Kirje filippiläisille eliFilippiläiskirje (m.kreik.Πρὸς Φιλιππησίους ἐπιστολή,Pros Filippēsiūs epistolē) onUuden testamentin yhdestoista kirja ja yksi apostoliPaavalin kirjeistä. Se on kirjoitettuFilippoin kristilliselle yhteisölle, joka sijaitsiMakedonian alueella.[2]
Filippiläiskirje tunnetaan ilon, ykseyden ja kristillisen elämän teemoistaan, ja se antaa näkökulman Paavalin suhteesta Filippin seurakuntaan.[2]
Lähes kaikki raamatuntutkijat hyväksyvät sen, että kirjeen on kirjoittanut kokonaisuudessaan apostoli Paavali. Ainoa poikkeus ovat sen jakeet 2:5–11, joka on todennäköisesti ollut varhaiskristillinen hymni, jota Paavali on vain lainannut.
Vuonna 1845F. C. Baur kuitenkin kyseenalaisti sen, että Paavali olisi kirjoittanut kirjeen. Tämä perustui siihen, että hänen mukaansa kirjeen alussa (1:1) mainittuja "seurakunnan kaitsijoita ja palvelijoita" (piispoja ja diakoneja) ei ole virkoina ollut olemassa vielä Paavalin aikaan. Nykyään useimmat tutkijat kuitenkin pitävät tätä mahdollisena, sillä mikään ei puhu sen puolesta, etteivät kyseiset virat olisi voineet olla olemassa jo hänen aikanaan.
Paavali kirjoitti kirjeen niiden kahden vuoden aikana, jolloin hän oli "kahleissa" (1:7–13)Roomassa, todennäköisesti loppuvuodesta61 tai alkuvuodesta62. Kirje oli osoitettu itäisessäMakedoniassa sijainneenFilippoin seurakunnalle, joka oli kokoEuroopan ensimmäisiä seurakuntia. Paavalilla ja seurakunnalla oli hyvin läheiset siteet. Seurakunta auttoi Paavalia tämän työssä, ja Paavali puolestaan kiittää seurakuntaa tästä usein (Ap.t. 20:33–35; 2 Kor. 11:7–12; 2 Tess. 3:8). Filippoilaiset olivat köyhiä mutta anteliaita, ja halusivat edistää lähetystyötä. He olivat lähettäneet lähettiläänsäEpafroditoksen auttamaan Paavalia. Epafroditos vei kirjeen Filippoihin palatessaan.
Kirjeen sisältö antaa mielenkiintoisen väläyksen siihen, mikä oli kirkon tila Roomassa Paavalin ollessa siellä. Paavali kirjoittaa, että hänen vankeutensa ei ollut esteenäevankeliumin saarnaamiselle, vaan pikemminkin kääntyi eduksi. Evankeliumi levisi nopeasti roomalaisten sotilaiden keskuudessa, sillä Paavali oli jatkuvasti kosketuksissa heihin. Näin kristittyjen määrä Roomassa lisääntyi nopeasti.
Kirjeessä esitetyt opinkohdat muistuttavat huomattavastiRoomalaiskirjeen opetuksia. Fililippiläiskirje 3:20 jaEfesolaiskirje 2:12,19 taas esittävät ensimmäistä kertaa Paavalin kirjeissä kirkon ikään kuin kaupunkina tai yhdyskuntana. Kirjeessä korostetaan myös entistä selvemmin ajatustaKristuksen armon ja henkilökohtaisen suuruuden suuresta ihmeellisyydestä.
Barth, Karl: The Epistle to the Philippians. (Kääntäjä James W. Leitch, avustajat Bruce L. McCormack ja Francis Watson) Westminster John Knox Press, 2002. ISBN 0664224202
Fee, Gordon D.: Paul's Letter to the Philippians. (The New International Commentary on the New Testament) Wm. B. Eerdmans Publishing, 1995. ISBN 0802825117
Martin, Ralph P.: The Epistle of Paul to the Philippians: An Introduction and Commentary. (Tyndale New Testament commentaries 11) Wm. B. Eerdmans Publishing, 1987. ISBN 0802803105
O'Brien, Peter Thomas: The Epistle to the Philippians: A Commentary on the Greek Text. (The new international Greek Testament commentary 11) Authentic Media, 1991. ISBN 0853645310
Kirje filippiläisille. Suomenkieliset käännökset (1992, 1938 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä kreikankielinen alkuteksti (mm. Westcott-Hort -laitos). Uskonkirjat.net.
Kirje filippiläisille (1938, 1776 ja 1642). Finbible – suomalaisia raamatunkäännöksiä.
