Korealaiset kielet on pieni kielikunta joka koostuukorean jajejun kielistä.[1] Jeju mielletään usein korean murteeksi, mutta on tarpeeksi eriävä, että se voitaisiin lukea omaksi kielekseen. Jotkut kielitieteilijät ehdottavat, että Koillis-KoreanYukjinin murretta tulisi eritellä samalla tavalla. Korean kieltä on dokumentoitu runsaasti 1400-luvulla kehitetynHangul-aakkoston ansiosta. Sitä aiempaakiinan kirjoitusjärjestelmällä kirjoitettua koreaa on merkittävästi vaikeampi tulkita.
Korean kaikki modernit muodot polveutuvatSillanmuinaiskoreasta. Se vähä mitä Korean niemimaalla ennen 600-luvun lopulla tapahtunuttaSillan yhdistymistä puhutuista kielistä tiedetään tulee lähinnä paikannimistä. Joidenkin näistä kielistä uskotaan olleen korealaisia, mutta jotkin todisteet viittaavat myösjapanilaisiin kieliin, joita puhuttiin niemimaan keski- ja eteläosissa. Korealaisia kieliä on usein pyritty yhdistämään muihin kielikuntiin, yleensätunguusilaisiin tai japanilaisiin kieliin, mutta sukulaisuutta ei ole pystytty todistettavasti osoittamaan.
