| Kauhupokkari 1 | |
|---|---|
 | |
| Kirjailija | Markku Sadelehto (toim.) |
| Kansitaiteilija | Jari Rasi |
| Kieli | suomi |
| Genre | kauhu,kioskikirjallisuus |
| Kustantaja | Jalava |
| Julkaistu | 1991 |
| Ulkoasu | nidottu |
| Sivumäärä | 157 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta | |
| Infobox OK | |
Kauhupokkari 1 onMarkku Sadelehdon toimittama jaJalavan vuonna 1991 julkaisemakioskikirja, joka sisältää yhdeksänkauhunovellia eri kirjoittajilta. Mukana on kahdeksan englannista käännettyä tarinaa ja lisäksiBoris Hurtan varta vasten kokoelmaan kirjoittama novelli ”Sillikuningas”; saatteessaan Hurtta kuvaili tarinaa siihenastisen uransa synkimmäksi.[1]
Kauhupokkari oli Jalavan yritys laajentaa kauhunovellien kustannustoimintaa kioskikirjamarkkinoille.[2] Tarkoituksena oli esitellä sekä 1900-luvun alun että tuoreempia kirjailijoita. Myöhemmissä osissa oli määrä ilmestyä muun muassaStephen Kingiä.[3] Ensimmäiseen osaan tarkoitettuRamsey Campbellin ”Seuralainen” (The Companion) jätettiin lopullisesta kirjasta pois, koska Sadelehto ei ollut tyytyväinen suomennokseen.[2]
Kauhupokkarin oli tarkoitus ilmestyä kuudesti vuodessa, mutta julkaisu lopetettiin jo ensimmäisen osan jälkeen. Sadelehdon mukaanKauhupokkari 1 ei tehnyt tappiota mutta ei myöskään tuottanut odotettua voittoa, mikä johti sarjan nopean päättämiseen. Kirjaa painettiin 12 000 kappaletta, joista ylijäämä myytiin eräälle tamperelaiselleantikvariaatille. Sarjan toinen ja kolmas osa ehdittiin suomentaa kesällä 1991, ja toiseen osaan Sadelehto ehti luonnostella kirjailijaesittelyt.[2]
Suomennetut novellit Sadelehto kierrätti novellit muihin toimitustöihinsä.Kauhupokkari 2 muodosti pohjan antologialleOutoja tarinoita 5; yksiKauhupokkariin tarkoitetuista novelleista jätettiin pois ja tilalle otettiin kuusi muuta tarinaa. Pois jätetty tarina oliDavid Drakenmuinaiseen Roomaan sijoittuva kauhutarina, jota Sadelehto piti niin huonona, että jätti sen julkaisematta, vaikka kustantaja olikin jo ehtinyt ostaa julkaisuoikeudet.Kauhupokkari 3:n novelleista tuliOutoja tarinoita 3, johon lisättiin kaksi uutta tarinaa. Sadelehdon mukaanKauhupokkarin tekeminen oli ”pyöritystä piikkitynnyrissä”, ja ylijäämänovellien toimitustyö hidasti hänen kehittymistään antologistina.[2]
Kauhupokkari 1:n alkusanoissa Sadelehto pyysi lukijoilta palautetta, ja kustantaja saikin muutaman yhteydenoton. Myyntiluvut jäivät odotettua heikommiksi, ja sarja lopetettiin ensimmäiseen osaansa. Vuonna 1995 Sadelehto kuvailiKauhupokkari 1:stä ”surullisen kuuluisaksi”, mutta mainitsi saaneensa myös maltillisen myönteistä palautetta.[2]
Portti-lehden Juho-Antti Tuhkanen kuvaili kansikuvaa ”Jari Rasinnaivismiksi”. Sadelehdon mukaan kansi oli ”tökerö kioskikirjaksi, joilla on omat rajansa ja sääntönsä”. Hän myös huomautti, että kioskikirjan olisi pitänyt olla helppolukuinen eikä se saisi sisältää klassikoita tai mitään ”raflaavaa”. Sadelehto väitti kuulleensa antikvariaatissaan vierailleiden kesäturistien kommentoivanKauhupokkaria: ”Ei käy, tätä lukiessa on ajateltava.”[2]