Valokopiointi on menetelmä, jollamonistetaantekstiä taikuvia sisältävästäpaperistakopioita toiselle paperille käyttämällä valokopiokonetta. Valokopioinnin lanseerasiXerox1960-luvulla ja vähitellen 20 vuoden kuluessa se syrjäytti muut kopiointitekniikat.
Valokopiointia käytetään laajalti liike-elämässä,oppilaitoksissa ja julkisella sektorilla. Valokopioinnin suosio on kuitenkin laskenut viestinnän siirtyessä paperisistaasiakirjoista sähköisiin. Jos sähköisistä dokumenteista tarvitaan paperikopioita, käytetääntulostimia, joihin tosin usein yhdistyy myös paperidokumenttien skannaus- ja kopiointimahdollisuus.
Aiemmin kopiointiin on käytetty muun muassafotostat-menetelmää, jossa käytettiinkameraa ja herkkäävalokuvauspaperia ja kopio kuivattiin koneessa heti.
Xerox-yhtiö sovelsi valokopiointiin fyysikko Chester Carlsonin vuonna 1938 unkarilaisen fyysikon Pál Selényin julkaisujen pohjalta kehittämääelektrofotografiaa, jossa pyörivä alumiininen kuvarumpu varataan sähköllä ja valotetaan sitten kopioitavan originaalin läpi tai siitä heijastaen niin, että rummulle seuraavaksi levitettävä värijauhe tarttuu vain tummiksi tarkoitettuihin kohtiin ja siirtyy sitten rummulta kopiopaperiin muodostamaan originaalin mukaisia kuvioita. Tätä menetelmää käytetään kehittyneessä muodossaan yhä kopiokoneissa jalasertulostimissa[1].
Kopiokoneet olivat aluksi hitaita ja vaativat erikoispaperia, mutta 1970-luvulla ne kehittyivät yhä nopeammiksi ja halpaa tavallista paperia käyttäviksi. Niihin kehitettiin myös originaaliarkkien syöttölaitteita ja ulos tulevien kopioarkkien lajittelumekanismeja, mikä mahdollisti monisivuisten paperidokumenttien kopioinnin valmiiksi oikeassa sivujärjestyksessä oleviksi kopionipuiksi. Muita parannuksia olivat kaksipuoleinen kopiointi paperin molemmille puolille, suurennus- ja pienennysmahdollisuus sekä 1970-luvulla mustavalkokopioinnin rinnalle tuotu värikopiointi. 1990-luvun”työpöytäjulkaisemisen” (desktop publishing) myötä kopiokoneet kehittyivät monitoimilaitteiksi, joissa yhdistyivätfaksi,tulostin, kopiokone jaskanneri kuvien ja paperiasiakirjojen saattamiseen digitaaliseen muotoon.[1]
Valokopioinnin kehittäjäyritys Xerox sai valokopioinnin nopeaan kasvuun esiteltyään vuonna 1960 Xerox 914 -kopiokoneensa, josta tuli valtava menestys. Samalla Xerox aloitti uuden liiketoimintamallin: konetta ei voinut ostaa vaan se piti vuokrata, ja Xerox sai joka koneesta tuloa myös sillä otetun kopiomäärän mukaan. Yhtiöstä tuli valokopioinnin synonyymi: englannin kielessä valokopiointia alettiin kutsua verbilläto xerox ja valokopiota substantiivillaa xerox ['zɪərɒks]. Yrityksen menestys jatkui läpi 1960-luvun, kunnes sen tärkeimmät patentit vanhenivat vuonna 1969 ja alalle tuli nopeasti kilpailijoita, suurimpina yhdysvaltalaisetIBM ja3M, japanilais-yhdysvaltalainenRicoh-Nashua-Savin, japanilaisetCanon,Minolta jaToshiba sekä eurooppalainenAgfa-Gevaert. Kilpailijat toivat yhtäaikaa markkinoille tavalliselle paperille kopioivia koneita ja toivat Xeroxin vuokraukseen perustuvan toimintatavan rinnalle asiakkaille myytävät kopiokoneet. Xerox osasi kuitenkin nopeasti siirtyä sekin pois erikoispaperistaan ja säilytti asemiaan isoissa koneissa niin, että Suomessakin vuonna 1977 vielä noin 25 prosenttia valokopioista otettiin Rank Xeroxin koneilla.[2][3]
1980-luvun taitteessa yhdysvaltalais-japanilainen Nashua-Savin-Ricoh-yritysryhmä nousi Xeroxin ohi maailman suurimmaksi kopiokoneiden valmistajaksi. Muita maailman suurimpia valmistajia olivat tuolloin yhdysvaltalaisetIBM jaSaxon ja japanilainenCanon. Suomen suurimpia kopiokonemerkkejä vuonna 1979 olivat Xeroxin ja brittiläisenRank Organisationin yhteinen Rank Xerox, Canon ja saksalainenAgfa-Gevaert.[4]
Kopioalan pioneeriyritys Xerox yritti markkina-asemansa elvyttämiseksi saada omistukseensaHewlett-Packardista irrotettua, maailman suurimmaksi kasvanutta kopiokonevalmistajaaHP:ta, mutta luopui aikeesta[5]. Vuonna 2019 suurimpien kopiokonemerkkien maailmanlaajuiset markkinaosuudet olivat:[6]
