Kirjanpito ontietojärjestelmä, jossa ylläpidetään tietoa yrityksen tai yhteisön taloudellisesta toiminnasta ja tilasta yksittäisen liiketapahtuman tarkkuudella. Kirjanpidolla tarkoitetaan myös tapahtumien kirjaamista kirjanpitoon ja muita siihen liittyviä toimintoja. Tärkeä osa kirjanpitoa ovat erilaiset alakirjanpitojärjestelmät kutenreskontra elirekisteri, jolla voidaan seurataan muun muassaostovelkoja jamyyntisaamisia sekä niiden suorituksia. Kirjanpito on osa yrityksen tai muun talousyksikönlaskentatointa.
Kirjanpito voi olla kokonaan käsin tehtyä, mutta nykyään se yleensä toteutetaan osittain tai kokonaan koneellisesti. Yksi kirjanpidon tehtävistä on yksityisten ja yrityksen varojen erillään pitäminen. Kauppiaiden aikanaan käyttämä niin sanottu kauppakirjanpito sisälsi sisäänostohinnat, joiden alitse eivät ulosmyyntihinnat saaneet mennä. Tämä muistin tuki vähensi muistinvaraisia tappiollisia myyntejä ja ylittävä osa (erotus) muodosti kauppiaalle jäävän voiton.
Kirjanpidosta tuotetaan lakisääteisiä ja muita raportteja yrityksen tai yhteisön omaan sekä sen sidosryhmien tarpeisiin. International Financial Reporting Standards (IFRS) on kansainvälinen standarditilinpäätöstietojen julkaisuun, mikä on ollut käytössä EU-maissa vuodesta 2005 lähtien. Suomessa kirjanpitoa säätelevät kirjanpitolaki ja -asetus[1][2] sekähyvä kirjanpitotapa, jonka tärkein lähde onKirjanpitolautakunnan lausunnot ja yleisohjeet.[3]
Menon kirjaamisperusteena on tuotannontekijän vastaanottaminen ja tulon kirjaamisperusteena suoritteen luovuttaminen.[4]
Esimerkiksi jos myyjä luovuttaa myymänsä tuotteen tänään, kirjataan tapahtumaper Myyntisaamiset an Myynti
Esimerkiksi kun asiakas lopulta maksaa velkansa, kirjataan saapunut rahasummaper Pankki an Myyntisaamiset (Myyntisaamiset-tili nollautuu)
Liiketapahtumat on kirjattava aikajärjestyksessä (päiväkirja) ja asiajärjestyksessä (pääkirjanpito).[4]
Kirjanpitoaineiston tulee olla selväkielisessä kirjallisessa muodossa. Aineisto voidaan myös säilyttää tietokoneella sähköisessä muodossa, jolloin puhutaan atk-kirjanpidosta, mutta sen tulee olla saatettavissa selväkieliseen kirjalliseen muotoon.[4]
Tilikauden tositteet sekä muu kirjanpitoaineisto on säilytettävä vähintään kuusi vuotta.[4]
Rahamääräisesti ne ovat tietysti aina yhtä suuret. Kahdenkertaisessa kirjanpidossa jokaisella tilillä on kaksi "puolta",debet jakredit, vasen ja oikea. Jokainen tilitapahtuma kirjataan jonkin tilin debet-puolelle ja jonkin toisen tilin kredit-puolelle. Debet-puolelle kirjataan kaikki rahan käyttö ja Kredit-puolelle rahan lähde. Niinpä tulot kirjataan jonkin tulotilin kredit-puolelle ja kassatilin tai jonkin sitä vastaavan tilin debet-puolelle, menot taas jonkin kulutilin debet-puolelle ja kassatilin tai sitä vastaavan tilin kredit-puolelle.
Taseessa omaisuustileillä on kirjattuna pitkävaikutteiset menot, vielä myymätönvaihto-omaisuus sekä rahoitusomaisuus. Pääomatileillä, taseen Kredit-puolella on kirjattuna rahan lähteinä omistajien sjoitukset elioma pääoma sekä velat ulkopuolisille ja lisäksi tilikauden voitto.
1) avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, osuuskunta, yhdistys, säätiö ja muu yksityisoikeudellinen oikeushenkilö; sekä
2) uskonnonvapauslaissa tarkoitettu rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta ja sen rekisteröity paikallisyhteisö.
Luonnollinen henkilö, maatilatalouden ja kalastuksen harjoittajaa lukuun ottamatta, on kirjanpitovelvollinen harjoittamastaan liike- ja ammattitoiminnasta. Kirjanpitovelvollisuus koskee myös ammatin- ja liikkeenharjoittajan toimintaa jatkavaa kuolinpesää ja konkurssipesää.[5]
Kunta ja kuntayhtymä ovat kirjanpitovelvollisia kuntalain perusteella. Kirjanpito perustuu myös kunnissa ja kuntayhtymissä kirjanpitolakiin. Lain soveltamisesta Kirjanpitolautakunnan kuntajaosto antaa yleisohjeita ja lausuntoja.[6]
Valtion ja sen laitosten kirjanpitoa ja kirjanpitovelvollisuutta säätelevät Suomen perustuslain 7. luku, Talousarviolaki, Talousarvioasetus, valtioneuvoston päätökset, valtiovarainministeriön määräykset sekä Valtiokonttorin määräykset.[7]
Suomessa kirjanpitolain kuudennessa luvussa on säädetty konsernien velvollisuudesta laatiakonsolidoitutilinpäätös, josta ilmenee koko konsernin yhteinen tulos. Esimerkiksi suomalaiset osakeyhtiöt julkistavat tilinpäätöksensä paitsiemoyhtiön, myös kokokonsernin osalta.
Konsernitilinpäätöksen laatimisperiaatteet poikkeavat tavallisen tilinpäätöksen laatimisperiaatteista. Siinä eliminoidaan muun muassa saman konsernin yritysten väliset liiketapahtumat. Vuoden 2005 alusta pörssiyrityksissä otettiin käyttöön konsernitilinpäätöksen yhtenäistetyt kansainväliset laadintasäännöt, niin sanottuIFRS (International Financial Reporting Standards). IFRS-tilinpäätöksen tulee olla auktorisoiduntilintarkastajan tarkastama.
