 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. |
| Kooikerhondje | |
|---|---|
 | |
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Alankomaat |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 1 267[1] |
| Alkuperäinen käyttö | sorsien pyydystys - houkutuskoira |
| Nykyinen käyttö | seura- ja harrastuskoira |
| Elinikä | 10–14[2] |
| Muita nimityksiä | Nederlandse Kooikerhondje, Holländischer Entenlockhund, hollandi väike veelinnukoer, koikkeri, kooikerkoira |
| FCI-luokitus | ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat alaryhmä 2 Ylösajavat koirat #314 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 8–15 kg |
| Säkäkorkeus | 35–44 cm |
| Väritys | Ruskeavalkoinen |
| Infobox OK | |
Kooikerhondje (holl.Nederlandse kooikerhondje) on vanhahollantilainenspanielirotu, jota käytettiin alun perin apuna sorsien pyydystyksessä. Koiran tehtävänä oli houkutella liikehdinnällään sorsia puisiin häkkiansoihin sillä aikaa kun koiran ohjaaja pysytteli piilossa. Tästä tulee kooikerhondjen hollanninkielinen nimi, ”häkkiansastajan pieni koira”.Kooiker on ansastaja jahondje pieni koira. Koska koira muistutti kettua, sorsat alkoivat seurata koiraa peremmälle ansaanselvennä, jossa ne otettiin kiinni. Lintujen houkuttelemisen lisäksi koira toimi porvariston seurakoirana ja tuhoeläinten pyydystäjänä.
Kooikerhondje on pienehkö koira, senrotumääritelmän sallima säkäkorkeus on 35–40 cm[3]. Suurin osa koirista on kuitenkin suurempia. Uroksien keskikorkeus on 40–43 cm, narttujen 38–40 cm. Alankomaissa on jopa lähes 50 cm säkäkorkeudella olevia uroksia. Toisaalta myös kääpiökokoisuutta esiintyy. Koikkeri on väritykseltäänsoopelinkirjava eli punaruskea ja valkoinen. Punaisen värin tulee olla vallitseva, ei kuitenkaan täysi mantteli. Kolmivärisyys ja mustavalkoisuus eivät ole sallittuja. Mustat korvathapsut eli ”korvakorut” ovat toivottavat.
Kooikerhondje on vilkas koirarotu ja yleensä uskollinen isännälleen. Pennut lähtevät yleensä tutkimaan ympäristöään jo ennen kuin niidensilmät ovat auenneet. Koikkeri on aktiivinen koira, joten se soveltuu monenlaisiin harrastuksiin, kutenagilityyn jatokoon, mutta herkkänä rotuna vaatii johdonmukaisen omistajan.
Kooikerhondjelle sallitaan pidättyväisyys vieraita ihmisiä kohtaan, mutta se ei saa olla arka eikä aggressiivinen. Suhtautuminen toisiin koiriin on yksilökohtaista. Koska koikkereita on lintujen houkuttelun lisäksi käytetty tuhoeläinten tappamiseen, toisin sanoen rottakoirina, koira voi olla kiinnostunut riistasta. Nykyäänkin joillakin koikkereilla on vahva metsästys- ja riistavietti.
Kooikerhondjet kuolivat melkein sukupuuttoon1900-luvun alussa. Niiden nykyinen kanta on lähtenyt liikkeelle vain muutamasta yksilöstä ja geenipooli on pieni. Vuonna1966 kennelliitto Hollannissa hyväksyi rodun. Ensimmäinen kooikerhondje-yhdistys perustettiin Hollannissa1967.1971 rotu virallistettiin Hollannissa. Kansainvälinen kennelliitto FCI hyväksyi sen vasta1990-luvun alussa.[2]
Suomessa perustettiin oma rotuyhdistys vuonna1999. Ensimmäinen koikkeri tuotiinSuomeen vuonna1991. Vuonna2004 ylitettiin Suomessa 250 yksilön raja. Tähän mennessä kooikerhondjeja on Suomessa rekisteröity 1576 (Kennelliiton jalostustietokanta KoiraNet 2.9.2019).
