| Kiovan taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osatoisen maailmansodan itärintamaa | |||||||
 Itärintama Kiovan taistelun aikana vuonna 1941 | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| |||||||
| Vahvuudet | |||||||
500 000 | 627 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
ei tiedossa | 616 304 kaatunutta tai vangittua | ||||||
Kiovan taistelu oliSaksan jaNeuvostoliiton joukkojen välinen taisteluKiovan kaupungin hallinnastatoisessa maailmansodassa 23. elokuuta – 26. syyskuuta 1941.[1]
Heinäkuun 1941 lopulla Saksankeskustan armeijaryhmän nopea eteneminen itärintaman keskiosassa ja suuret tasangot etelän armeijaryhmän välirajalla mahdollistivat lähes koko Neuvostoliiton Kiovan kaupungin ympäristöön ryhmittyneen Luoteisrintaman kohtaamisen.Puna-armeijanUmanin taistelussa kärsimät panssarivaunu- ja kuljetusvälinetappiot estivät joukkojen tehokkaan siirtämisen, mutta siitä huolimatta alueella olleet joukot aiheuttivat vakavan uhan saksalaisten etenemiselle. Keskittymä oli suurin itärintaman puna-armeijan ryhmityksistä.
Hitler keskeytti 3. elokuuta etenemisen kohtiMoskovaa keskittäen joukkoja Kiovan kukistamiseen. Direktiivin No. 34 täydennys julkaistiin 12. elokuuta, ja siinä esitettiin kompromissi Kiovan ja Moskovan suuntien välillä.2. ja3. panssariryhmä pidettiin keskustan armeijaryhmässä eikä niitä siirretty alkuperäisen suunnitelman mukaisesti pohjoiseen ja etelään. Lisäksipohjoisen armeijaryhmän4. panssariryhmä siirrettiin keskustan armeijaryhmään, kunhan armeijaryhmä olisi saavuttanut suunnitellut tavoitteensa. Kolme panssariryhmää johtaisi lopullista marssia Moskovaan.
Heinz Guderianin 2. panssariryhmä hyökkäsi 7. syyskuuta pohjoisesta Kiovan itäpuolenRomnyä kohti.Ewald von Kleistin1. panssariryhmä hyökkäsi 10. syyskuuta etelästä Kiovan itäpuolelle.
Neuvostoliittolaisten komentajaSemjon Budjonnyi huomasi jo varhain uhkaavan mottivaaran ja suunnitteli vetäytymistä.Josif Stalin kielsi vetäytymisen.[2][3]
TaistelussaGerd von Rundstedtin johtamat2. armeija ja2. panssaridivisioona yhdessä6. ja17. armeijan kanssa onnistuivat lyömäänMihail Kirponosin komentamat Neuvostoliiton joukot, joihin kuuluivat muun muassaNeuvostoliiton 5.,37.,26.,21., ja40. armeija. Kirponos kaatui taistelussa yrittäessään vetäytyä joukkoineen. Panssariryhmät kohtasivat toisensa 14. syyskuuta ja sulkivat Kiovanmottiin viisi armeijaa.
Saksalaiset ottivat taistelussa 665 000 vankia ja saivat tuhansittain tykkejä ja liki 900panssarivaunua.[4][5]
