Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Komeetta elipyrstötähti on pienehköaurinkokunnan kappale, joka muistuttaaasteroidia, mutta koostuu pääasiassajäästä, ja jonka ympärillä onAuringon säteilyn irrottamankaasun japölyn muodostamakoma. Komeettojen radat ovat usein hyvineksentrisiä, ja niiden saapuessa lähelleAurinkoa niiden taakse muodostuu miljoonienkilometrien mittainen pyrstö, joka osoittaa poispäin Auringosta.
Komeettoja havaitaan nykyisin vuosittain kymmenkunta, joista useimmat ovat havaittavissa vainkaukoputkella ja osa myöskiikarilla. Suuria komeettoja, jotka näkyvät kirkkaana paljain silminkin, ilmestyy keskimäärin kerran tai kaksi vuosikymmenessä. Edelliset kirkkaat komeetat olivatHale-Bopp vuonna1997 jaHyakutake vuotta aiemmin.12. tammikuuta2007 perihelissä oleva komeettaC/2006 P1 (McNaught) on saavuttanut magnitudin –2 kirkkauden.
Komeetan ydin on yleensä halkaisijaltaan muutamia kilometrejä, korkeintaan 50 kilometriä. Se on rakenteeltaan varsin löyhä ja koostuu keskimäärin 75-prosenttisestihiilidioksidi-,metaani- javesijäästä. Vettä on näistä suhteellisesti eniten,Halleyn komeetassa 80 %. Muita komeetoissa esiintyviä yhdisteitä ovathiilimonoksidi CO ja formaldehydi H2CO. Pääasialliset ytimen alkuaineet ovat siisvety,hiili,typpi jahappi.
Loput 25 prosenttia koostuvat erilaistenmineraalien muodostamastasorasta japölystä, jota onjään seassa. Ytimen pinta on mahdollisesti orgaanisten yhdisteiden peitossa, jotka raskaampina ovat jääneet jäljelle jään haihduttua pois ja jotka muodostavattervamaisen kerroksen. Orgaaniset yhdisteet ovat hyvin tummia, ja niinpä komeettaytimet ovat eräitä aurinkokunnan tummimmista kappaleista. EsimerkiksiHalleyn komeetanalbedo on 0,04 jaBarrellyn komeetan vain 0,024–0,03, kunasfaltilla se on 0,07.Fred Whipple on kuvannut komeetan ydintä ”likaiseksi lumipalloksi”.
Ytimen koossapitävätvoimat ovat siinä määrin heikot, ettäkaasun japölyn irtoaminen, valtavatlämpötilanvaihtelut komeetan kulkiessa radallaan japlaneettojen aiheuttamatvuorovesivoimat saavat ytimen usein hajoamaan pienempiin osiin komeetan saapuessa lähelleperiheliään. EsimerkiksiWestin komeetan nähtiin hajoavan neljään tai viiteen osaan pian perihelinsä jälkeen vuonna1975;Shoemaker-Levy 9 puolestaan ohittiJupiterin vain 21 000 kilometrin päästä vuonna1992 ja hajosi sadoiksi kappaleiksi, ja kaksi vuotta myöhemmin se törmäsi planeettaan. Tapaus oli ensimmäinen tähtitieteilijöiden havaitsemataivaankappaleiden välinen törmäys. MyösSiperiassa vuonna1908 tapahtunutTunguskan räjähdys saattoi olla komeetan aiheuttama.
Auringon säteily aiheuttaa ytimen pinnalla olevanlumen jajään sulamisen jahöyrystymisen taisublimoitumisen suoraanhöyryksi, ja sen mukana vapautuu myöspölyä ja soraa. Halleyn komeetalla kaasua irtosi perihelin aikaan 10–40tonnia sekunnissa ja lisäksi useita tonneja pölyä. Irtautuneesta aineksesta muodostuu ytimen ympärille koma, ohut kaasuhuntu, joka lähelläAurinkoa saattaa kasvaa jopa itse tähteä suuremmaksi ja hyvin harvaksi. Aineiden irtaantuminen saa koman kirkastumaan huomattavasti; kaasupurkaukset ovat kuitenkin hyvin epäsäännöllisiä, ja niinpä komeettojen kirkkautta on vaikea ennustaa etukäteen. Kauempana Auringosta komeetta on ulkoisesti erotettavissaasteroideista lähinnä heikon komansa perusteella;Oortin pilvessä komeetat ovat pelkkiäjäälohkareita.
Komeetan saapuessaaurinkokunnan sisäosiin Auringonsäteilynpaine sekäaurinkotuuli saavat hiukkaset irtautumaan ytimen pinnasta. Ne venyvät likimain Auringosta poispäin osoittavaksi pyrstöksi, joka voi pisimmillään olla jopa 150 miljoonaa kilometriä – sama kuin Maan ja Auringon välinen etäisyys. Pyrstö on usein jakautunut kahteen osaan,pölypyrstöön jakaasu- eliplasmapyrstöön. Pölypyrstö on syntynyt säteilypaineen irrottamasta pölystä, jonka hiukkasten nopeudet ovat suhteellisen pieniä, mistä aiheutuu pyrstön kaareutuminen komeetan kiertorataa kohden. Väriltään pölypyrstö on kellertävä, ja se heijastaa suoraan auringonvaloa. Joskus pölypyrstö on kaareutunut niin paljon, että sopivassa kulmassa Maasta katsottuna se näyttää osoittavan Aurinkoon päin; tällöin sitä kutsutaan harhaanjohtavastivastapyrstöksi.
Plasmapyrstö koostuu aurinkotuulen irrottamasta, osittain ionisoituneesta kaasusta sekä erittäin hienojakoisesta pölystä, ja se osoittaa suoraan Auringosta poispäin. Pyrstö on väriltään sinertävä, ja sen väri syntyyultraviolettisäteilyn virittämistä atomeista. Myös plasmapyrstö heijastaa hieman auringonvaloa. Pyrstössä joskus havaittavat teräväpiirteiset mutkittelevat kuviot ovat seurausta Auringon magneettikentän kuvioista, joita aurinkotuuli seuraa.
Komeettojen uskotaan olevan jäänne aurinkokunnan alkuajoilta, jolloin ne tiivistyivät muiden kappaleiden tavoinprotoplanetaarisesta kiekosta ja sinkoutuivat kaukaisille kiertoradoille nuorten kaasujättiläisplaneettojen painovoiman vaikutuksesta[1]. Ne muodostivat 50 000–100 000 AU:n päähän AuringostaOortin pilven, jossa niiden kiertoradat vähitellen vakiintuivat ympyrämäisemmiksi lähitähtien vaikutuksesta. Radat eivät kuitenkaan enää sijainneet aurinkokunnan tasossa vaan olivat hajaantuneet ympäröimään aurinkokuntaa kaikkialta. Vuorovaikutukset muiden tähtien vastaavien vyöhykkeiden kanssa ovat yksi mahdollinen syy sille, miksi osa komeetoista sinkoutuu uudelleen elliptiselle radalle lähelle Aurinkoa.
Tyypillisen komeetan kiertorata. Lähellä Aurinkoa komeetan ratanopeus kasvaa huomattavasti kaukaisempiin osiin verrattuna. A = Aurinko, B = planeetta, C = komeetta.
Kiertoratojensa perusteella komeetat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään.Pitkäperiodisten komeettojen aphelit sijaitsevat suureksi osaksi noin 50 000 AU:n etäisyydellä Oortin pilvessä, jossa niitä arvellaan olevan jopa satoja miljardeja eli jopa useiden kymmenien Maan massojen verran. Keskittymän pitkäperiodisten komeettojen apheleissä huomasi ensimmäisenäJan Oort vuonna1950.Lyhytperiodisten komeettojen kiertoaika on alle 200 vuotta, ja ne ovat iältään varsin nuoria.Gerard Kuiper osoitti1951, että ne ovat peräisin eri komeettapopulaatiosta kuin pitkäperiodiset: niiden kiertoradan kaltevuus on alle 40° ja ne kiertävät Aurinkoa samaan suuntaan kuin planeetat. Hänen mukaansa ne tulivat aivanNeptunuksen radan takaa vyöhykkeeltä, jota nykyisin kutsutaanKuiperin vyöhykkeeksi.
Eräiden komeettojen kiertorata on poikkeava.Encken komeetta kiertää Aurinkoa lähimmilläänMerkuriuksen radan sisäpuolella ja kauimmillaankin Jupiterin radan sisällä. Komeetta 29P/Schwassmann-Wachmann puolestaan pysyttelee jatkuvasti Jupiterin ja Saturnuksen ratojen välissä, kun taas aiemmin asteroidiksi luokiteltu komeetta2060 Chiron kiertää Saturnuksen jaUranuksen välissä. Sillä on havaittavissa vähäinen koma, joka erottaa sen asteroideista. Eräät komeetat saapuvat kiertoradallaan äärimmäisen lähelle Aurinkoa ja saattavat jopa iskeytyä siihen. Toisaalta Jupiterin ja Saturnuksen voimakas painovoima saattaa sinkauttaa komeetan kokonaan ulos aurinkokunnasta vievälle radalle. Toistaiseksi ainuttakaan aurinkokunnan ulkopuolelta tullutta komeettaa ei ole havaittu.
Auringonhipoja on komeetta, jonka kiertorata vie sen perihelissä hyvin lähelle Aurinkoa. Tällöin pieni tai jäinen komeetta saattaa höyrystyä kokonaan, eikä se selviä Auringon ohituksesta. Komeetan kirkastuminen riippuu siitä, kuinka hyvin se selviää Auringon kuumuudesta.[2]
Asteroidivyöhykkeen komeetat kiertävätAsteroidivyöhykkeellä. Ne ovat asteroideja, joilla on komeettamaisia ominaisuuksia. Osa luokitellaankin sekäpikkuplaneetoiksi että komeetoiksi. Asteroidivyöhykkeen komeettojen radat ovat vyöhykkeenasteroideille tyypillisiä ympyrämäisiä ja ratojenkaltevuus on pieni. Näiden taivaankappaleiden uskotaan syntyneen asteroidivyöhykkeellä.
Pyrstötähtiä on muinoin pidetty merkittävinäennusmerkkeinä. Keskiajalla Euroopassa pyrstötähtiä pidettiin pahojen aikojen enteinä. Tällä ei ole kuitenkaan ollut mitään tekemistä sen kanssa, että nykyisin komeettojen tiedetään voivan periaatteessa törmätäMaahan. Myös suomenkielinen nimipyrstötähti kertoo, miksi sitä on luultu:tähdeksi, jolla on pyrstö. Tähdet ja planeetat (joita niitäkin kutsuttiin tähdiksi, kiertotähdiksi) on kuviteltu osiksi kiinteää tai kiinteistä osista muodostunuttataivaankantta tai muuta jumalallista näyttämöä, jolla kaikki kulkee vääjäämättömän kellon tarkkuudella ennalta säädettyä rataa. Kaikki poikkeuksellinen on käsitetty tätä taustaa vasten merkeiksi, jotka jumalallinen voima on tarkoituksella tehnyt ihmisten nähtäväksi. Siksi sen on oltava jotain hyvin tärkeää.
