Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan komipermjakin puhujia oli Neuvostoliitossa 120 000 henkeä, joista 88 000 Permin Komissa ja 17 000 silloisen Permin alueen muissa osissa. Permin Komissa asui 73,0 % puhujien kokonaismäärästä.[2]
Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan komipermjakkia puhui Venäjällä 94 000 henkeä,[3] joista 70 000 (74,4 % kaikista puhujista) asui Permin Komissa[4]. Lukuihin sisältyvät myös komipermjakkia toisena tai vieraana kielenä puhuvat.
Vuonna 1989 Venäjän komipermjakeista 71,1 % puhui komipermjakkia äidinkielenään ja 7,3 % toisena kielenä.[5] Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan kansallisuudeltaan komipermjakeista 98,3 % osaavenäjää[6] (90,8 % vuonna 1989).[5] Permin Komissa asuvista komipermjakeista 83,1 % osaa komipermjakkia. Piirikunnan koko väestöstä 51,6 % osaa komipermjakkia[4] ja 98,4 % venäjää[7].
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 63 100 komipermjakin puhujaa[8].
Komipermjakki kuuluu suomalais-ugrilaisten kieltenpermiläiseen haaraan. Sen lähimmät sukukielet ovatkomisyrjääni jaudmurtti. Kielitieteilijät varsinkin Venäjän ulkopuolella pitävät komipermjakkia usein yhtenä komin kielen päämurteista.[9] Niiden katsotaan eriytyneen 1300–1400-luvuilla, jolloinKaman alueenkomit kuuluivat itsenäiseenSuur-Perman ruhtinaskuntaan. Nimityskomipermjakki on syntynyt vastaVenäjän vallankumouksen jälkeen. Sitä ennen Permin komeja kutsuttiinpermjakeiksi (ven. пермяки́) ja heidän kieltäänpermjakin kieleksi (ven. пермя́цкий язы́к). Komipermjakkien itsestään ja kielestään käyttämä nimitys onkomi.[10] Poliittisista syistäkomisyrjäänit ja komipermjakit on pidetty erillään sekä kielellisessä että kulttuurisessa jaossa.[11]
Piirre, joka erottaa komipermjakin kaikista muista suomalais-ugrilaisista kielistä, on sen morfologisoitunut kiinteäsanapaino, esimerkiksi:ви́сян ’sairastat’ –вися́н ’sairaus’,ве́рдас ’ruokkii’ –верда́с ’ruoka’.[12]Venäjän kielen vaikutus on komipermjakissa paljon voimakkaampi kuin komisyrjäänissä. Eräiden arvioiden mukaan venäläisten lainojen osuus tavallisesta puheesta on 30–40 %. Siksi väitetäänkin, että venäjää taitavan syrjäänin on helppo ymmärtää komipermjakkia, kun taas permjakeille komisyrjäänin ymmärtäminen on huomattavasti vaikeampaa.[13]
Komipermjakin kieli jakautuu neljään päämurteeseen. Permin Komissa puhutaan etelä- ja pohjoismurretta. Etelämurre jakautuu Kudymkarin-Invan, Nerdvan, ala-Invan ja Onkovon murteisiin, pohjoismurre Kotšovon, Kosan-Kaman, Mysovon ja ylä-Lupjan murteisiin. Muut päämurteet ovat Kirovin alueen ja Permin aluepiirin koillisosissa puhutut ylä-Kaman murre jaJazvan komi.[14] Ylä-Kaman eli Zjuzdinin murteessa yhdistyvät syrjäänin ja permjakin piirteet, Jazvan komia pidetään usein erillisenä komin kielen päämurteena.[15] Murteita erottavia piirteitä ovat muun muassa [l]:n ja [v]:n esiintyminen, sanapaino jasijamuotojen lukumäärä.[14]
1860-luvulta lähtien ilmestyi useita komipermjakin kielioppeja, sanastoja ja oppikirjoja.[16] Varsinainen kirjakieli syntyi kuitenkin vasta Venäjän vallankumouksen jälkeen Kudymkarin-Invan murteen pohjalta. 1920-luvun alussa otettiin käyttöönkyrilliseen kirjaimistoon perustuneetMolodtsovin aakkoset ja 1930-luvun alussa siirryttiinlatinalaiseen kirjaimistoon. Vuodesta 1938 lähtien komit ovat käyttäneet yhteistä kyrillistä kirjaimistoa, johon on liitetty lisämerkitӧ jaі.[17] Kirjakielen erikoisuus on komisyrjäänin mukainen äänteen [l] käyttö, joka poikkeaa kaikista komipermjakin murteista.[18]
1920–1930-luvuilla komipermjakkia ryhdyttiin käyttämään koulussa, lehdistössä ja teatterissa. Samaan aikaan syntyi myöskomipermjakkien kaunokirjallisuus. 1950–1960-luvuilla kirjakielen käyttöala alkoi kuitenkin supistua. Kouluissa siirryttiin venäjänkieliseen opetukseen, piirikunnan sanomalehti alkoi ilmestyä venäjäksi ja käännetyn kaunokirjallisuuden julkaisemisesta luovuttiin. 1990-luvulle tultaessa komipermjakin kirjakielen asema oli hyvin marginaalinen.[19]
Nykyään komipermjakkia käytetään opetusvälineenä lastentarhoissa ja kouluissa sitä opetetaan aineena. Sillä julkaistaan kauno- ja lastenkirjallisuutta. Lehdistössä, radiossa ja televisiossa kielen käyttö on vähäistä.[20]
Komipermjakit ovat etnisesti ja kielellisesti pitkällevenäläistyneitä.[21] Kielen julkinen käyttö on vähäistä, eikä se ole viime aikoina juurikaan laajentunut. Vuonna 1992 komipermjakille yritettiin saada virallinen asema Permin Komissa, mutta aloite ei saanut riittävää kannatusta.[22] Maaseudulla kielen asema on melko vahva,[23] mutta Permin Komin taloudellisesta ahdingosta johtuva väestön poismuutto lisää kielellistäassimilaatiota.
↑Bartens, Raija: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys, s. 31. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2000. ISBN 952-5150-55-0
↑Batalova, R.M.: O meste jazyka komi-permjakov sredi jazykov finno-ugroskih narodov i jego spetsifitšeskih osobennostjah, s. 35–38. (Teoksessa: Komi-permjaki i finno-ugorski mir. Materialy I Meždunarodnoi nautšno-praktitšeskoi konferentsii) Kudymkar: Komi-Permjatskoje knižnoje izdatelstvo, 1997. ISBN 5-87901-028-7
↑Batalova, R.M.: O meste jazyka komi-permjakov sredi jazykov finno-ugroskih narodov i jego spetsifitšeskih osobennostjah, s. 41–42. (Teoksessa: Komi-permjaki i finno-ugorski mir. Materialy I Meždunarodnoi nautšno-praktitšeskoi konferentsii) Kudymkar: Komi-Permjatskoje knižnoje izdatelstvo, 1997. ISBN 5-87901-028-7
↑Lallukka, Seppo: Komipermjakit – perämaan kansa: syrjäytyminen, sulautuminen ja postkommunistinen murros, s. 56–57. Helsinki: Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti, 1995. ISBN 951-707-072-1
↑abGosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 179–180. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4
↑Bartens, Raija: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys, s. 9, 30, 32. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2000. ISBN 952-5150-55-0
↑Lallukka, Seppo: Komipermjakit – perämaan kansa: syrjäytyminen, sulautuminen ja postkommunistinen murros, s. 52–53. Helsinki: Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti, 1995. ISBN 951-707-072-1
↑Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom II, s. 426. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2
↑Batalova, R.M.: O meste jazyka komi-permjakov sredi jazykov finno-ugroskih narodov i jego spetsifitšeskih osobennostjah, s. 40. (Teoksessa: Komi-permjaki i finno-ugorski mir. Materialy I Meždunarodnoi nautšno-praktitšeskoi konferentsii) Kudymkar: Komi-Permjatskoje knižnoje izdatelstvo, 1997. ISBN 5-87901-028-7
↑Lallukka, Seppo: Komipermjakit – perämaan kansa: syrjäytyminen, sulautuminen ja postkommunistinen murros, s. 54–67. Helsinki: Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti, 1995. ISBN 951-707-072-1
↑Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 222–226. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4
↑Lallukka, Seppo: Komipermjakit – perämaan kansa: syrjäytyminen, sulautuminen ja postkommunistinen murros, s. 118–136. Helsinki: Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti, 1995. ISBN 951-707-072-1
↑Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 230–232. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4
↑Lallukka, Seppo: Komipermjakit – perämaan kansa: syrjäytyminen, sulautuminen ja postkommunistinen murros, s. 136. Helsinki: Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti, 1995. ISBN 951-707-072-1
