Khaukit (lat.chauci) olivatPohjanmeren rannoilla sekäEmsin jaElben välimaastossa,friisien itäpuolella asunutgermaaniheimo. Khaukien itäpuolella asuivatsaksit ja koillispuolellalangobardit. Khaukeista pohjoiseen asuivatangrivarit.[1] Khaukien eteläpuolella puolestaan asuivatkeruskit[2]. Khaukien maa sijaitsi suunnilleen nykyistenOldenburgin jaHannoverin ympäristössä.[1]
Tacituksen mukaan khaukit olivat tunnetuimpia germaaniheimoja, ja heidät tunnettiin oikeudenmukaisina ja rauhaa rakastavina, mutta tarpeen tullen rohkeina sotureina.Plinius puolestaan kuvasi khaukit köyhiksi ja säälittäviksi kalastajiksi. Hänen kuvauksensa koskee kuitenkin lähinnä rannikolla asuneita khaukeja, jotka poikkesivat sisämaassa asuneista khaukeista. Khaukit olivat taitavia purjehtijoita, jotka harjoittivat myös merirosvousta. He purjehtivat ajoittain etelään, jopaGallian rannoille saakka.[1]
Khaukit kuuluivat friisien tavoiningaevoneihin.Tiberius alisti heidät Rooman vallan alaisiksi vuonna5 jaa. Myöhemmin khaukit kuitenkin karkottivat roomalaiset alueiltaan. Gabinius Secundus ja sen jälkeenCorbulo onnistuivat saamaan khaukeista joitakin voittoja, mutta roomalaiset eivät enää pystyneet alistamaan khaukeja. Khaukit kuuluivat 200-luvulla saksien liittoutumaan ja hyökkäilivät Gallian rannikolle. Khaukit tunnettiin tuolloin yhtenä sotaisimmista germaaniheimoista, ja he laajensivat alueitaan Reinin rannoille saakka.[1] Khaukit sulautuivat 300–400-luvuillasakseihin ja friiseihin.