Konrad IV (25. huhtikuuta1228Andria,Sisilian kuningaskunta –21. toukokuuta1254 Lavello, Sisilian kuningaskunta) oliPyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuosina 1237–1254,Jerusalemin kuningas vuosina 1228–1254 nimelläKonrad II jaSisilian kuningas vuosina 1250–1254 nimelläKonrad I.[1][2]
Hän oliHohenstaufen-sukuisen keisariFredrik II:n ja tämän toisen puolisonJolandan,Jerusalemin kuningattaren toiseki vanhin poika ja ainoa eloonjäänyt poika, sillä vanhempi veli menehtyi pian syntymänsä jälkeen. Konrad asui Sisiliassa, ennen kuin muutti Saksaan vuonna 1235.[1]
Konrad oli Jerusalemin kuningaskunnan perijä äitinsä kautta, Hänen isänsä teki hänestä myös Svaabian herttuan vuonna 1235.[2]
Konrad avioitui 1. syyskuuta 1246[2] VohburgissaBaijerin herttuatar Elisabeth von Bayernin (1227–1273) kanssa, joka oli Baijerin herttua Otto II Wittelsbachin ja Reininpaladiinikreivitär Agnes von Hohenstaufenin vanhin tytär.[1] Heille syntyi 25. maaliskuuta 1252 poikaKonradin (1252–1268).
Hänet valittiin Saksan eli Roomalaisten kuninkaaksi Wienissä helmikuussa 1237 velipuolensa Henrik VII:n tilalle, joka oli kapinoinut keisaria vastaan vuonna 1235. PaaviGregorius IX:n asetettua Fredrik II:nkirkonkiroukseen vuonna 1239, Konradia sai vastaansa Saksassa vahvistuvan paavimielisen puolueen, jota johtivat Mainzin arkkipiispa Siegfried ja Kölnin arkkipiispa Konrad.[2]
Vuonna 1245 paaviInnocentius IV julisti sekä Konradin että hänen isänsäFredrik II:n syrjäytetyiksi keisarina ja perillisenä ja julisti ristiretken heitä vastaan. VastakuningasHenrik Raspe joukkoineen kukisti Konradin armeijoineen 5. elokuuta 1246 lähellä Frankfurtia. Häntä tukivat kuitenkin edelleen Saksan kaupungit ja Baijerin herttua Otto II, jonka tyttären Elisabetin kanssa hän avioitui vuonna 1246.[2]
Keisari Fredrik II kuoli 13. joulukuuta 1250. Sisilian ongelmat ja paavipuolueen vahvistuminen Saksassa vastakuningas Henrik Raspen seuraajan, Vilhelm Hollantilaisen johdolla, pakottivat Konradin lähtemään Saksasta loppuvuodesta 1251 Sisiliaan. Uutenavuotena 1252 Konrad palasi hallitsijanaSisilian kuningaskuntaan, missä hänen velipuolensaManfred oli ollut valtionhoitajana, ja ryhtyi varusteluihin, joiden tarkoituksena oli puolustaa Sisilian kuningaskuntaa sotilaallisesti.[1]
Konradin aseman Sisiliassa varmisti hänen joukkojensa tekemä Napolin valtaus lokakuussa 1253, mutta hänen yrityksensä päästä yhteisymmärrykseen paavin kanssa epäonnistuivat.[2]
Konrad menehtyi äkillisesti vain 26-vuotiaana toukokuussa 1254. Hänen seuraajansa Sisilian kuninkaana, poikaKonradin oli tuolloin vain kaksivuotias.[1] Leskikuningatar Elisabeth avioitui toisen kerran Müncenissä vuonna 1259 Gorizia-Tirolin kreivi, Kärntenin herttua Meinhard II:n kanssa, heille syntyi kuusi eloon jäänyttä lasta.
Konradin kuolemasta vuonna 1254 alkoiInterregnum, jonka aikana kukaan Saksan hallitsija ei saanut valtakuntaa hallintaansa. VastaRudolf I Habsburgilainen kykeni tekemään sen vuonna 1273.
 | Edeltäjä: Fredrik II | Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija 1237–1254 | Seuraaja: Interregnum |
 | Edeltäjä: Fredrik II | Jerusalemin kuningas 1228–1254 | Seuraaja: Konradin |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
