Kokugaku (jap.国学, "kansallinen oppi") olijapanilainen filosofinen koulukunta, joka syntyi 1700-luvun lopulla. Kokugakun juuret olivatkangakun eli "kiinalaisen opin", käytännössäkungfutselaisten klassikoiden vastustamisessa: kokugaku-oppineet nostivat niiden sijaan tutkimuksen keskiöön varhaisimmat japanilaiset klassikot, jotka olivat heidän mukaansa säästyneet ulkopuoliselta vaikutukselta. Klassikoihin kuuluivatKojiki,Nihonshoki jaMan'yōshū. Huomattavimman kokugaku-oppineenMotoori Norinagan mukaan klassikot paljastivat Japanin yhteiskunnan muinaisen harmonian, jossa kungfutselaista etiikkaa ei vaadittu säätelemään alamaisten, hallitsijan ja jumaluuksien välisiä suhteita. Keskeiseksi kokugakussa nousi myös Japanin ja Kiinan sekä myöhemmin lännen välisten erojen tutkiminen.
1800-luvulla kokugaku-liikkeellä, erityisestiHirata Atsutanen koulukunnalla, oli roolibakufu-sotilashallituksen kaatamisessa jakeisarin palauttamisessa valtaan. Nämä kokugaku-oppineet näkivät keisarin Japanin jumalallisena hallitsijana, minkä muinaiset tekstit paljastivat. NiinpäMeiji-restauraation jälkeen kokugakun aatteilla oli merkittävä osa uuden keisarillisen valtaideologian luomisessa. Keisarillisen Japanin kaatumisen jälkeen sodanjälkeisenä aikana kokugaku on kuitenkin nähty laajalti ideologisena lähtökohtana Japanin 1930- ja 1940-lukujen fasismin ja militarismin synnylle.