessa olevat laakeat jokilaaksot, jota ympäröivät 2 000–2 500 metriä korkeat vuoret. Korkein huippu onGjeravica (2 656 metriä).[1]
Kosovossa on jokia, jotka laskevat Adrianmereen, Mustaanmereen ja Egeianmereen. Suurimmat joet ovat maan eteläosassaDrini, luoteisosassa Moravan jaTonavan sivujokiLumi i Ibati ja kaakkoisosanLepencë, joka yhtyyVardariin ja päätyy sitä kautta Egeanmereen.[6]
Suurimmat kaupungit ovatPristina, jossa on noin 198 000 asukasta, ja lounaassa sijaitsevaPrizren, jossa on noin 178 000 asukasta. Kahdessatoista muussa kaupungissa on yli 50 000 asukasta.[7]
Kosovossa on mantereinen ilmasto. Kesällä ja syksyllä on lämmintä ja kuivaa, talvella melko kylmää ja runsaita lumisateita. Vuoristo jaVälimeri aiheuttavat alueellisia eroja.[1] Pristinassa joulu-, tammi- ja helmikuussa keskimääräinen alin lämpötila on pakkasen puolella, kun taas elokuun keskimääräinen ylin lämpötila on 28,7 astetta.[8]
Albaanien mahdollisina kielellisinä esi-isinä pidetytillyrialaiset ilmestyivät Länsi-Balkanille noin1200-luvulla eaa. Albaani on ainoa kieli omassaindoeurooppalaisessa haarassaan, ja se on mahdollisesti illyrialaisten puhumien kielimuotojen viimeinen jäänne, joskaan asiaa ei ole todistettu.[9] Antiikin aikana Kosovo oli osa suurempaa aluetta nimeltäänDardania. Alue soti usein kasvavanMakedonian kanssa, ja sen eteläosa vallattiinFilippos II:n,Aleksanteri Suuren isän, valtakaudella. Alueesta tuli myöhemmin osaRooman valtakuntaa, kun keisariAugustus valloitti sen vuonna 28 eaa.
Slaavit saapuivat Balkanille 500–700-luvuilla.[9] Serbia itsenäistyi 1100-luvulla, ja Kosovosta tuli maan poliittinen, taloudellinen, uskonnollinen ja kulttuurillinen keskus. Tällä aikakaudella sinne rakennettiinkin useita satoja ortodoksisia kirkkoja ja luostareita.
28. kesäkuuta 1389 käytiinKosovo Poljen taistelu, jossa olivat osapuolina yhdistyneet kristityt joukot, joita komensivat serbit sekäOsmanien valtakunnan joukot. Kristittyjen armeija hävisi. Suuri osa serbien armeijasta romahti, ja seuraavien vuosien aikana Serbia oli heikko osmaneja vastaan. Alueesta tuli 1448 osmanien vasallivaltio, ja se liitettiin Osmanien valtakuntaan 1459 yhdessä muun Serbian kanssa. Osana Osmanien valtakuntaa serbit saivat vähemmän oikeuksia kuin kristittyjen hallitsijoiden aikakaudella, vaikka maaorjuus lopetettiinkin.
Kosovon tultua liitetyksi Osmanien valtakuntaan se oli vielä selvästi serbienemmistöinen, mutta albaanien osuus alkoi kasvaa. Valtaosa Kosovon albaaneista kääntyi islaminuskoon osmanivallan aikana.[10]
Kun Osmanien valtakunnan ja Habsburgin hallitsijasuvun välillä oli sota 1683–1699, serbit nousivat kapinaan. Kun habsburgilaiset vetäytyivät takaisinTonavasta pohjoiseen, suuri määrä serbejä jätti Kosovon ja lähti habsburgilaisten hallitsemille katolisille alueille. Tämän jälkeen Kosovoon muutti 1900-luvun alkuun asti suuri määrä islaminuskoisia albaaneja Pohjois-Albaniasta. Tämä prosessi kesti noin 200 vuotta, ja sinä aikana myös osa serbeistä vaihtoi kieltä ja uskontoa.
1800-luvun serbinationalismi piti Kosovon aluetta "Serbian kehtona". Monet kristittyinä pysyneet serbit tuomitsivat albaanit, koska nämä olivat omaksuneet vihollisen eli Osmanien valtakunnan uskonnon.[10]
1800-luvun toisella puoliskolla tapahtui ensimmäinen albaanien ja serbien välinen konflikti, kun albaanit asettuivat Osmanien valtakunnan puolelle vuosien 1876–1877 sodassa. Serbia soti Venäjän ja Bosnian kapinallisten rinnalla heikentyvääTurkkia vastaan, mikä toi Serbialle suurvaltojen tunnustaman täyden itsenäisyyden ja 1878 rauhansopimuksessa Berliinin kongressissa Serbia sai takaisin alaisuuteensa Pristinan sekäMitrovican.
1960- ja 1970-luvuilla monet serbit muuttivat maakunnasta Serbiaan paremman elintason perässä, koska Kosovosta oli tullut Jugoslavian köyhin osa. Sosialistisen Jugoslavian aikana albaanien tilanne oli hyvä:Tito suosi heitä ja kannusti ihmisiä muuttamaan Albaniasta Kosovoon. Kosovon väestörakenne albanisoitui entisestään. Toisen maailmansodan ja Titon kuoleman välisenä aikana albaanien väkiluku kolminkertaistui Kosovossa Euroopan suurimman syntyvyyden sekä siirtolaisuuden johdosta. Kosovolle myönnettiin autonomisen maakunnan asema vuonna 1974.
1980-luvulla albaaniopiskelijat alkoivat vaatia alueelle itsenäisempää tasavallan asemaa. Marraskuussa 1988 albaanit aloittivat uudet levottomuudet, jotka johtivat alueen autonomian keskeyttämiseen ja sen asettamisen hätätilaan. Tämä johti suureen tyytymättömyyteen albaaniväestön keskuudessa. Albaanien tilanne huononi merkittävästi: he jäivät ilman työtä, koulutusta ja sairaanhoitoa. Ylin valta maakunnassa annettiin serbeille.
Satoja tuhansia albaaneja joutui pakenemaan ulkomaille, muun muassa Suomeen. Syntyi vastarintaliike, johon kuului julistautuminen itsenäiseksi vuonna 1991. Tätä ei kuitenkaan tunnustettu kansainvälisesti. Albaanit tekivät aluksi rauhallista vastarintaa, kunnes vuonna 1996Kosovon vapautusarmeija (UÇK) aloitti sissisodan, joka laajeniKosovon sodaksi.
Albanian valtion osittain tukema Kosovon vapautusarmeijan UÇK:n aseellinen kapina oli laajimmillaan vuonna 1998, jolloin se hallitsi jopa puolta silloista maakuntaa. Länsimaat paheksuivat serbien kapinan kukistamisessa käyttämiä sotilaallisia otteita. Erityisesti serbienRačakissa suorittama joukkomurha herätti länsimaat vaatimaan Nato-joukkoja alueelle turvaamaan rauhaa. Tähän Serbia ei suostunut.
Maaliskuussa 1999Nato alkoi pommittaa Serbiaa. Päätös tehtiin Venäjän vastustuksen vuoksi ilmanYhdistyneiden kansakuntien valtuutusta. Kymmenen viikkoa kestäneen pommituskampanjan johdosta SerbianSlobodan Milošević joutui vetämään armeijan pois Kosovon alueelta. YK:n turvallisuusneuvostossa päätöslauselmalla 1244 päätettiin, että Kosovo kuuluu Serbiaan ja Kosovon tulevaksi asemaksi tulee laaja autonomia. Tästä lähtien Kosovoa hallitsi Yhdistyneet kansakunnatUNMIK-osastonsa kautta.
Rauhanturvaajien saapumisen jälkeen albaanit aloittivat kostotoimet. Pitkälti yli sata kirkkoa ja luostaria tuhottiin, monet vuoden 2004 mellakoiden aikana.[13] 280 000 serbiä jätti Kosovon.[14]
Vuonna 2006 Kosovon albaanien hallinto ja Serbia neuvottelivat YK:n johdolla Kosovon lopullisesta asemasta. Huhtikuussa 2007 YK:n pääneuvottelijaMartti Ahtisaari esitteli suunnitelmansa, joka toteutettaisiin kansainvälisessä valvonnassa. Siinä Kosovo olisi saanut valvotun itsenäisyyden ja oikeuden hankkia omatkansalliset symbolit. Kosovon albaanien johtama hallitus suhtautui ehdotukseen myönteisesti, kun taas serbiosapuoli torjui sen.lähde?
Serbia oli valmis antamaan Kosovolle rajoitetun itsehallinnon, mutta Kosovon hallitus hyväksyi vain täyden itsenäisyyden.[15] Neuvottelut asiasta kariutuivat joulukuussa 2007, ja Kosovo julistautui itsenäiseksi 17. helmikuuta 2008. Kaikki paikalla olleet 109 albaaniparlamenttiedustajaa kannattivat itsenäisyyttä. Istunnosta puuttui kymmenen edustajaa mukaan lukien kaikki serbiedustajat. Serbia ilmoitti, ettei koskaan tule hyväksymään Kosovon itsenäisyyttä. Venäjä pyysiYK:n turvallisuusneuvostoa kokoontumaan asian vuoksi.[16] YK:n pääsihteeriBan Ki-moon ilmoitti 18. helmikuuta 2008, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244 pysyy voimassa ja sitä pyritään toteuttamaan kehittyvien olosuhteiden valossa.[17]
YK:nKansainvälinen tuomioistuin päätti heinäkuussa 2010, että Kosovon itsenäisyysjulistus ei rikkonut kansainvälisiä lakeja. Tuomioistuin käsitteli asian Serbian aloitteesta. Päätös ei kuitenkaan ole sitova, vaan ainoastaan neuvoa-antava. Serbian presidentinBoris Tadićin mukaan päätös ei muuta Serbian suhtautumista Kosovoon. Sen sijaan Kosovon presidentinFatmir Sejdiun mielestä se poistaa loputkin epäilyt Kosovon itsenäisyydestä.[18] Sejdiu erosi virastaan syyskuussa 2010, kun perustuslakituomioistuin oli ilmoittanut, että Sejdiu oli rikkonutperustuslakia. Hän oli toiminut presidenttiytensä aikana myösLDK-puolueen johtajana.[19]
Kesästä 2011Pohjois-Kosovossa oli levotonta, kun paikalliset serbit yrittivät barrikadein estää Kosovon viranomaisia ottamasta haltuunsa raja-asemia, joilla olisi valvottu kulkua rajan yli.[20] Alkuvuodesta 2012 nationalistinen albaanijärjestöVetëvendosje yritti marssia raja-asemille ja sulkea rajan.[21] 14.–15. helmikuuta 2012 neljässä kunnassa Pohjois-Kosovossa järjestettiin kansanäänestys, jossa kysyttiin, hyväksyvätkö asukkaat Kosovon tasavallan instituutiot. 99,74 % äänestäneistä vastasi ei.[22]
Syksystä 2014 kosovolaiset voivat matkustaa Serbiaan ilman passia. Yli 60 000 on myös hakenut Serbian passeja, joilla voi matkustaa ilman viisumiaSchengen-alueella. Jopa 100 000 on lähtenyt maasta elokuusta helmikuuhun 2015 mennessä.[25]Sisäministerin mukaan maan väkiluku on laskenut neljä prosenttia vuodessa, joissain kaupungeissa jopa seitsemän prosenttia.[26] Samaan aikaan Unkariin, Itävaltaan ja Saksaan on saapunut tuhansia Kosovon albaaneja turvapaikanhakijoina.[27]
Joulukuussa 2022 Kosovon serbien ja albaanien välit kiristyivät uudestaan alkujaan rekisterikilvistä syntyneestä kiistasta. Serbit osoittivat mieltään, ja serbien ja albaanien välillä oli yhteenottoja. Albaanihallituksen vastatoimet kiristivät tilannetta.[28][29]
Kosovo onparlamentaarinen tasavalta, jossapresidentillä ei ole kovin paljon poliittista valtaa.Kosovon parlamentti on yksikamarinen kansalliskokous. Sen 120 paikasta 100 jaetaan suoralla kansanvaalilla, 10 on varattu etnisille serbeille ja 10 muille etnisille vähemmistöille. Kansanedustajat valitaan nelivuotiskaudelle. Parlamentti valitsee presidentin viisivuotiskaudelle ja kaikki ministerit.[1] Hallitusta johtaapääministeri. Kosovon presidentti oli marraskuusta 2016Hashim Thaçi.[30] Kosovon pääministeri on ollut helmikuusta 2020 lähtienAlbin Kurti.[31] Huhtikuussa 2021 presidentiksi valittiinVjosa Osmani, joka oli jo toiminut väliaikaisena presidenttinä Thaçin erosta lähtien.[32]
Kosovon itsenäisyyden tunnustaneet valtiot (vihreällä).
Kosovon kansainvälinen asema on kiistanalainen. Se on julistautunut itsenäiseksi, mutta emämaaSerbia ei ole tunnustanut itsenäisyyttä. Kosovon asema jakaa maailman valtiot kahteen leiriin. Moni maa, mukaan lukien iso osa länsimaista, on tunnustanut Kosovon itsenäisyyden, kun taas osa maailman valtioistaVenäjä etunenässä ja kaikkiBRICS-maat ovat todenneet, etteivät tunnusta Kosovoa ennenSerbiaa. Euroopan unionin jäsenmaistaEspanja,Slovakia,Romania,Kreikka jaKypros eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä.lähde?
Osittain tunnustetuista maista ja muista Kosovon ovat tunnustaneetTaiwan (vuodesta 2008),Niue jaCookinsaaret (molemmat vuodesta 2015).[33][34][35]
Suomi tunnusti Kosovon itsenäisyyden ensimmäisten joukossa 7. maaliskuuta 2008.Serbia protestoi välittömästi kutsumalla Helsingin-suurlähettiläänsä kotiin vielä samana päivänä.[36]
Viimeisimpänä Kosovon itsenäisyyden tunnustiSudan huhtikuussa 2025.[37]
Kosovon rahayksikkö oli aikaisemminSerbian dinaari. Vuonna 1999 valuutta muuttuiSaksan markaksi ja vuonna 2002euroksi. Serbienemmistöisillä pohjoisalueilla käytetään yhä dinaareja.[38][39]
Kosovossa on suuria viljelyskelpoisia alueita. Maanviljelyn edellytykset ovat erinomaiset, mutta pääoman puute on johtanut suhteellisen alkukantaiseen viljelyyn, jossa käytetään vähän koneita. Kosovolla on suuria ongelmia järjestäytyneen rikollisuuden kanssa, joka on noussut voimakkaasti 2000-vuosikymmenellä ja jota pidetään yhtenä maailman suurimmista väkilukuun suhteutettuna.lähde?
Kosovossa on paljon luonnonrikkauksia.Trepcan kaivoksillaKosovska Mitrovicassa sijaitsevat jotkin Euroopan suurimmista lyijy-, sinkki- ja nikkelilöydöksistä.Vesivoimaa on myös saatavilla helposti; tätä on kuitenkin hyödynnetty vain vähän.
Vuonna 2011 arvioitiin, että 13–15 prosenttia tuloista perustuu ulkomailla asuvien kosovolaisten kotiin lähettämiin tuloihin.[40]
Kosovossa on kahdeksan lentokenttää, 430 km rautatietä ja 1 706 km päällystettyä maantietä.[1] Kaupunkien ja suurien kylien välillä on toimivat linja-autoyhteydet.[41]
Kosovosta tuli Serbian kuningaskunnan kulttuurin, uskonnon ja politiikan keskus 1300-luvulla. Tänä aikana serbialaiset kuninkaat rakennuttivat Kosovoon lukuisia ortodoksikirkkoja ja -luostareita kutenDečanin luostarin.
Kosovon albaanikulttuurissa on keskeistä, että on saatu vaikutteita eri kansoilta historian kuluessa. Osmaniaikakausi on jättänyt jälkensä vanhojen moskeijoiden ja kylpylöiden muodossa, ja jossain on säilynyt vanhoja turkkilaisia perinteitä. Osmanivaikutteet ovat kuitenkin hävinneet tietyssä määrin 1990-luvun aikana, ja ne on korvannut länsimainen elämäntapa. Slaavit ovat tuoneet kulttuuriin lainasanoja ja musiikkia.
↑abPopulationKosovo State of the Environment Report. Kosovon ympäristö- ja aluesuunnitteluministeriö. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
↑Hydrology Independent Commission of Mining and Minerals. Arkistoitu 3.4.2015. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
↑abThomas Brinkhoff: Districts and Municipalities (Census 2011: Statistical Office of Kosovo (web).) Citypopulation. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)
↑EU brokers historic Kosovo deal, door opens to Serbia accession. Reuters, 19 April 2013. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5 November 2013.Arkistoitu 24 syyskuu 2015.(englanniksi)