| Kuninkaallinen Turun akatemia | |
|---|---|
| Kungliga Akademien i Åbo | |
 | |
 Turun akatemian rakennus vuoden 1827 tulipalon jälkeen. | |
lat.Regia Academia Aboensis | |
| Perustettu | 26. maaliskuuta 1640 |
| Tyyppi | Yliopisto |
| Rehtori | akatemian rehtorit |
| Kansleri | akatemian kanslerit |
| Sijainti | Turku,Ruotsi |
| Infobox OK | |
Kuninkaallinen Turun Akatemia (lat.Regia Academia Aboensis,ruots.Kungliga Akademien i Åbo, nyk.Helsingin yliopisto) onSuomen ensimmäinenyliopisto, joka perustettiinTurkuun 26. maaliskuuta 1640.[1]Suomen sodan jälkeen 1809 sen nimeksi tuli Keisarillinen Turun Akatemia. Yliopisto siirrettiinTurun palon jälkeenHelsinkiin vuonna 1827 ja sen nimi muutettiinKeisarilliseksi Aleksanterin-yliopistoksi. Suomen itsenäistyttyä yliopiston nimeksi vaihdettiinHelsingin yliopisto vuonna 1919. Turkuun perustettiin samoihin aikoihin kaksi uutta yliopistoa: vuonna 1918 ruotsinkielinenÅbo Akademi ja vuonna 1920 suomenkielinenTurun yliopisto.
Turun akatemiaa edelsivätTurun katedraalikoulu (noin 1276–1630) ja Turun kymnaasi (1630–1640). Lisäksi jo aiemminkeskiajalla oli suomalaisia kouluttautunutUppsalassa sekäPariisissa ja muissa ulkomaisissa yliopistoissa, mutta Turun Akatemia liitti Suomen osaksi eurooppalaista yliopistojärjestelmää ja mahdollisti korkeimman sivistyksen hankkimisen lähempänä kotia. Akatemian yhteyteen perustettiin myös Suomen ensimmäinenkirjapaino vuonna 1642.
Kuninkaallisen Turun Akatemian perusti tuolloin 13-vuotiaan kuningatarKristiinan holhoojahallitus Suomen kenraalikuvernöörinPietari Brahen ja Turun piispanIsaacus Rothoviuksen tuella. Suurvaltakaudella koulutukseen ja sivistykseen alettiin kiinnittää Ruotsissa aiempaa enemmän huomiota. Yliopisto valtakunnan itäosaan oli tarpeellinen turvaamaan osaava henkilöstö ja kelvollisten pappien saannin. Oli jalostettava uusi ahkera, toimiinsa paneutuva ihminen joka eläisi jumalanpelossa.[2]
Turun Akatemia oli Ruotsin suurvallan hallitsemien alueiden kolmas yliopisto. Pohjoismaiden vanhintaUppsalan yliopistoa kehitettiin ja kruunu perusti uudet yliopistot Turun ohellaTarttoon vuonna 1632 jaLundiin vuonna 1666.
Axel Oxenstierna ehdotti valtaneuvostolle 18. elokuuta 1636 Tarton yliopiston siirtoa Turkuun. Se ei kuitenkaan toteutunut, vaikka Turku olisikin ollut lähempänä valtakunnan ydintä Tukholmaa.[3]tarkistettava Kreivi Brahe alkoi heti toimia saavuttuaan 21. marraskuuta 1637 kenraalikuvernööriksi Turkuun. Brahe tekikin jo 14. joulukuuta 1637 esityksen yliopiston perustamisesta Turkuun. Kuningatar Kristiinan ja kuningattaren holhooja, kansleri Oxenstiernan johdolla valtaneuvosto allekirjoitti Turun akatemian perustamiskirjan 26. maaliskuuta 1640.[4]
Turussa yliopisto perustettiin käytännössä muuttamalla Turunkymnaasi yliopistoksi ja nimittämällä useimmat sen opettajat professoreiksi. Yliopiston tilat saatiin kymnaasin kaksikerroksisesta kivitalosta Tuomiokirkon kehämuurista.[4]Torsten Ståhlhandsken leski Christina Horn lahjoitti akatemialle kirjakokoelman, joka oli tuotu sotasaaliina Tanskasta.[5] Uuden yliopiston avajaiset pidettiin 15. heinäkuuta 1640.[6]
1640 Turun akatemia -nimiseksi yliopistoksi perustettu instituutio sai neljä tiedekuntaa ja aluksi 11 professoria (viite: V-M Autio). Ensimmäisiksi professoreiksi Turun akatemiaan valittiin[7]
Turun Akatemian toimintaa leimasivat 1600-luvullaluterilainen puhdasoppisuus ja Ruotsin asema eurooppalaisena suurvaltana. Latinaa käytettiin tieteellisten julkaisujen kielenä. Turun Akatemiassa oli neljä tiedekuntaa: filosofinen, teologinen, oikeustieteellinen ja lääketieteellinen. Kruunun näkökulmasta akatemian tehtävänä oli ennen kaikkea uusien pappien, lääkärien, virkamiesten ja upseerien kouluttaminen valtion palvelukseen.
Turun Akatemiassa oli ensimmäisenä toimintavuonna 44 ylioppilasta, joista 8 oli syntyperäisiä suomalaisia. Seuraavana vuonna ylioppilaiden lukumäärä kasvoi kolmeen sataan.[5]
Opetus- ja tutkimustyön lähtökohtina olivat suurvaltakaudella eurooppalainenhumanismi jaskolastissävytteinen luterilainenteologia. Teologian professorit osallistuivat myös ajan uskontopoliittiseen keskusteluun, minkä ohella akatemiassa tutkittiin myös Suomen muinaishistoriaa ja suomen kieltä.
Akatemian ensimmäinen väitöskirja oli professori Wexioniuksen laatimaDiscursus politicus de prudentia, joka tarkastettiin 18. joulukuuta 1641. Siitä tuli myös ensimmäinen Suomessa painettu kirja, kun väitöskirjojen painaminen aloitettiin Turussa seuraavana vuonna.[8] Promootioperinne rantautui Suomeen Uppsalasta, ja ensimmäinen promootio järjestettiin Turun akatemian aikana 4. toukokuuta 1643. Silloin promovoitiin 10 filosofian maisteria mukana muun muassaAbraham Kollanius.[9] Siitä lähtien promootioperinne on jatkunut katkeamattomana Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa ja Helsingin yliopistossa sekä myöhemmin Suomen muissakin yliopistoissa koko yliopistohistorian ajan.[10]
Suurvaltakaudella akatemiassa vaikuttaneista oppineista mainittakoon ennen kaikkeaDaniel Juslenius (1676–1752). Hän aloitti opintonsa Turussa 1691, ja 1713 hänet nimitettiin itämaisten kielten professoriksi. Daniel Jusleniusta voidaan pitää suurvaltakauden gööttiläisen ja myös fennofiilisen aatesuuntauksen edustajana. Jusleniuksen teoksista on tunnetuinAboa vetus et nova (1700), jossa hän käsittelee Suomen kansan muinaisia vaiheita ja Turun kaupunkia.
Isonvihan aikana 1713–1721 Turun Akatemia oli evakuoitunaTukholmaan, ja sen toiminta oli pysähdyksissä.Uudenkaupungin rauhan (1721) jälkeen yliopiston toiminta käynnistyi uudelleen. Luonnontieteiden merkitys kasvoi Ruotsissa ja tämä heijastui myös Turun akatemian toimintaan, jota alkoi leimata vapauden ajalle tyypillinen fysiokraattinen hyödyn korostaminen. Tutkimuksen painopisteet sijaitsivat kasvinjalostuksen ja maatalouden kehittämisen aloilla.
Luonnontutkijoista mainittakoonCarl von Linnén oppilasPehr Kalm (1716–1779), joka toimi Turun Akatemian luonnonhistorian ja taloustieteen professorina. Hän perusti akatemiaan Suomen oloissa ainutlaatuisen kasvitieteellisen puutarhan. Kalmin tunnetuin teos on hänenPohjois-Amerikkaan suuntautuneesta tutkimusmatkastaan kirjoittama matkakuvausEn resa till Norra Amerika. Kalmin ohella akatemiassa vaikuttaneista luonnontutkijoista on mainittava lisäksi lääketieteen professori ja rehtoriJohan Leche (1704–1764).
Kemian professoriPehr Adrian Gadd (1727–1797) aloitti suomalaisen kemian opetuksen aikakauden Turun Akatemiassa vuonna 1761.[11]
Kustavilaisella ajalla Turun Akatemian toimintaan vaikutti edelleen luonnontieteiden kehitys. Tässä vaiheessa Ruotsissa alkoi saada aiempaa enemmän sijaa myös Englannista ja Ranskasta levinnytvalistus. Turun Akatemian kansainväliset yhteydet lisääntyivät ja akatemia eli kustavilaisella ajalla kukoistuskauttaan.
Tunnetuin Turussa 1700-luvulla vaikuttaneista tiedemiehistä oli monipuolinen humanisti, kielentutkija ja historioitsijaHenrik Gabriel Porthan (1739–1804), joka toimi Turun akatemian kirjastonhoitajana ja kaunopuheisuuden professorina. Hänen merkityksensä Suomen historiantutkimuksen synnylle ja suomalaisen kulttuurin tutkimukselle on ollut huomattava. Porthanin johdolla perustettiin TurussaAurora-seura, jonka puitteissa julkaistiin Suomen ensimmäistä sanomalehteäTidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo. Hän aloitti lisäksi suomalaisenkansanrunouden harrastuksen. Porthanin ohella Turun akatemiassa vaikuttivat kustavilaisella ajalla huomattava oikeustieteilijä, oikeustieteen professoriMatthias Calonius (1738–1817) ja kemistiJohan Gadolin (1760–1852).
Turun akatemia toimi pitkään useissa Tuomiokirkon ympäristössä sijainneissa rakennuksissa, kunnes Ruotsin kuninkaanKustaa IV Aadolfin hallituskaudella vuonna 1802 aloitettiinAkatemiatalon rakennustyöt arkkitehtiCarl Christoffer Gjörwellin laatimien suunnitelmien mukaan. Rakennustöiden johtamisesta vastasi italialaissyntyinenCharles Bassi. Vuonna 1815 valmistunut rakennus edustaa yleiseurooppalaista uusklassistista empiretyyliä, joka levisi 1700-luvun lopulla myös Ruotsiin ja Suomeen. Akatemiantalon rakentaminen oli huomattava hanke koko valtakunnan mittakaavassa ja se kuvasti osaltaan Turun Akatemian merkitystä. Nykyisin Vanhana Akatemiantalona tunnettu rakennus lukeutuu Suomen arvokkaimpien kulttuurihistoriallisten muistomerkkien joukkoon ja Turussa toimivat yliopistot käyttävät sitä edelleen akateemisiin juhlamenoihin.
Ruotsiin ja myös Turkuun levisi 1700-luvun lopulla erityisesti Saksassa voimakkaasti vaikuttanutromantiikka. Tämän seurauksena 1800-luvun alussa Turun akatemian piirissä syntyi poliittis-kirjallinen liikeTurun romantiikka, jossa romantiikkaan yhdistyi Porthanin aateperintö. Liike tähtäsi suomalaisen kansallistunnon herättämiseen ja se keskittyiAdolf Ivar Arwidssonin ympärille. Liikkeen toiminta kuitenkin vaikeutui myöhemmin venäläisten karkotettua Arwidssonin Ruotsiin. Seuraavan sukupolven, johon kuuluivat mm.Lönnrot,Snellman,Topelius jaRuneberg, toiminta tapahtuikin jo pääasiallisestiHelsingissä.
Venäjän hyökättyä Suomeen 1808 syttyiSuomen sota, minkä päättäneessä Ruotsin ja Venäjän välisessäHaminan rauhassa vuonna 1809 keisariAleksanteri I päätti Suomen liittämisestä Venäjään autonomisena Suuriruhtinaskuntana. Tähän päättyi samalla Kuninkaallisen Turun Akatemian aika, sillä yliopiston nimi muutettiinKeisarilliseksi Turun Akatemiaksi. Yliopisto toimi Venäjän keisarin alaisuudessa, ja sen toimintaa laajennettiin. Turkuun rakennettiin esimerkiksitähtitorni akatemian käyttöön saksalaisen arkkitehtiCarl Ludvig Engelin suunnitelmien mukaan.
Turun palo tuhosi vuonna 1827 valtaosan yliopiston kirjastosta ja osia muista rakennustiloista.[14] Niinpä keisarin käskykirjeellä 25. lokakuuta 1827 määrättiin Turun akatemia siirrettäväksi suuriruhtinaskunnan uuteen hallintokaupunkiinHelsinkiin lähemmäs Pietaria. Yliopiston nimeksi tuliKeisarillinen Aleksanterin-Yliopisto Suomessa.
Suomen itsenäistyttyä yliopiston nimeksi tuliHelsingin yliopisto. Nykyään Helsingin yliopistossa on 11 tiedekuntaa ja opiskelijoita lähes 40 000.
Turussa ei annettu yliopistollista opetusta vuosina 1828–1917, mutta Suomen itsenäistyttyä syntyi Turkuun ruotsinkielinen ja suomenkielinen yliopisto jatkamaan yliopistokaupungin perinteitä.Åbo Akademi perustettiin kansalaiskeräyksen turvin vuonna 1918 varmistamaan, että ruotsinkielinen ylin opetus Suomessa säilyisi, vaikka Helsingin yliopisto olisi suomalaistettu.Turun yliopiston perustivat puolestaan suomenmieliset maailman ensimmäiseksi täysin suomenkieliseksi yliopistoksi 1920, niin ikään kansalaiskeräyksen turvin.
Veli-Matti Autio: PROFESSORIN VIRAN JA ARVON KEHITYS SUOMESSA. teoksessa Suomen Professorit – Finlands Professorer 1640-2007.
| Kansalliset | |
|---|---|
| Muut | |
