Kieliopillistuminen on kielen kehitykseen liittyvä ilmiö, jossa itsenäinensana muuttuukieliopilliseksi muodoksi, kutenartikkeliksi taisijamuodon päätteeksi. Usein kehitys on ollut samansuuntainen monissa eri kielissä.
Kieliopillistumiselle on tyypillistä mm. seuraavat mekanismit:
Artikkelit ovat yleensä kehittyneet kieliopillistumalla. Esimerkiksienglanninindefiniittinen eli epämääräisyyttä osoittavaartikkelia(n) on kehittynyt lukusanastaone 'yksi'. Vastaava kehitys on tapahtunutalbaniassa,baskissa,ewessä,lezgissä,moressa (nigeriläis-kongolainen kieli, puhutaan Burkina Fasossa),ranskassa,rapanuissa,saksassa,tamilissa,turkissa jaunkarissa.[2]Definiittinen eli määräisyyttä ilmaiseva artikkeli on usein kehittynytdemonstratiivipronominista 'se'. Englannissa pronoministathat 'se, tuo' on kehittynyt definiittinen artikkelithe, ja unkarin sanaaz on sekä pronomini 'se, tuo' että definiittinen artikkeli.[3] On myös esitetty ajatus, ettäsuomen puhekielessäse-pronominia käytettäisiin definiittisen artikkelin tavoin, mutta tästä tutkijat eivät ole yksimielisiä.[4]
’Ympyrää’ merkitsevästä sanasta on usein kehittynytprepositio taipostpositio ’ympärillä’, kutenalbaniassa,baskissa,islannissa,kymrissä,latinassa,saksassa javenäjässä.[5] Myös suomessa sanaympyrä ja postpositioympäri ovat ilmeisesti samaa alkuperää.[6]
Itsenäisestä sanasta voi kehittyä myössijamuodon pääte. Baskin komitatiivin pääte-ekin on kehittynyt sanastakide, joka merkitsee ystävää, paria, seuralaista.[7] Vastaavastivironkomitatiivin sijapääte-ga (esimerkiksipojaga 'pojan kanssa, poikineen') on kehittynyt sanastakaasas ’kanssa, mukana’.Vatjassa vastaava pääte on -kaa. Vastaava ilmiö on havaittavissa myös suomen puhekielessä, mutta kehitys ei toistaiseksi ole edennyt kirjoitetun kielen tasolle.[8]
Heine, Bernd & Kuteva, Tania: Word Lexicon of Grammaticalization. Cambridge University Press, 2002. ISBN 0 521 80339X
Itkonen, Erkki & Kulonen, Ulla-Maija: Suomen sanojen alkuperä 1. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-692-9
Itkonen, Erkki & Kulonen, Ulla-Maija: Suomen sanojen alkuperä 3. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7
Larjavaara, Matti: Pragmasemantiikka. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-869-5