Khajuraho oliChandellan valtakunnan pääkaupunki. Valtakunta hallitsi Intian tätä osaa 900-luvulta 1100-luvulle. Khajurahon temppelit rakennettiin noin sadan vuoden aikana 950–1050.[1]Chandellan pääkaupunki siirrettiinMahoban tämän jälkeen, mutta Khajuraho jatkoi kukoistustaan vielä kuitenkin jonkun aikaa.
Koko temppelialue oli ympäröity muurilla, jossa oli kahdeksan porttia, joista jokaisen vieressä oli kaksi kultaista palmupuuta. Alueella oli alkujaan yli 80 temppeliä, mutta näistä vain 22 on säilynyt kohtuullisessa kunnossa. Temppelit ovat levittäytynyt noin 21 neliökilometrin alueelle.
Khajurahon temppelit kunnioittavat pohjoisintialaistasikhara-temppelityyliä. Muutama temppeleistä on jainalaisia, mutta loput on pyhitetty hindulaisille jumalille:Brahmalle,Vishnulle,Shivalle jaDevin monille eri muodoille. Panchayatanan temppelissä on neljä pienempää temppeliä neljässä kulmassa ja pääpyhäkkö keskellä koroketta. Temppelit voidaan jakaa kolmeen maantieteelliseen ryhmään: läntiseen, itäiseen ja eteläiseen.
Temppeleille on tyypillistä sikharoiden (tornien) hiljattainen nouseminen pääsikharaan pyhätön päällä. Nämä sikharat antavat Khajurahon arkkitehtuurille oman leimansa. Sikharoiden korkeus nousee hiljalleen eteisestä, juhlasaliin, pääsaliin, eteishalliin ja lopulta pyhättöön. Tornit nousevat asteittain samaan tapaan kuinHimalajan vuoret. Kandariya Mahadeva koostuu 84 sikharasta, joista korkeimman huippu ylettyy noin 35 metriin maan pinnasta.
