Kooma on syvän tajuttomuuden tila, jossa oleva henkilö ei tiedosta ympäristöään eikä reagoi minkäänlaisiin ulkoisiin ärsykkeisiin. Henkilöä ei voida myöskään herättää koomasta voimakkaillakaanääni-,näkö-, taikipuärsykkeillä. Syvässä koomassa potilas ei välttämättä pysty hengittämään, jolloin hänet voidaan pelastaa vain laittamalla hänethengityskoneeseen.
Kooma voi aiheutua esimerkiksi voimakkaasta päähän kohdistuneesta iskusta (bilateraalinen vahinkoaivoverkostoon),keskushermostollisesta sairaudesta taineurologisesta vammasta. Muita mahdollisuuksia ovat aineenvaihdunnan sairaustilat, esimerkiksi kohonnut verensokeritasodiabeteksen yhteydessä. Potilas voidaan myös saattaa keinotekoiseen koomaan lääkkeiden avulla tarkoituksenaaivokudoksenturvotuksen laskeminen, tai potilaan säästäminen äärimmäisiltä kiputiloilta.
Kooman seurauksena voi olla täydellinen paraneminen, mutta joissain tapauksissa myös kuolema. Potilas voi kooman aikana osoittaa hereillä olemisen merkkejä (liikettä tai jopa puhetta) hänen ollessaan silti koomassa. Kooman pituus voi vaihdella muutamasta tunnista aina useisiin vuosiin asti. Yleensä kooma kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.
Pisimpään koomassa oliyhdysvaltalainenEdwarda O’Bara, joka vaipui koomaan 16-vuotiaana ja oli siinä 42 vuotta, kunnes kuoli. Puolalainen rautatieläinenJan Grzebski oli koomassa 19 vuotta vuosina 1988–2007, mutta toipui.
Kooman jälkeen potilas voi toipua hiljalleen ja saavuttaa jälleen täyden fyysisen ja henkisen terveyden, kun taas jotkut tarvitsevatterapiaa, ja kaikki eivät palaudu koskaan täydellisesti. Koomasta voi myös siirtyävegetatiiviseen tilaan, jolloin autonomiset elintoiminnot toimivat, muttakognitiiviset aivotoiminnot eivät. Tässä tilassa hengitys toimii itsenäisesti, ja potilaalla on selkeät unirytmit toisin kuin koomassa. Potilas voi hereillä ollessaan reagoida kipuun ja liikkua, mutta liikkuminen ei ole tarkoituksenmukaista.[1]
