Tämä artikkeli käsittelee Venäjällä 1940 tapahtunutta joukkomurhaa.Hatynin joukkomurhalla on oma artikkelinsa
Katynin joukkohautoja. Saksalaisten ottama kuva vuodelta 1943.Katynin joukkomurhan muistomerkki.
Katynin joukkomurha (puol.zbrodnia katyńska, Katynin rikos) oliNeuvostoliiton turvallisuuspalvelunNKVD:n toteuttamapuolalaisten joukkomurha, joka tapahtui vuonna1940. Teloitetut olivat sotavangeiksi otettuja Puolan armeijan upseereita, korkeasti koulutettuja ammattilaisia kuten opettajia, lääkäreitä, professoreita, tutkijoita sekä poliiseja ja valtion virkamiehiä.
Puolan pakolaishallitus alkoi tiedustella Neuvostoliiton vangeiksi ottamien upseerien kohtaloa sen jälkeen, kun NL oli syksyllä 1939 hyökännyt Puolaan. Vuonna 1941 Neuvostoliitto ja Puola solmivat yhteistyösopimuksen, jonka mukaan upseereista oli tarkoitus kouluttaa Neuvostoliitossa uuden Puolan upseeriston ydin. Puolalaisupseerit kuitenkin olivat ja säilyivät kadoksissa Neuvostoliitossa, jonne heidät oli siirretty uudelleen koulutettaviksi, kunnes saksalaiset ilmoittivat julkisuuteen löytämistään joukkohaudoista huhtikuussa 1943. Saksan sotamenestyksen heikentyessä natsijohto ryhtyi käyttämään hautoja Neuvostoliiton vastaisessa propagandassa, osoittaakseen länsivalloille NL:n todellisen olemuksen.[1] Haudat oli löydetty jo aikaisemmin vuonna 1942.
Joukkohaudat kaivettiinKatynin kylän metsään. Metsä on yksi kolmesta paikasta, joissa puolalaisuhrit ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä. Uhrien määräksi arvioidaan 21 857[2]; arvio perustuuVenäjän federaation presidenttiBoris JeltsininPuolan presidenttiLech Wałęsalle 1990-luvun alussa luovuttamiin asiakirjoihin.
Katynin joukkomurhaa käsiteltiinNürnbergin oikeudenkäynnissä venäläisen tutkimusaineiston pohjalta, mutta minkäänlaista selvyyttä asiassa ei saatu. Vakavia syytöksiä Neuvostoliittoa vastaan ei ole koskaan pystytty osoittamaan perättömiksi. Joukkomurha vaikeutti Neuvostoliiton suhteita Puolaan ja länteen vuodesta 1943 Neuvostoliiton kaatumiseen asti.[1]
Hautojen löytyminen ja Neuvostoliiton peittely-yritys
13. huhtikuuta 1943 saksalaiset ilmoittivat puolalaisten upseerien joukkohautojen löytymisestäKatynista,Smolenskin läheltä. Heidät oli ilmoituksen mukaan surmattu alkuvuodesta 1940. Tutkimuksesta on sodanaikaisessa saksalaisessa Signal-lehdessä laaja kuvareportaasi. Natsipropaganda esitteli näyttävästi murhapaikan ja kutsui paikalle kansainvälisen patologian lääkärijoukon. Paikalla oli lääkäreitä Belgiasta, Bulgariasta, Tanskasta, Suomesta, Ranskasta, Italiasta, Kroatiasta, Alankomaista, Romaniasta, Ruotsista, Slovakiasta ja Unkarista. Suomea edusti professoriArno Saxén.
Neuvostoliitto syytti joukkomurhastanatsi-Saksaa.Lontoosta käsin toiminutPuolan pakolaishallitus reagoi löytöön voimakkaasti protestoiden ja vaatienPunaisen Ristin suorittamaa puolueetonta tutkimusta asiasta. Neuvostoliitto vastasi katkaisemalla suhteet pakolaishallitukseen pysyvästi.[3][4][5]
Puolalaisten upseerien joukkomurha alettiin tuntea nimelläKatynin joukkomurha. Neuvostoliitossa tapausta pyrittiin peittelemään luomalla saksalaisten suorittamasta läheisen Hatynin kylän tuhoamisesta symboli natsien siviiliväestöön kohdistamille julmuuksille nimelläHatynin joukkomurha. Neuvostoliitto esitteli Hatyniin rakentamaansa muistomerkkiä ulkomaisille vieraille peittääkseen Katynin tapauksen.[6]
Eräissä yhteyksissä on esitetty että Katynin teloitukset olivat kosto venäläisten vankien kohtelusta Puolan leireilläPuolan–Neuvosto-Venäjän sodan yhteydessä 1920.[7]
Verityö eli surmaamiset toteutettiinkuulustelun ja henkilötietojen tarkistuksen jälkeen suurelta osin erityisessä äänieristetyssä teloitussellissä. Kuulusteluselliä sanottiin Punaiseksi selliksi jaLenin-selliksi. Uhreja ammuttiin lähietäisyydeltäpäähän, jokoniskaan taiohimoon saksalaisvalmisteisella7,65 mm Walther-taskuaseella. Venäläisiä pistoolimalleja ei juurikaan käytetty, sillä ne eivät olleet yhtä toimintavarmoja ja ne olivat raskaampia käsitellä. Eräs merkittävimmistä teloittajista oliVasili Blohin.[8]
Katynin teloituksilla on myös yhteystalvisotaan:Venäjän tiedeakatemianhistorioitsija Natalia Lebedeva on esittänyt, että teloituksia Katynissa aikaistettiin, koska vankileireille haluttiin saada tilaa mahdollisia suomalaisia ja Baltian maista saatavia sotavankeja varten.[9] Lebedeva oli tärkeässä asemassa Katyniin liittyviä neuvostodokumentteja tutkineessa komissiossa. Muun muassaOstaškovin leirin johtaja Grigori Korytov mainitsi raportissaan vankileirien tyhjentämistä käsitelleestäNKVD:n kokouksesta, jonka kirjoitti ennen maaliskuun neljättä 1940, että huhun mukaan Ostaškovin vankileiri olisi mahdollisesti tyhjennettävä maaliskuun aikana, jotta sille voitaisiin sijoittaa suomalaisia.[10]Lebedeva uskoo myös, ettei tapauksessa ollut niinkään kyse etnisestä vihasta, vaan Puolaan kuuluneessa nykyisessä Länsi-Ukrainassa ja Valko-Venäjällä bolševikkien luokkavihollisina teloittama hyvin toimeentuleva väki oli puolalaista, kun taas ukrainalaiset ja valkovenäläiset köyhälistöä.[11]
Puolan presidenttiLech Kaczynski ja kymmeniä Puolan korkeimpia virkamiehiä kuolilento-onnettomuudessa 10. huhtikuuta 2010 Länsi-Venäjällä, kun puolalainen delegaatio oli matkalla Katynin joukkomurhan 70-vuotismuistojuhlaan.[17]
Marraskuussa 2010 Venäjänduuma antoi julkilausuman, jonka mukaanStalin antoi henkilökohtaisesti määräyksen Katynin joukkomurhaan.Kommunistipuolue vastusti julkilausumaa ja väitti joukkomurhaamyytiksi.[18][19] Duuman mukaan julkilausuma voi aloittaa uuden demokraattisiin arvoihin perustuvan suhteen Puolan kanssa. Puolansejmin puhemiesGrzegorz Schetyna kommentoi päätöksen olevan ”askel oikeaan suuntaan ja tärkeä merkki”.[19] Päätös oli osa vuoden 2011 presidenttiDmitri Medvedevin de-stalinisointia, jonka tarkoituksena oli julkistaa Neuvostoliiton aikaisia ihmisoikeusrikkomuksia.[20]
↑abThomas Magnusson, Niels Erik Rosenfeldt, Jörgen Weibull: ”Katynin metsä”, Ensimmäinen ja toinen maailmansota, s. 290. (Suom. Kirsti ja Arto Ingervo) Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-13623-2
↑Anna M. Cienciala, Natalia S. Lebedeva, Wojciech Materski: Katyn: A Crime Without Punishment Yale University Press, 2008. Viitattu 15.3.2009. (englanniksi) ”But it is rumored that in March we must basically clear out the camps and prepare to receive the Finns.”
Johnsson, Peter: Stalinin murhat Katynissa: ja niiden historialliset jälkipelit 1940–2014. ((Stalins mord i Katyn och dess historiska efterspel 1940–2010, 2010.) Suomentanut Kari Klemelä) Sauvo: Mansarda, 2014. ISBN 978-952-5664-15-7
Best of Signal: Hitler's Wartime Picture Magazine,ISBN 0861241991, Bison Books 1984
_-_Wroclaw_-_4.jpg)
